Jos olet aiemmin laittanut sellaista tuliseksi ryyditettyä kiinalaistyyppistä sweet&sour -mössöä, ei välttämättä ylimääräinen rouhittu chili ja cl tabascoa ole kuitenkaan se paras mahdollinen vaihtoehto uudelleenlämmittäessä sitä ruokaa.
Mutta kun se vaan tuntuu niin hyvältä...
perjantaina, heinäkuuta 31, 2009
keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2009
Perhehistoriaa
En ole koskaan lukenut äitini kirjoittamia kirjoja, mutta lukaisin nyt hänen esikoisteoksensa, joka on julkaistu hänen ollessaan kuuden-seitsemäntoista vanha. Fiktionaalinen teos, mutta taustat tietäen hyvinkin omaelämänkerrallinen osaltaan.
Tietysti nuoruus kuusikymmenluvun lopulla oli mielenkiintoinen, mutta kun pääasiassa ovat tunteet ja tuntemukset, ei teksti sinällään vanhene. Mitään kirjallisuuden merkkiteosta tuosta nyt ei saa tekemälläkään, sillä on jokseenkin selvää, että kirjoittajana on ollut teini-ikäinen, vaaleanpunaisia sydämiä nähnyt (ja menettänyt) tyttö. Mutta katsauksena oman vanhemman sielunelämään se pitää otteessaan varsin hyvin.
Suurin kokemus tuosta nyt kuitenkin tuli ajatusten hetkittäisestä samankaltaisuudesta ja myös siitä suhtautumisesta maailmaan, jonka hän on ilmeisen hyvin kasvatuksen myötä onnistunut lapsilleen siirtämään. Tietysti hänellä oli enemmän vasemmistolainen suhtautuminen moniin asioihin - lähinnä vastavetona muuten varsin valkoiseen sukuhistoriaan. Mutta koska politiikasta tai uskonnosta ei koskaan meidän perheessä puhuttu, sai molemmat lapset muokata oman maailmankuvansa oman ajattelun kautta. Siten onkin jännää, miten erilaiset ihmiset minusta ja siskostani onkaan tullut. Uskonto, jota äidillenikin vielä opetettiin rankimman syyllistämisen kautta, tosin putosi sen sukupolven myötä tästä perheestä. Isoäidin hautajaisissa kirkon eturivissä istuvista kahdeksasta lähisukulaisesta vain yksi enää kuului kirkkoon.
Avartavaa ja mielenkiintoista luettavaa kuitenkin. Vaikka saakin jaarittelemaan.
Tietysti nuoruus kuusikymmenluvun lopulla oli mielenkiintoinen, mutta kun pääasiassa ovat tunteet ja tuntemukset, ei teksti sinällään vanhene. Mitään kirjallisuuden merkkiteosta tuosta nyt ei saa tekemälläkään, sillä on jokseenkin selvää, että kirjoittajana on ollut teini-ikäinen, vaaleanpunaisia sydämiä nähnyt (ja menettänyt) tyttö. Mutta katsauksena oman vanhemman sielunelämään se pitää otteessaan varsin hyvin.
Suurin kokemus tuosta nyt kuitenkin tuli ajatusten hetkittäisestä samankaltaisuudesta ja myös siitä suhtautumisesta maailmaan, jonka hän on ilmeisen hyvin kasvatuksen myötä onnistunut lapsilleen siirtämään. Tietysti hänellä oli enemmän vasemmistolainen suhtautuminen moniin asioihin - lähinnä vastavetona muuten varsin valkoiseen sukuhistoriaan. Mutta koska politiikasta tai uskonnosta ei koskaan meidän perheessä puhuttu, sai molemmat lapset muokata oman maailmankuvansa oman ajattelun kautta. Siten onkin jännää, miten erilaiset ihmiset minusta ja siskostani onkaan tullut. Uskonto, jota äidillenikin vielä opetettiin rankimman syyllistämisen kautta, tosin putosi sen sukupolven myötä tästä perheestä. Isoäidin hautajaisissa kirkon eturivissä istuvista kahdeksasta lähisukulaisesta vain yksi enää kuului kirkkoon.
