Recap

Istuessani tässä Eurolinesin Lux Express-bussissa, nautiskellen automaatista saatavaa ilmaista kahvia nahkaistuimella ja kiroillessani bussin wlanin satunnaista toimimattomuutta - samalla kuitenkin salaa ihaillen sitä että bussin edessä oleva televisio oikeasti toimii - voisi olla ihan mukava ajan kuluksi kerrata tämän loppuviikon tapahtumat.

Torstai-iltana siis lensin siihen alkuperäiseen kotimaahani ja vielä tarkemmin ilmaistuna Tampereelle. Vastassa yksi parhaista naispuolisista ystävistäni avokkinsa kanssa ja nopeiden kuulumisten vaihdon jälkeen uudenkarhea Mazda räyhähti kohti Hervantaa (jostain kumman systä hänellä on ollut kolmella edellisellä kerralla kun olen häntä nähnyt aina itselleni uusi auto alla - joko hän vaihtaa autoaan tiuhaan tai sitten näen häntä liian harvoin). Ruokailua ja jutustelua sekä varhainen nukkumaanmeno vuodesohvalla.

Perjantain ohjelmanumerona oli pienimuotoinen poikien ilta vanhan inttikaverin kanssa ja varsin ansiokkaasti ilta koostuikin animesta, oluesta, lonkeroista (ei animeen liittyen), videopeleistä sekä merkityksellisistä keskusteluista kristinuskosta, suomalaisten kouluampujien surkeista teknisistä suorituksista sekä teorian tasolla hyvin hoidetun massamurhan suunnittelusta. Varsin normaali perjantai-ilta Hervannassa siis. Yö lattialle levittämäni kaksinkerroin laitetun peiton päällä täysissä pukeissa.

Lauantai olikin sitten hieman kiireisempi, joskin pääsääntöisesti vietin koko päivän äärimmäisten kauniiden naisten seurassa joten en valita. Riensin aamukymmeneksi Pendolinoon ja olin täten ennen puoltapäivää Pasilassa, josta paukin Kallioon "tarkistamaan kämppääni" eli kiristämään vuokraisännän ominaisuudessa kaapistojen kahvojen ruuveja sekä hakemassa erääseen kaappiin piilotetun viinikellarin avaimen. Ja olihan se mukava nähdä vuokralaistakin siinä sivussa. Sovittiin paremmalle ajalle tapaaminen eli kun olin käynyt peseytymisen jälkeen siskon kanssa myöhästyneellä syntymäpäivälounaallaan Juttutuvassa (jossa oli muuten asiakkaana Timo Soinin kaksoisolento - kosmista) tavattiin hakaniemessä ja lähdettiin käppäilemään ympäri merellistä ja keväistä Helsinkiä. Kahvittelua espalla, istuskelua tuomiokirkon portailla ja viinikellarin esittelykierros (kyllä minä vielä joskus sinne jonkun viinifriikin vien treffeille, prkl!) siinä samassa kun hain iltaa varten hieman samppanjaa sekä reilun kymmenvuotiasta Amaronea (Kesis kun tykkää häränverestä). Ilta menikin sitten pedofiilivitsien ja nauriiden parissa varsin railakkaasti. Ja sain kuulla että olen luonnossa huomattavasti avoimempi ja helpommin lähestyttävä kuin mitä blogin perusteella voisi olettaa.

Saatoin hieman humaltua ja mennä kasvisruokapäissäni bussissa pummilla keskustaan, keksiä että nyt on justniinvitunkova ajatus mennä siemaisemaan Sling Iniin yhdet vietnamit ja päätyä muiden Mikonkadun ravitsemusliikkeiden kautta Hamletiin jossa osoitin parhaat seuramiehen ominaisuuteni laulamalla epävireisiä kakkosääniä Apinamiehen tanssiremixiin. Sanomattakin lienee selvää että illanvietto ravintolassa päättyi hyvin nopeasti sen jälkeen ja alkoi virkistävä ja pään selventäväPÄ kävelymatka siskon asumukselle kunhan seuralainen oli saatettu onnellisten reittivalinnallisten sattumusten seurauksena turvallisesti hyvinkin funktionaalisesti matkan varrella olevaan määränpäähänsä. Nukkumaan sohvalle, jonka päälle oli levitetty lakana.

