Reissussa rähjääntyy

Tai no jaa... Ainoat jäljet mitä reissusta varsinaisesti jäi ovat herttaisen mustan staffin hampaanjäljet, joita nyt vaan tulee kun yltyy kunnolla leikkimään. Palasin viimeyönä Riian kautta takaisin kotiin loppujen lopuksi siinä puoli yhden maissa. Lentomatkustamisesta nyt ei liene mitään erityistä sanottavaa, ovat ne värkit sen verran tutuiksi tulleet vuosien ja etenkin viimeisten kuukausien aikana.

Perjantaina, saapumispäivänä treffasin kaverini kanssa Leicester Squarella ja hoidettuamme parit asiat keskustassa (mm. turistin leikkiminen Carnaby Streetillä sekä futislippujen hakeminen) ja käytyämme pakollisilla tuopillisilla vaihtamassa pakolliset kuulumiset, oli aikaa yhtäkkiä vierähtänytkin jo sen verran, että oli aika ruveta miettimään ruokailua. Päädyimme sitten siihen lopputulokseen, että kun nyt täällä asti ollaan ja Gauchossa sattui olemaan parille hengelle pöytäkin niin syödään sitten hyvin. Paikka oli tunnelmallisempi ja aulatilat yksistään miellyttävämmät kuin parhainkaan illanviettopaikka Helsingissä. Palvelu oli äärimmäisen hyvää ja lievää hämmennystä aiheutti se, että hieman yli parikymppisen tarjoilijattaremme ilmoittama nimi oli sama kuin Puolalaisen lempinimi. Jossain vaiheessa (kiireetöntä kun salissa vielä siinä vaiheessa iltaa oli) kysyin, että tohtiiko häneltä kysyä henkiökohtaista kysymystä ja kävi sitten ilmi, että hän tosiaan kantaa täysin samaa nimeä. Palvelu pelasi erittäin hyvin ja liekö vaan tippien keräämistä (heh, onnistui siinä) mutta koko ajan oli hänellä pieni pilke silmäkulmassa, molemminpuoleista flirttailua ilmassa ja poistuessaan hän hellästi kosketti olkapäätä. Keskustelimme palvelun lomassa myös Reservoir Dogsista kun tippaamiskulttuurista oli ollut puhe ja kaverin ollessa illallisen puoliksi auki (pitkä tarina) sovimme, että hän maksaa ja minä hoidan tipit. Pienimuotoinen säätö siinä yhteydessä ja kun tarjoilija ei vielä ollut koko leffaa nähnyt oli hän yhä enemmän ulalla asiasta. Vajaat parisataa puntaa kevyempinä ja äärimmäisen tyytyväisinä lähdimme ulos, ja koska Zavvi (Oikeasti, kuka hitto uudelleenbrändää Virgin Megastoren Zavviksi) oli siinä lähellä, oli mielestäni vain silkka pakko käydä ostamassa edellämainittu elokuva, laittaa lahjapakettiin ja viedä alakerran vastaanottoon hänelle toimitettavaksi. En raaskinut kuitenkaan käyntikorttia laittaa mukaan, tavoitteena kun oli enemmänkin flirttailu kuin minkään epätoivoisen etäsuhteen vireille laittaminen. Niistä kun on ihan riittävästi kokemusta. Ja kyllähän se nyt osaa varmasti päätellä että keneltä se oli ja se lienee tärkeintä. Kaiken kaikkiaan äärettömän mukava kokemus.

Lauantai pyhitettiin paikallisen tavan mukaisesti jalkapallolle, livenä tuli seurattua Fulham-Bolton, sitä edeltävän Liverpool-ManU -matsiin kun lippujen hinnat kun olivat "hieman toista tasoa". Lounaaksi stereotyyppisen brittikeittiön laatustandardeja täydellisesti vastaava "cheese and pickle sandwich with chips", illalliseksi loistavaa Intialaista heidän lähiravintolastaan. (Asustelin siis kaverin luona Highgatessa).

Sunnuntai oli melko kiireetöntä yhdessäoloa, hieman shoppailua Camdenissa ja pari pidempää lenkkiä koiran kanssa.

Maanantaina oli sitten teatteripäivä. Stomp olisi ollut hinkulistalla, mutta loppuunmyytynä jäi tällä kertaa näkemättä. Korvaavaksi esitykseksi sitten valikoitui SPAMalot, joka oli varsin onnistunut sovitus aitoon Monty Python-tyyliin.

Tiistaina piti tehdä vielä pyhiinvaellus Regent Streetille ja pyöriä jonkin aikaa turistina kaupungissa ennen siirtymistä Gatwickin junaan. Lentokentältä tax-freesta pari pulloa samppanjaa. Istumista, nousuja ja laskuja. Kotona kuuma suihku ja oma sänky.