Avartavaa ja mielenkiintoista luettavaa kuitenkin. Vaikka saakin jaarittelemaan.
Kappas
Hmm, takaisin tullessa pitänee käyttää hyväksi Siljan kertyneet ja vanhaksi menevät bonuspisteet. Reittimatka Tukholmasta Turkuun kun irtoaisi näemmä A Premium luokan hytissä juuri sopivalla pistemäärällä ja parilla kympillä pääsee bussilla Oslosta Tukholmaan.
Käytetään mielummin aikaa kuin rahaa. Kun kiirettä ei kerran ole.
Käytetään mielummin aikaa kuin rahaa. Kun kiirettä ei kerran ole.
tiistaina, heinäkuuta 28, 2009
Liput varattu
Tai menolippu pelkästään vielä toistaiseksi. Eihän sitä koskaan tiedä.
Oikeastaan seuraava deadline on olla Bangkokissa lokakuun lopulla, joten mitään hirveää hätää ei kuitenkaan ole. Rehellisyyden nimissä en nyt ajatellut siellä pitkään olevani, mutta kuten todettu, ei minulla tässä parempaakaan tekemistä ole.
Suurimmaksi osaksi reissun tavoite itselleni on saada edes jonkinlaista päivitystä tähän tilanteeseen. Roikkumisen lopettaminen olisi helpompaa jos kuulisi sen yhden sanan, toisaalta myös jonkinlainen sysäys toiseenkin suuntaan olisi ihan myönteinen asia. Kun eivät ne tunteet sieltä minnekään katoa, vaikka niitä kuinka yrittäisi täyttää jollain muulla.
Ja kävi miten kävi, haluaisin tähän hommaan jotain selvyyttä, suuntaan tai toiseen. Ja jos se menee huonompaan, niin ei ainakaan yrittämisen puutteesta johtunut. Paikallaan oleminen ja epätietoisuus kun ärsyttävät ainakin allekirjoittanutta ehkä eniten maailmassa.
Oikeastaan seuraava deadline on olla Bangkokissa lokakuun lopulla, joten mitään hirveää hätää ei kuitenkaan ole. Rehellisyyden nimissä en nyt ajatellut siellä pitkään olevani, mutta kuten todettu, ei minulla tässä parempaakaan tekemistä ole.
Suurimmaksi osaksi reissun tavoite itselleni on saada edes jonkinlaista päivitystä tähän tilanteeseen. Roikkumisen lopettaminen olisi helpompaa jos kuulisi sen yhden sanan, toisaalta myös jonkinlainen sysäys toiseenkin suuntaan olisi ihan myönteinen asia. Kun eivät ne tunteet sieltä minnekään katoa, vaikka niitä kuinka yrittäisi täyttää jollain muulla.
Ja kävi miten kävi, haluaisin tähän hommaan jotain selvyyttä, suuntaan tai toiseen. Ja jos se menee huonompaan, niin ei ainakaan yrittämisen puutteesta johtunut. Paikallaan oleminen ja epätietoisuus kun ärsyttävät ainakin allekirjoittanutta ehkä eniten maailmassa.
sunnuntai, heinäkuuta 26, 2009
I would fly 491 miles
Mielessä pyörii edelleen, että pitäisikö sitten kuitenkin uhrata aikaa ja rahaa taas vaihteeksi Puolalaisen vuoksi ja käydä siellä Oslossa. Tietysti tyyliseikoista voidaan olla montaa mieltä, mutta olisihan se tavallaan hienoa olla iltapäivästä vastassa lentokentällä ja illan myötä jo lähteä pois. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta ei tunteita koskaan ole rationaalisella tasolla mitattukaan. Pikemminkin päinvastoin.