Tänäaamuna pääsin todistamaan freukkareiden lauluissaan tunnetuksi tekemää olotilaa ja nauttimaan sen tuomista ruoka- ja juomamielihaluista (pakastinkylmää oikeaa kokista ja Dr. Ötkerin mozzarellapizzaa, saatana!) oikein urakalla kun olin vain isäntäväen tekemät aamiaispannukakut saanut hukutettua vaahterasiirappiin ja syötyä. Oli mukava herätä kun vierellä tuoksui hyvä ja naisellinen parfyymi, mutta pettymys oli suuri kun tuoksupilvi pelmahtikin vain omalta kaulalta ja oli pinttynyt lakanoihin ja peittoihin. Iltapäivästä katamaraani Tallinnaan, kahvia ja leivosta lempikahvilassa ennen bussimatkaa. Ja nyt sitten naputtelen tähän näitä kirjaimia ja ne ilmestyvät ruudulle sitä mukaa kun niitä naputtelen. Reaaliajassa tässä tekstiä tuotan. Kerron nykyhetkestä. Taidan olla edelleen hieman hitaalla.

Mutta kaiken kaikkiaan likipitäen täydellinen viikonloppu. Kymppi plus.

Huonosti suunniteltu

Krapula, pikalauttamatka Tallinnaan, muutaman tunnin bussikyyti Riikaan... Kannattipa taas...

Kivaa kuin kissanraadolla

Tavallaan olisi mukava todeta, että kaulallani edelleen viipyilevä tuoksu olisi lähtöisin Nuuniksesta itsestään, mutta koska kaikki naisihmiset tunnetusti ovat aina varattuja niin täytyy sitten tyytyä niihin reiluun neljään vahvasti Jessica Simpsonilta tuoksuvaan ruiskaukseen, jotka hän niin auliisti päätti iholleni tujauttaa alkoholihuuruisessa Kustaa Vaasassa.

Ilta itsessään oli silkkaa mahtavuutta ja kiitos varsineisesti kuuluukin Kesikselle, joka illan primus motorina varsin mallikkaasti hoiti osaansa ja nautiskeli viinikellarin antimista (saita allekirjoittanut kun katsoi parhaaksi raijata muassaan pari kellarilla kohta vanhaksi menevää pulloa tuoreiden yksilöiden sijaan) hiipumatta ansiokkaasti ennen nöyrää kertojaanne.

--

Note to self: paloaseman ja kirkon välittömässä läheisyydessä ei ole hyvä olla krapulaspäissään.

Laiskuuden huippu

Onko se muka jotenkin epänormaalin mukavuushaluista ettei jaksa kävellä viittätoista metriä tarkastamaan koneen tilaa vaan mielummin surffailee lentokentän sivuille ja tarkastaa tilanteen sieltä?

Ja jos joku siellä kotisohvallaan miettii ja jälkikäteen tänne googlailee niin kyllä, Riian kentällä on ilmainen wlan.

Unohdus

Taisi jäädä kiihkeä yö kera Fantasian väliin sen takia etten muistanut ladata paikallista prepaid-liittymääni. Vaikka olisinhan ihan hyvin voinut lähettää viestin tuolla kakkoskännykällä ja suomiliittymällä. Kaipa sitä mielummin istuskelee rauhassa omassa yksinäisyydessään ja nukkuu yönsä hyvin...

Välillä kyllä ihmetyttää omat reaktiot. Mutta eipä sitä aina vaan jaksa. Ja jos olisi duunipäivän aikana lähetetyissä viesteissä hienovaraiseen vihjailuun myöntävästi vastannut niin tervetuloa kaikin mokomin. Mutta kerran sanottua on ainakin omassa mielessä vaikea muuttaa. Olkoon ilman sitten.

Finnlant

Ikävä ruisleipää, pitänee tulla viikonlopuksi kotikonnuille.

Ja se paikallinen Fazerin tai Vaasan ruisleipä ei sitten ole yhtään samaa kamaa kuin mihin Suomessa on totuttu. Täällä ruista on vain nimeksi ja mausteena on käytetty reilusti muunmuassa kuminaa. Samalla tuotemerkillä leipää kuitenkin myydään, tutussa puikulapaketissa tahi traditionaalisina ruispaloina.

Mutta torstai-iltana käy lakeuksien kutsu ylitsepursuavaisen voimallÄH

Vuosia

Tänään on alkanut Puolalaisen syntymäpäivä. Pitänee laittaa viestiä jos ei muuta niin vanhojen asioiden kunniaksi. Parhaiten viimevuotisesta on jäänyt silti mieleen loppujen lopuksi Niepoort Colheita 1986 jonka olin syntymäpäivälahjakseen - sen marimekon olkalaukun, jonka osoitelapun kääntöpuolelle olin salaa kirjoittanut viestin, jonka sisältöä en sanasta sanaan muista, mutta joka välittää kuvan hänen ikuisesta paikastaan jossain osassa sydäntäni, ohella - hankkinut. Ja se kotitekoinen Creme Brulee (juu, en todellakaan pane aksentteja kohdilleen viinipullollisen ja yhden oluen jälkeen) sekä portin seurana luonnollisesti tarjotut kuivahedelmät ja pähkinät.

