Tavallaan olisi mukava todeta, että kaulallani edelleen viipyilevä tuoksu olisi lähtöisin Nuuniksesta itsestään, mutta koska kaikki naisihmiset tunnetusti ovat aina varattuja niin täytyy sitten tyytyä niihin reiluun neljään vahvasti Jessica Simpsonilta tuoksuvaan ruiskaukseen, jotka hän niin auliisti päätti iholleni tujauttaa alkoholihuuruisessa Kustaa Vaasassa.
Ilta itsessään oli silkkaa mahtavuutta ja kiitos varsineisesti kuuluukin Kesikselle, joka illan primus motorina varsin mallikkaasti hoiti osaansa ja nautiskeli viinikellarin antimista (saita allekirjoittanut kun katsoi parhaaksi raijata muassaan pari kellarilla kohta vanhaksi menevää pulloa tuoreiden yksilöiden sijaan) hiipumatta ansiokkaasti ennen nöyrää kertojaanne.
--
Note to self: paloaseman ja kirkon välittömässä läheisyydessä ei ole hyvä olla krapulaspäissään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
kiitos viimeisestä! ja juomista, nameja olivat :)
ja mitä paloaseman läheisyyteen tulee, voisi sitä ihminen huonomminkin sijoittaa...
itsensä, sijoittaa itsensä.
oon mä aika veijari. sääli et jouduin luovuttaan niin ajoissa, mutta mussa se on enempikin ominaisuus kun vika. :)
Kiitokset vaan teille molemmille. Teitte illasta varsin muistettavan ja mukavan. Ja alkaa se krapulakin hellittämään pikkuhiljaa! Jee!
Lähetä kommentti