But I would walk 500 miles
And I would walk 500 more
Just to be the man who walked a 1000 miles
To fall down at your door
- The Proclaimers : I'm gonna be (500 miles)
But I would walk 500 miles
And I would walk 500 more
Just to be the man who walked a 1000 miles
To fall down at your door
- The Proclaimers : I'm gonna be (500 miles)
lauantaina, heinäkuuta 25, 2009
Pitkäveteistä
Yritin muotoilla tähän postausta siitä, kuinka typerää pillurallin ajaminen on, mutta kun täällä ei muutakaan tekemistä ole, niin voisihan tuosta lähteä kierrokselle. Jos vaik jottai tutui nägis.
Ohjelmaidea
Siirrytään televisiosarjahäirinnästä sisällöntuotantoon.
Keksin ohjelmaformaatin, jonka kantavana ideana on laittaa greenscreenin eteen bikineissä heiluva blondi sopertamaan epäselvyyksiä. Chroma keyn tolerance-säädöt pitää ehdottomasti säätää ihan vituilleen (koska vihreä spill nyt vaan näyttää tosi kivalta hävyn tienoilla). Taustalla voisi pyörittää luuppina epämääräistä ja huonosti kuvattua viiden minuutin stock footagea uimarannasta. Avustaja voi heitellä chroma keyllä poistettavaa vihreää sisältäviä rantapalloja kohti juontajaa. Ruudun alareunassa voi sitten pyörittää tekstiviestichattia, jossa viestit maksaa euron kappalee... Ei ku hitto. Toihan on jo tehty.
Kukakohan ton rantalentiksen idean on saanut myytyä maikkarille? Sille kaverille voisi töitä tarjotakin.
Keksin ohjelmaformaatin, jonka kantavana ideana on laittaa greenscreenin eteen bikineissä heiluva blondi sopertamaan epäselvyyksiä. Chroma keyn tolerance-säädöt pitää ehdottomasti säätää ihan vituilleen (koska vihreä spill nyt vaan näyttää tosi kivalta hävyn tienoilla). Taustalla voisi pyörittää luuppina epämääräistä ja huonosti kuvattua viiden minuutin stock footagea uimarannasta. Avustaja voi heitellä chroma keyllä poistettavaa vihreää sisältäviä rantapalloja kohti juontajaa. Ruudun alareunassa voi sitten pyörittää tekstiviestichattia, jossa viestit maksaa euron kappalee... Ei ku hitto. Toihan on jo tehty.
Kukakohan ton rantalentiksen idean on saanut myytyä maikkarille? Sille kaverille voisi töitä tarjotakin.
perjantaina, heinäkuuta 24, 2009
Idea
Jos nyt sivuutetaan nopeasti se sivuseikka, että katselen perjantai-iltana yksin kotona TV:stä viettelysten saarta ja leikitään ettei sitä koskaan tapahtunut, niin voidaan mennä siihen ideaan.
Olisi varmastikin ihan hauskaa jollain vastakkaista sukupuolta olevilla kaveruksilla ilmoittautua tuonne viettelysten saarelle esittämällä seurustelukumppaneita. Siinähän sitten saisi molemmat rellestää kohtuullisen vapaasti ja katsojia ihmetyttäisi. Mutta omalla kohdalla ainakin olisi sama tilanne kuin Big Brother-talon kanssa. Se olisi varmasti hauskaa, mutta vain jos sitä ei televisioitaisi.
Olisi varmastikin ihan hauskaa jollain vastakkaista sukupuolta olevilla kaveruksilla ilmoittautua tuonne viettelysten saarelle esittämällä seurustelukumppaneita. Siinähän sitten saisi molemmat rellestää kohtuullisen vapaasti ja katsojia ihmetyttäisi. Mutta omalla kohdalla ainakin olisi sama tilanne kuin Big Brother-talon kanssa. Se olisi varmasti hauskaa, mutta vain jos sitä ei televisioitaisi.
Kaupungissahan on yöelämää!