Tällä tavoin jälkikäteen katseltuna sitä tuli todellakin oltua mukana koko sielulla ja ruumiilla. Olin valmis laittamaan peliin rahaa, aikaa ja ennen kaikkea itseni. (Ja kun tämä blogini jatkuvasti saa kulutusaiheisia kommentteja niin mainittakoon, että pääsääntöisesti aina ulkona syödessämme ja niinä harvoina kertoina ostoksilla ollessamme tykkäsin maksaa kaiken ja pääsin kerrankin nauttimaan siitä suomalaiselle naiselle täysin ennenkuulumattomasta ajatuksesta, että miehellä on vittu soikoon oikeus maksaa asioita jos siltä tuntuu). Ei sillä, että 50€ salaatit+lasi valkkaria kahdelle Michellessä olisi välttämättä järkevin tapa käyttää rahaa mutta tärkeintähän on että viihtyy siinä hetkessä ja sen kyseisen henkilön kanssa. Lentosotkujen jälkeen rahaa tuli poltettua reilusti nelinumeroinen summa, mutta kaikki se oli omalla tavallaan kotiin päin ja mitään en voi sanoa katuvani. Eipä se koskaan rahasta ollutkaan kiinni, mutta kun se on jostain syystä tässä yhteiskunnassa nostettu niin jumalattoman tärkeään asemaan niin tulee niitä asioita mietittyä tuoltakin kannalta vaikkei vielä noissa summissa tarvetta olisikaan.

Omalla tavallaanhan tämä salasuhde ja julkisten näyttäytymisten kielto on varsin toimiva ratkaisu rahallisessa mielessä. Ei ylimääräisiä kustannuseriä ellei kondomeja lasketa mukaan ja kun itse kokkailee ruuat niin rahan säästämisen ohella pääsee myös brassailemaan muilla avuillaan.

Ja venäjä on sitä paitsi oikeastaan aika mukava kieli. :) Lempisana tähänasti opituista on ehdottomasti holodilnik. Älkää kysykö miksi. :)

Kummallista

Vaikka aamu alkoikin merkeissä, joista enempää kirjoittamalla varmasti menisi monenkin kohdalla "too much info"-raja rikki niin silti on hieman haikea olo. Kaikki hyvin periaatteessa, mutta silti tykkään vaan istuksia kotosalla ja tuijotella takkatulta. Kohta kuitenkin on niin lämmin ettei siitäkään voi enää täysipainoisesti nauttia.

Mitä minun muuten pitäisi tehdä kesällä? Ehdotuksia otetaan vastaan. :) Jos nyt ajatellaan vaikka ihan huvikseen että ei ole mitään rajoittavia tekijöitä... Tai mitä itse tekisitte?

Dodii

Hyvä fiilis sen kuin jatkuu. Ja taas on tulossa yövierasta. :) Whee!

Kevät

Kaipa se kevät ihan oikeasti on saapunut sitten kaupunkiin... Puut alkavat pukata silmuja ja ruoho on vihreää. Valoa riittää ja tuulettomina hetkinä on oikeasti jo kuuma.

Fantasian suhteen kaikki on taas paremmin päin (suklaajäätelöllä lahjominen toimii aina) ja ollaan ihan hyvissä puheväleissä ja sähköpostiviestittely jatkuu taas entiseen malliin. Eipähän ole ainakaan mitään henkistä taakkaa siitäkään. Ainahan kuitenkin mukavampi on olla sovussa.

Voisi vaikka kevään ja tulevan vapun kunniaksi avata kämppiksen kanssa yhdet alkoholi-merkkiset juomat. täytyy vaan katsoa että mihin asiat etenevät tällä kertaa...

Huumorintajua

Käsityömerkintä

Parsittuani sauman häpeäkotihousuistani (niin, ne todella ovat niin superpehmeät että viikossa haperoituvat) ja ommeltuani turhamaisuuttani housuihin aitoushologrammilla varustetun D&G-lapun jonka käyttömukavuuden nimissä ratkoin irti boksereistani olin taas niin ylpeä merkkitietoisuudestani että päätin palkita itseni lasillisella kylmääkin kylmempää omenamehua.

Kohta grillailemaan. Ja saatanpa ottaa myös olusen tahi kaksi siinä sivussa.

Kolmas

Lieköhän tämä nyt sitten kolmas kerta kun ollaan välit poikki tai neito muuten vain on suuttuneena minulle. Vai neljäs. Ei noita enää jaksa laskea ja eipä tuosta mitään kaameaa henkistä painolastia tule. Etenkin jos toinen ei halua asiasta puhua vaan mielummin säntää tiehensä. Tai ei nyt mitenkään dramaattisesti mutta kuitenkin pakenee tilannetta mielummin kuin sitä hoitaisi. Mutta sehän nyt lienee kohtuutonta odottaa panokaverilta mitään seurustelusuhdekelpoista käyttäytymistä.