Piti käydä nopeasti yksillä katsastamassa, kun vanha tuttu miehineen esiintyi paikallisessa ravintolassa, mutta jotenkin tähän iltaan sai sitten kuitenkin mahdutettua useita alkoholiannoksia, yhden saksalais-puolalaisen naisihmisen sekä skeptisiä ja minua vastaan juonittelevia saksalais-puolalaisen naisihmisen paikallisia kavereita, jotka kuitenkin viiden minuutin puhuttelun jälkeen halasivat ja pyysivät anteeksi ennakkoasenteitaan. Jatkoja suunnitellessa olin kuitenkin jo sen verran valmis, että päätin lähteä kotiin blogaamaan. Johan tässä yhdessä illassa tuli enemmän juttua kuin edeltävänä kuukautena. Turha mennä sitä pilaamaan millään sen kovemmilla yrittämisillä.
Vaikka olisihan sitä voinut ilmoittautua vapaaehtoiseksi kuskiksi huomiseksi Raumalle, mutta kun pikkumainen minäni oli silti ottanut itseensä alkuillan karsastamisesta, niin en viitsinyt sanoa mitään. Ja olisinhan minä voinut seuruetta käydä saaristossa veneelläkin ajeluttamassa, kun suunnitellusta kipparista ei kuulemma ollut kahteen viikkoon kuulunut mitään. Mutta en viitsinyt sanoa mitään. Olisi ollut kiva ihan rauhassa tutustua ja sitä myöten tarjota myös noita mahdollisuuksia, mutta eihän pikkukaupungissa suvaitse vieraisiin ihmisiin tutustua. Kuten eräs seurueen naisista - humalassa ja liian äänekkäästi - kuiskikin: ei hän ollut edes nähnyt minua aiemmin. Joten pakkohan sitä on vähintään olla raiskaamisaikeet mielessä liikkeellä. Kun ei kerran aiemmin ole täällä näkynyt.
Tuollaistahan se meno oli jo teinivuosinakin. Joko oli porukassa tai sitten ei. Itse kuuluin jälkimmäiseen ryhmään, mutta muutin lukioon mentäessä asumaan omillani Kallioon ja jälkikäteen ei voi muuta kuin onnitella itseään valinnastaan. Hulluksihan täällä olisi tullut.
Vaikka olisihan sitä voinut ilmoittautua vapaaehtoiseksi kuskiksi huomiseksi Raumalle, mutta kun pikkumainen minäni oli silti ottanut itseensä alkuillan karsastamisesta, niin en viitsinyt sanoa mitään. Ja olisinhan minä voinut seuruetta käydä saaristossa veneelläkin ajeluttamassa, kun suunnitellusta kipparista ei kuulemma ollut kahteen viikkoon kuulunut mitään. Mutta en viitsinyt sanoa mitään. Olisi ollut kiva ihan rauhassa tutustua ja sitä myöten tarjota myös noita mahdollisuuksia, mutta eihän pikkukaupungissa suvaitse vieraisiin ihmisiin tutustua. Kuten eräs seurueen naisista - humalassa ja liian äänekkäästi - kuiskikin: ei hän ollut edes nähnyt minua aiemmin. Joten pakkohan sitä on vähintään olla raiskaamisaikeet mielessä liikkeellä. Kun ei kerran aiemmin ole täällä näkynyt.
Tuollaistahan se meno oli jo teinivuosinakin. Joko oli porukassa tai sitten ei. Itse kuuluin jälkimmäiseen ryhmään, mutta muutin lukioon mentäessä asumaan omillani Kallioon ja jälkikäteen ei voi muuta kuin onnitella itseään valinnastaan. Hulluksihan täällä olisi tullut.
torstaina, heinäkuuta 23, 2009
Näennäistieteellinen käyttäytymismallikartoituksen irtokarkkipussitesti
Osin yhdyssanojen rakentamisen riemusta ja osin ennakoituna tarkennuksena Kesiksen kommenttilootassa oletettavasti jonkun pyytämään lisätietoon, jaettakoon kansalle nyt yleiseen tietoon, mitä kaikkea yhteisestä irtokarkkipussista (yleensä testiä tekevä mies) voi päätellä.
Testi on paras suorittaa esim. CandyKingin irtokarkkilaatikoilla, sillä valmiit karkkipussit eivät koskaan anna yhtä tarkkaa kuvaa naisesta, vaikka samat perusperiaatteet pätevätkin.