Hmm...

Puiden seassa oli myös sellainen viiden sentin paksuiseksi sahattu kokonainen puukiekko ja ajattelin senkin nyt heittää tuonne takkaan parin klapin päälle. Ja siitä sitten tuli idea, että siinä päällähän voisi vaikka mitä herkkua kypsytellä! Puhdistaisi vaan kunnolla ennen takkakomennusta niin kyllähän tuossa vaikka pikkupizzan paistaisi. Palavan puun päällä. Saisi varmasti myös puuladusta riippuen miellyttäviä savuaromeita... Boy that would be swell.

Korkkasin sitten pullon Fresitaa. Kun on jo melkein kesä.

Seestetiikkaa

Oikeastaan varsin mukavaa kun on koko talo itsen käytössä. Voi rauhassa poltella takkaa ja kuunnella musiikkia. Uskaltaisikohan sitä avata vaikka tuon hyllyssä makoilevan Ripasson tähän seuraksi...

Fantasia kävi tosiaan yökylässä ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Lystikäs tuuliviiri, mutta en valita. Oli jokseenkin koomista seurata tekstiviestinvaihtoa poikaystävänsä kanssa kun makoilimme sängylläni. Mies oli kovinkin hanakasti vaatimassa, että neiti lupaa olemaan menemättä mihinkään ulos tänään. Ja ilmoittamaan koska hän menee nukkumaan. Tuollaista käytöstä vastaan en oikeastaan ihmettelekään neidon käytöstä. Itse olen ainakin sillä linjoilla että jos toinen antaa luottamusta niin tahdon olla myös sen luottamuksen arvoinen. Ja jos taasen toinen yrittää kaikin tavoin kontrolloida niin sitten ihan piruuttaan tekee niin kuin toinen kieltää.

Saattelin F:n bussipysäkille kahden maissa ja jäin kiertelemään ulos määrittelemättömäksi ajaksi kun oli niin miellyttävä keli ja seuraava meno on kuitenkin vasta tiistaiaamuna. Olisi vaikka aikaa eksyäkin. Takaisin kämpille, aterialoihdintaa jääkaapin antimista ja koneella näpertelyä. Illan hämärtyessä takkaan tuli.

Seuraavaksi pitäisi varmaan miettiä että mitä tekisi viidestä ylijäämämunanvalkuaisesta. Ehkäpä niistä pari voisi huomenaamulla vatkata ja sotkea munakasmassaan antamaan kuohkeutta...

Mukavaa että elämän ongelmat pyörivät oikeasti tällä tasolla. Taitaa olla kaikki aika hyvin.

Gillette Fusion Phenom Power

No niin, korruptiopaketti saapui komeasti UPS:n tuomana. Sisältö oli sentään todennäköisesti arvokkaampi kuin itse kuljetus, mutta tiukkaa tekee. Paketista löytyi Gillette-pyyhe, otsikossa mainittu partahöylä, Gilletten omaa after-shavea sekä uutuutena itselle pre-shave scrub, joka tosin vaikuttaa ihan normaalilta ihonkuorintahässäkältä.

Mitään uutta tai dramaattista ei parranajoon mikään noista edellämainituista tuonut ja normaalikin Fusion on itsessään jo sen verran mukavan tuntuinen, ettei tuo vibrahässäkkä tuo juurikaan enää parannusta asiaan. Mach kolmosen kanssa ero oli verrattain selkeä moottoroidun ja moottoroimattoman välillä.

Ajotulos on huippulaatua, sitä ei käy kiistäminen. Hieman parempi kuin Mach-3:lla, mutta en sanoisi että hintaero tuo niin suurta parannusta lopputulokseen, että se olisi oikeutettu. Mielummin pitäydyn vanhassa, mutta voihan tätä säilöä erityistilanteita varten. Kuten työhaastatteluja tai ensitreffejä varten. Katsotaan huomaako tämäniltainen naisseuralainen eroa ja jos huomaa niin sitten tietenkin tulee seitsemänsataa lisäpistettä GFPP:lle. (Ei tuota nimeä toista kertaa hullukaan jaksa kirjoittaa).

Joten jos rahasta ei ole kiinni niin Fusion on loistojuttu, terän kääntöpuolella oleva ylimääräinen "tarkkuusterä" on loistava innovaatio, mutta mach-3 antaa rahoille parempaa vastinetta.

Olisi mielenkiintoista kokeilla muita höyliä myöskin, mutta esimerkiksi Wilkinsonin huippumallit tuntuvat uupuvan Suomesta kokonaan ja Gillettellä on miltei monopoliasema terälliseen karvanpoistoon liittyvissä asioissa. Sillä BIC ei ole vakavasti otettava kilpailija tällä saralla. Ei vaan ole. Jatkossa allekirjoittanut tulee edelleen ajamaan itseään Gilletellä mutta arkikäytössä Mach-3 on edelleen kuningas.