Pussin materiaalin valitseminen
Onko vastapuoli hirveä viherpiipertäjä, joka vaatii ekologisempaa vaihtoehtoa perustellen huolensa pienellä kuvalla kärsivästä kuutista? Tietääkö hän että se muovipussi saattaa olla rapisevaa paperipussia ekologisempi vaihtoehto, vai perustuuko hänen aktivisminsa mielikuviin? Kiukkuinen feministi ei periaatteesta anna sinun valita pussia, sillä hänkin osaa sen tehdä aivan hyvin. Jos kohautat olkaasi, niin valmistaudu hyytävään katseeseen ja pihisevään luentoon patriarkaalisen yhteiskunnan kasvattamista kusipäämiehistä, jotka eivät anna valtaa naisille pelkästään siitä syystä, ettei heillä roiku lantiolta mitään ylimääräistä. Jos puhuttelussa sivutaan kuohitsemista, tulee hälytyskellojen soida ja miehen olla erittäin tarkka jos ilta suuresta munauksesta johtuen silti johtaa intiimimpään kanssakäymiseen. Todennäköisesti kuulet vielä munaamisen etymologian ja siitä, miten se nyt vaan yksinkertaisesti on syntynyt miesten kyvyttömyydestä hoitaa asioita.
Karkkien valitseminen
Avain naisen sieluun ja psyykeeseen. Hedelmäkarkit viestivät lämmöstä, iloisuudesta ja välittämisestä. Suklaa on nautiskelijan valinta ja ehkä tasapainoisin kaikista valinnoista. Salmiakki katkeruudesta ja sisällä kytevästä vihasta. Jugurttirusinat ja muut päällystetyt hedelmät kielivät pitkistä jaksoista, jolloin pitää kuunnella naisen mankumista liikakiloista ja olla jatkuvasti vastaamassa oikein kysymykseen "näytänkö mä lihavalta tässä?". Kirpeiden karkkien ystävät ovat monesti seksuaalisesti avoimia nymfomaaneja, joilla monesti on myös punertava ja kihara tukka. Miehen voi saada hulluksi ottamalla pussiin pelkkiä kirpeitä karkkeja. Kirpeät salmiakkikarkit kielivät konservatiivisemmasta seksipedosta kun taas Missä X:iä pussukkaan tunkevat neidot käytännössä katsoen lupaavat sessioita, joiden jälkeen mitään huonekalua ei voi enää asunnossaan katsoa saamatta sellaista tietävää virnettä kasvoilleen.
Karkkien napostelu
Jos karkit on mutustettu jo mainosten aikana loppuun, voi tulevaisuus olla varsin mielenkiintoinen, sillä nainen on spontaani ja helposti asioista innostuva tekijätyyppi. Hän ei myöskään ole yltiökriittinen syömisensä suhteen, joten hänet voi todennäköisesti juottaa leffan jälkeen läheisessä drinkkibaarissa lähtökuntoon jos verbaaliset avut tai oma ulkonäkö eivät yksinään riitä. Tasaisesti karkinkulutusta säätelevä tapaus on todennäköisesti systemaattinen ja laskelmoiva, joten jos et voi kuvitella hankkivasi lasta ja asuntolainaa hänen kanssaan, kannattaa peli puhaltaa poikki mahdollisimman aikaisin.Jos naisella on karkkia jäljellä vielä elokuvan lopussa, ei hän voi koskaan saada täyttä tyydytystä mieheltä sängyssä. Jos naisella on jugurttirusinoita jäljellä vielä elokuvan lopussa, kannattaa juosta nopeasti pois.
Muut koemetodit
Yllä mainittujen, ns. autoinstanttiaattisten merkkien perusteella voivat miehet helposti tehdä lisäkokeita tutkimalla naisen reaktioa mm. kymmenen karkin samanaikaisella suuhun tunkemisella, karkkien rohmuamisella sekä käden lepuuttamisella karkkipussissa. Myös äänekäs mässyttäminen leffan hiljaisten kohtien aikana on hyvä indikaattori naisen suhtautumisesta mieheen.
Mutta suhteen laadusta ja sen etenemisestä tuo yhteinen karkkipussi kolmansilla treffeillä ei kerro mitään. Sen voitte unohtaa.
Testi on paras suorittaa esim. CandyKingin irtokarkkilaatikoilla, sillä valmiit karkkipussit eivät koskaan anna yhtä tarkkaa kuvaa naisesta, vaikka samat perusperiaatteet pätevätkin.
Pussin materiaalin valitseminen
Onko vastapuoli hirveä viherpiipertäjä, joka vaatii ekologisempaa vaihtoehtoa perustellen huolensa pienellä kuvalla kärsivästä kuutista? Tietääkö hän että se muovipussi saattaa olla rapisevaa paperipussia ekologisempi vaihtoehto, vai perustuuko hänen aktivisminsa mielikuviin? Kiukkuinen feministi ei periaatteesta anna sinun valita pussia, sillä hänkin osaa sen tehdä aivan hyvin. Jos kohautat olkaasi, niin valmistaudu hyytävään katseeseen ja pihisevään luentoon patriarkaalisen yhteiskunnan kasvattamista kusipäämiehistä, jotka eivät anna valtaa naisille pelkästään siitä syystä, ettei heillä roiku lantiolta mitään ylimääräistä. Jos puhuttelussa sivutaan kuohitsemista, tulee hälytyskellojen soida ja miehen olla erittäin tarkka jos ilta suuresta munauksesta johtuen silti johtaa intiimimpään kanssakäymiseen. Todennäköisesti kuulet vielä munaamisen etymologian ja siitä, miten se nyt vaan yksinkertaisesti on syntynyt miesten kyvyttömyydestä hoitaa asioita.
Karkkien valitseminen
Avain naisen sieluun ja psyykeeseen. Hedelmäkarkit viestivät lämmöstä, iloisuudesta ja välittämisestä. Suklaa on nautiskelijan valinta ja ehkä tasapainoisin kaikista valinnoista. Salmiakki katkeruudesta ja sisällä kytevästä vihasta. Jugurttirusinat ja muut päällystetyt hedelmät kielivät pitkistä jaksoista, jolloin pitää kuunnella naisen mankumista liikakiloista ja olla jatkuvasti vastaamassa oikein kysymykseen "näytänkö mä lihavalta tässä?". Kirpeiden karkkien ystävät ovat monesti seksuaalisesti avoimia nymfomaaneja, joilla monesti on myös punertava ja kihara tukka. Miehen voi saada hulluksi ottamalla pussiin pelkkiä kirpeitä karkkeja. Kirpeät salmiakkikarkit kielivät konservatiivisemmasta seksipedosta kun taas Missä X:iä pussukkaan tunkevat neidot käytännössä katsoen lupaavat sessioita, joiden jälkeen mitään huonekalua ei voi enää asunnossaan katsoa saamatta sellaista tietävää virnettä kasvoilleen.
Karkkien napostelu
Jos karkit on mutustettu jo mainosten aikana loppuun, voi tulevaisuus olla varsin mielenkiintoinen, sillä nainen on spontaani ja helposti asioista innostuva tekijätyyppi. Hän ei myöskään ole yltiökriittinen syömisensä suhteen, joten hänet voi todennäköisesti juottaa leffan jälkeen läheisessä drinkkibaarissa lähtökuntoon jos verbaaliset avut tai oma ulkonäkö eivät yksinään riitä. Tasaisesti karkinkulutusta säätelevä tapaus on todennäköisesti systemaattinen ja laskelmoiva, joten jos et voi kuvitella hankkivasi lasta ja asuntolainaa hänen kanssaan, kannattaa peli puhaltaa poikki mahdollisimman aikaisin.Jos naisella on karkkia jäljellä vielä elokuvan lopussa, ei hän voi koskaan saada täyttä tyydytystä mieheltä sängyssä. Jos naisella on jugurttirusinoita jäljellä vielä elokuvan lopussa, kannattaa juosta nopeasti pois.