Kyseinen tuote lähetettiin minulle maksutta ilman minkäänlaisia velvoitteita tahi saatekirjelmiä, mutta kun kerran vaivautuivat sen lähettämään niin jaan nyt sitten käyttökokemukset kanssanne. Virallisia lausuntoja voitte pyytää täältä jos meininki ahdistaa.

Ei hitto...

Näin se vaan on.

Eli toisin sanoen Fantasia on nyt sitten tulossa käymään ja viettämään yötä tänne. Mikä hitto teitä naisia vaivaa?!?

Hih

Coincidentially - joo, pitäisi päästä puhumaan enemmän suomea - näin koko viime yön varsin miellyttäviä söpöilyunia tuosta halaamastani ihmisestä. Sellainen todella mukava ensitreffitunnelma. Käytiin teatterissa, istuttiin vierekkäin, käsikkäin... Tiedättehän, sellaisia mukavia unia joiden jäljiltä herää naama - mikä on norsun vitun vastakohta? - no mutta kuitenkin silleen tosi iloisena.

Luonnollisesti tämäkin tapaus seurustelee, on tehnyt asian selväksi puhumalla varsin usein poikaystävästään ja tästä syystä olenkin neitiä kohdellut ihan vaan kaverina. Mutta kuten sanottu, itse en ainakaan sellaiseen nopeaan "see you in three weeks" -halaukseen liitä mitään sivumerkityksiä. Ongelmat varmaankin alkoivat taas siitä kun naiset päättivät, että on hyvä alkaa analysoimaan että mitä se mies sanoi tai teki. Vinkki: ne miehet yleensä tarkoittavat juuri sitä mitä sanoivat. Simple as that.

Mutta pitää ihan oikeasti tutustua tarkemmin eri kansallisuuksien halaukseen liittämiin sivumerkityksiin. Itselle se tulee aika luonnollisesti ja ilman sivumerkityksiä. Tahtoo vain sanoa, että olet mukava ihminen ja toivottavasti poissaollessasi kaikki menee hyvin. Ja että nähdään kolmen viikon kuluttua.

Piä tunkkis

Jokseenkin Fantasia alkaa olla jo läpi koluttu. Mukavaa ajanvietettä, mutta koska alusta asti on ollut selvää ettei tästä mitään pysyvää kuitenkaan tule niin en ole myöskään asiaan jaksanut panostaa juurikaan. Neidillä on tapana kuitenkin järjestää draamaa sieltäkin, missä sitä ei oikeasti ole ja en nyt jaksa tuollaisia asioita käsitellä toisena miehenä. Sitoutumalla saisi oikeuden oikutella.

Vaikka ymmärrän toki, että jos halaan yhteistä työtoveriamme kun hän on jäämässä useammaksi viikoksi lomalle niin asiasta voidaan kehittää suurempikin ongelma. Vastasin tekstiviestiinsä kohtalaisen lakonisesti että eipä kotimaassani asiaa olisi pidetty minään ja asian kulttuurierojen piikkiin laitettuani toivottelin hyvät pääsiäiset.

Enpä jäisi kaipaamaan, mutta erään naispuolisen ystäväni mielestä tuo oli sitten taas juuri sellainen viesti, joka saa naiset palaamaan. Vaikka tarkoitus olikin ehkä hienovaraisesti vain viestittää, ettei jaksa tuollainen kiinnostella. Vi ska se.

Vastaus

Kommenteissa kyseltiin, että miksi oikeastaan tätä blogia kirjoitankaan enkä esimerkiksi vain omaa päiväkirjaa.

Alunperinhän tämä olikin ihan vain omaksi päiväkirjaksi tarkoitettu että voi sitten kuukausien tai vuosien päästä tarkastella että mitäs sitä onkaan toilaillut ja ajatellut menneisyydessä. Pelkkää pöytälaatikossa makaavaa kirjaa olen aivan liian laiska kirjoittamaan. Vähän sama kuin ruuanlaitossa: mukavaa tekemistä mutta ei sitä pelkästään omaksi iloksi oikein jaksa panostaa.

Yksi syy on varmasti se, että pidän jossain määrin kirjallisesta ilmaisusta ja toisinaan pyrinkin rikastuttamaan omaa kielenkäyttöäni ihan vaan huvikseni kirjoittelemalla mitä eriskummallisimpia uudissanoja tekstieni sekaan. Siinä mielessä tämä on itselle myös jonkinlainen leikkikenttä. Paikka jossa voi rauhassa temmeltää sanoinensa.

Toisinaan on ihan mukava saada muita näkökulmia aiheisiin, mutta silloin useimmiten kysyn niitä suoraan. Blogimaailmaan kuuluu tietty yhteisöllisyys ja kommenttien saaminen omista mietteistä on mukavaa ja muidenkin blogien kommentointi on varsin mielekästä puuhaa. Tämä aspekti tuo tietenkin miellyttävän lisän siihen salaiseen ja lukolliseen päiväkirjaan verrattuna. Ja olenhan blogin kautta saanut uusia tuttuja ja jopa pari ihmistä joita uskaltaisin jopa ystäväksi luonnehtia.

Kommenttilaatikossa on mukava keskustella kun keskustelu on tasokasta. Onnekseni suurin osa viesteistä pitäytyy asioissa ja suoranaisesti haukkuvat ja pilkkaavat henkilöt ovat pienessä vähemmistössä. Toisinaan saatan sortua hieman provokatiiviseen tyyliin teksteissäni, mutta en luonnossakaan ole välttämättä kovin sovinnainen ja seison kyllä sanojeni ja mielipiteideni takana, mutta mielummin perustelen ne rationaalisesti ja olen myös kykeneväinen niitä muuttamaan jos vastapuolen argumentointi on riittävän pätevää. Ei sillä, etteikö älykkään keskusteluseuran etsiminen Internetistä olisi lähtökohtaisesti melko typerää, mutta suomalainen mies on tunnetusti itsepäinen.

Minkäänlaista huomiota tai erityiskohtelua en halua, joten en osaa allekirjoittaa väitettä että blogaajat lähtökohtaisesti janoaisivat julkisuutta tai julkkisstatusta (Asia voi olla tosin totta nuorten tyttöjen muotiblogien kohdalla). Ei kai sitä kukaan julkkis-wannabe anonyymisti kirjoittelisi.

Blogin kirjoittamisessa mukavinta on:
- lokikirja oman elämän tapahtumista
- blogin luomat sosiaaliset yhteydet ja verkostot
- mielekkäät keskustelut
- siitä saatavat rahalliset tai materiaaliset palkkiot (eivät tosin niinkään koske tätä blogiani)
- sitä kautta välillisesti tai välittömästi saatu naisseura (josta ei pääsääntöisesti ole mainittu mitään täällä - ymmärrettävistä syistä)

Ikäviä puolia blogaamisessa:
- Ihmiset tekevät mitä eriskummallisimpia johtopäätöksiä omasta persoonastani ja katsovat oikeudekseen kommentoida minun henkilökohtaisia asioita vaikka he oikeasti kommentoivat vain omassa päässään olevaa kuvaa minusta. Se ei todellakaan ole mikään hyvä pohja ruveta kommentoimaan toista.

Brand Whore

Maassa maan tavalla, sanovat. Ottaen huomioon että Riian väestöstä nelisenkymmentä prosenttia on venäläisiä niin täällä moni asia on melkein kuin venäjällä (sanan pahassa sekä hyvässä mielessä). Yksi näkyvimmistä kulttuurisista erityispiirteistä on tämä paikallisten pukeutumiskulttuuri. Tai en nyt tiedä miten perinteinen latvialainen pukeutuu, mutta maan pääkaupungissa on ainakin huomattavan selkeä normisto - ainakin omalla työpaikalla. Tietysti on olemassa ihmisiä jotka haluavat selkeästi erottua massasta pukeutumisellaan, mutta enemmänkin liitän sellaiset henkilöt joihinkin nuorisokulttuureihin ja konservatiivinen laiskimus pääkopassani ei suo liian massasta poikkeavaa olemusta kuin korkeintaan markkinointiosastolle. Mutta lähinnä omaan pukeutumiseen nämä piirit ovat vaikuttaneet siten, että kaapista löytyy nyt esimerkiksi sellaisia brändejä kuin Dolce & Gabbana (no D&G jos tarkkoja ollaan), Sand, Hugo Boss, Love Moschino (talk about stereotypical Russian!) ja Calvin Klein.

Suomessa kun piti olla kansallismielisesti hillitty niin lähinnä alusvaatteista löytyi edes jotain vähänkään merkikkäämpää. Täällä nyt kun talous on romahtamassa niin joka nurkasta pusketaan roimalla alennuksella muotivaatetta ja brändiä. Ja löytyy niistä ihme kyllä jotain omaakin silmää miellyttävää, joten sulaudutaan sitten joukkoon. Jos en Intiassa kulturaalisena adaptiona syönyt lihaa niin miksei sitten voisi Latviassa pukeutua paikalliseen tapaan.

Saas nähdä mitä kaverit sanovat kun tulen takaisin. :D

Duunivitutus

Muiden pätemättömyydestä johtuvat viivytykset projekteissa ovat sitten vaan niin perhanan ärsyttäviä. Saatana.

Mutta huomenna on uusi päivä... Joskohan asiat olisivat paremmin ja edessä ei olisikaan sellaista parin kuukauden viivästystä project managerin sähläyksestä johtuen... Voisikohan olla...

Avautuminen

Kommenttien kirjoittajilla lienee omat tarkoitusperänsä. Jos anonyymejä paskanheittäjiä kohtelisi kuin sivistysvaltiot ennen vanhaan terroristeja niin heidän teoistaan ja mielipiteistään ei pitäisi piitata laisinkaan ja jättää ne vain omaan arvottomuuteensa. Vaikka mieluisampihan etenkin itselle olisi nykyinen malli, jossa ne voisi vangita anonyymisti jonnekin kaukaiseen vankilaan ja sitten hakata tajuttomaksi suolaliemessä uitetulla siannahkavyöllä.

Mutta jos nyt edes koettaisi ymmärtää että mitä he tahtovat ja listata mahdollisia tarkoitusperiä...

a) anonyymi haluaa pahoittaa kirjoittajan mielen
Tämä nyt lienee itsestäänselvää. En tosin ihmettelisi yhtään vaikka ne ihmisyyden lietelanta-altaat kuvittelisivatkin mielestänsä antavansa rakentavaa palautetta joka vain tulkitaan väärin vastaanottajan päässä.

b) anonyymi haluaa kirjoittajan muuttavan käyttäytymistään
Jos kommentille hakee jotain syvempää merkitystä niin varmaankin taustalla on tahto muokata kirjoittajan käytöstä omasta mielestä parempaan tai tarkemmin ottaen moraalisempaan suuntaan. Koska moralisoidessaan se laamanaamainen geenipankin roskalaina kuitenkin asettaa itsensä auttamatta kommentoitavan yläpuolelle. En kuitenkaan näkisi tätä millään tavalla tehokkaaksi vaikutuskanavaksi ja jos jotain haluaa niin sen voisi sanoa ihan suoraan. Esimerkiksi "Minusta olisi mukavampi lukea vähemmän ihmissuhdeasioistasi ja nähdä enemmän kamerakännykällä otettuja kuvia polvitaipeesta rypistyneistä farkuistasi".

c) anonyymi haluaa lukea asioita jostain muusta asiasta kuin siitä mistä blogissa kirjoitellaan
Veikkaisin että netistä löytyisi ihan valmiiksi lukijalle mieluisampaa sisältöä ja jonkun blogin asiasisällön lopullinen muuttaminen olisi huomattavasti vaikeampaa kuin alkujaan soveliaan blogin löytäminen. Täällä ei kirjoittele kuusitoistavuotias uskontonsa tähden pihtaava neitsyt enkä sellaiseksi muutu vaikka kuinka toistelisitte itsestäänselvyyksiä tai henkilökohtaisia loukkauksia perustuen niihin elämäni osa-alueisiin joista armollisesti olen päätynyt iloksenne kirjoittamaan.

Ja vaikka itsekin olen karvaamman kautta oppinut ettei muiden tappeluihin kannata mennä väliin niin toisinaan silti ihmetyttää lukijoiden välinpitämättömyys. Luulisi, että niiden useamman sadan päivittäisen uniikin kävijän joukosta löytyisi myös ihmisiä, jotka eivät vaan tyytyisi seuraamaan tapahtuvaa laiskasti sivusta vaan osoittaisivat edes niissä räikeimmissä henkilökohtaisissa hyökkäyksissä jonkinlaista selkärankaa ja asettuisivat edes jotenkin puolustelevalle kannalle vaikkei hyökkäyksen kohdetta henkilökohtaisesti tuntisikaan. Tai edes ilmaisisivat sympatiaansa tai erimielisyyttään. Hyvällä ryhmäkurilla kun ennenkin on pidetty luonnevikaiset kilipää-ääliöt ruodussa.

Viikonlopunkin aikana on tapahtunut vaikka mitä niin Fantasian kuin tämän asuinkumppaninkin kanssa mutta taidan jättää avautumisen niille läheisille ihmisille, jotka oikeasti välittävät. Kun ei minua kiinnosta mielestään minua parempien ihmisten mielipiteet elämästäni.

Jep jep

Eilen illalla tätä maaseudun raittia kämpille kävellessä piti jäädä oikein paikoilleen katselemaan kun puolikuun ympärillä oli erittäin selkeä ja komea halo. Ei noita vaan kaupungissa huomaa...

Ja ette sitten kerro kenellekään että kävin katsomassa uusimman Fast and Furious -elokuvan. Hys hys!

Vaikka pääpointtihan oli tietenkin siinä, että piti päästä leffaan juomaan olutta. Että sellainen edistyksellinen sivistysvaltio se Suomi...

Ja aiheeseen löyhästi liittyen mainos intialaisen internet-kahvilan ovessa:

Varallisuudesta

Täällä ollessa on tullut huomattavasti selvemmäksi kulttuuriset erityispiirteet esimerkiksi varallisuuden näyttämisessä. Suomessahan ei tunnetusti ole mitään pahempaa kuin osoittaa olevansa hyvin toimeentuleva. Esimerkkinä voisi mainita yhden rakennusalalla sekä Suomessa että ulkomailla konsultin hommia pitkään tehneen tuttuni esimerkki elävästä elämästä. Venäjällä, Baltiassa ja jopa Saksassa (kohtuullisen hintavan) konsultin on soveliasta saapua paikalle ainoastaan riittävän edustavassa autossa. BMW:n vuoden-kahden ikäinen vitossarjalainen on sellainen ihan sovelias auto niihin hommiin. Näyttää että on menestyvä ja ulkokuorikin viestii siitä, että hänestä kannattaakin maksaa.

Suomessa sama kaveri joutuu ostamaan itselleen muutaman vuoden vanhan farmari-golfin että voi tehdä samoja hommia. Kun muuten asiakkaat katsoo kieroon ja vain pohtivat että mistäköhän tuollainenkin ylipalkattu bemarilla huristeleva konsultti nyt tännekin tupsahtanut. Liikaa maksavat hänelle jos on varaa tuollaisella autolla ajaa jne. Muualla taas epäillään tyypin pätevyyttä kun ei kerran ole edes varaa kunnolliseen autoon...

Ja ihan samaahan täällä oman blogini kommenteissa näkyy, vaikken mielestäni nyt mitenkään hirveästi kulutuksellani täällä leveile (ja etenkään en vie teidän rahojanne vaikka joskus olen opintotukea nostanutkin). Silti tulee näitä "tilipussillaan vastenmielisesti kerskaileva tyyppi" -kommentteja. On jotenkin suomalaiselle mielenlaadulle ominaista tuollainen kitkeryys. Harmi että kirjoittaa tällä kotimaisella kielellä kun muuten voisi saada ehkä mielipiteitä muidenkin väestöryhmien edustajilta. Mutta oikeastaan mielummin minä matkailen ja tutustun eri kulttuureihin ihan oikeasti ja paikan päällä. Kun se matkailu ihan oikeasti avartaa sitä maailmankuvaa ja osoittaa vääjäämättä, että ne omat käsitykset, mielipiteet ja käyttäytymismallit voivat olla kovinkin erilaisia, jopa vääriä ja loukkaavia riippuen puhtaasti vastaanottajan kulttuurisesta taustasta ja kokemuksesta. Tai sen että kuinka typerää onkaan puhtaasti uskoa siihen, että se oma maailmankatsomus olisi millään tasolla merkityksellinen suurimmalle osalle tämän planeetan muista olennoista.

Kiteytettynä se, mitä yritän tässä sanoa on se, että siinä missä suomalainen on surullinen siitä, mitä hänellä ei ole ovat miljoonat, ellei jopa miljardit muut ihmiset maailmalla onnellisia siitä mitä heillä on.

Hullua menoa

Aika samanlaiselta vaikuttaa hullut päivät täällä kuin kotosuomessakin. Tosin täällä olisi joutunut ihan oikeasti jonottamaan päästäkseen sisälle ruokaosastolle (pari vartijaa säännöstelemässä sisäänkäynnillä) kun illalla duunin jälkeen kävin kääntymässä. Ja edelleen se oli vaikea poistua ostamatta mitään, joten palasin kämpille muutamia t-paitoja ja superpehmeitä häpeäkotihousuja rikkaampana. Voi kuinka olenkaan tällaista lonkeaa oloasua kaivannutkaan!

Ja kulkee se posti näemmä tännekin asti. Joten aloitetaan jo nyt sitten kampanjan tukeminen (olen helposti ostettavissa, huomaatteko, mainostajat?) ja mainitaan, että olen saamassa postipaketissa mm. "patterikäyttöisen Fusion Power Phenom -partahöylän". Kiinnostaa kovasti, että mitä sillä patterikäyttöisyydellä tarkoitetaan? Kiinnittyykö se patteriin jota vasten voi sitten hinkata naamaansa kuin parempikin burma vai lämmitetäänkö se patteria vasten ennen käyttöä? Vai vaaditaanko käyttöön tykistöpatteri? Sehän toisi sopivan maskuliinisen lisän parranajoon...

Paristohan olisi sanana aivan liian yksiselitteinen.

Korruptio <3

Hih, sähköpostiin tuli yhteistyötarjousta Procter & Gamblen viestintätoimiston toimesta. Saas nähdä toimittavatko Gillette-pakettia Latviaan asti...

Kun kerran Micra meni sivu suun, niin jotain lohtua edes. :)