Muut koemetodit
Yllä mainittujen, ns. autoinstanttiaattisten merkkien perusteella voivat miehet helposti tehdä lisäkokeita tutkimalla naisen reaktioa mm. kymmenen karkin samanaikaisella suuhun tunkemisella, karkkien rohmuamisella sekä käden lepuuttamisella karkkipussissa. Myös äänekäs mässyttäminen leffan hiljaisten kohtien aikana on hyvä indikaattori naisen suhtautumisesta mieheen.
Mutta suhteen laadusta ja sen etenemisestä tuo yhteinen karkkipussi kolmansilla treffeillä ei kerro mitään. Sen voitte unohtaa.
tiistaina, heinäkuuta 21, 2009
Kysely
Hihkaiskaa kommenttilaatikkoon, jos osaatte samaistua aiheeseen tai teillä on vastaavia tai täysin päinvastaisia kokemuksia.
Juttelin nimittäin viikonloppu, pari sitten vuokralaisen kanssa ihmissuhteista ja siitä, miten naisilla on tapana kiintyä ja takertua vääränlaisiin miehiin - monesti siihen ensimmäiseen rakastettuun - ja hakkaavan päätänsä seinään ties kuinka kauan ennen lopullista eropäätöstä. Järkeilimme yhdessä, että homman täytyy liittyä siihen, että kehenkään muuhun ei ole aiemmin ollut yhtä vahvaa tunnesidettä ja siten niiden tunteiden huumassa toiselta sietää enemmän kuin olisi tarvetta. Kaiken pystyy kuittaamaan sillä, kuinka voimakkaita tunteet ovat ja kuinka sitä toista niin rakastaa. Koska ei ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa keneenkään muuhun, ei osaa välttämättä ajatella, että itselle voisi olla tarjolla jotain parempaakin. Että jos vielä hetken aikaa odotan niin kyllä se siitä muuttuu tai asettuu aloilleen. Ja sitten jossain vaiheessa kun on riittävästi päätään hakannut seinään, tulee aika, jolloin pystyy viimein tekemään lopullisia päätöksiä seurustelun suhteen (jonka jälkeen sitten pari kertaa palataan yhteen ja erotaan ennen oikeasti lopullista eroa). Ja vasta tämän, "jokanaisen kehitysprosessiin" kuuluvan tuskastelun jälkeen osaa ruveta etsimään miehestä jotain muutakin kuin "jännittävyyttä" ja "elämyksiä".
Siis että pitääkö naisen kokea ensin huonoa kohtelua ja välinpitämättömyyttä osatakseen todella arvostaa miestä, joka oikeasti välittää ja pitää huolta, ei sekoile tai pitele pahoin ja tarjoaa vain luotettavaa kumppanuutta ja rakkautta? Yllättävän monesti nimittäin ainakin omassa tuttavapiirissä tarina menee enemmän tai vähemmän juuri em. kaavaa noudattaen.
Juttelin nimittäin viikonloppu, pari sitten vuokralaisen kanssa ihmissuhteista ja siitä, miten naisilla on tapana kiintyä ja takertua vääränlaisiin miehiin - monesti siihen ensimmäiseen rakastettuun - ja hakkaavan päätänsä seinään ties kuinka kauan ennen lopullista eropäätöstä. Järkeilimme yhdessä, että homman täytyy liittyä siihen, että kehenkään muuhun ei ole aiemmin ollut yhtä vahvaa tunnesidettä ja siten niiden tunteiden huumassa toiselta sietää enemmän kuin olisi tarvetta. Kaiken pystyy kuittaamaan sillä, kuinka voimakkaita tunteet ovat ja kuinka sitä toista niin rakastaa. Koska ei ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa keneenkään muuhun, ei osaa välttämättä ajatella, että itselle voisi olla tarjolla jotain parempaakin. Että jos vielä hetken aikaa odotan niin kyllä se siitä muuttuu tai asettuu aloilleen. Ja sitten jossain vaiheessa kun on riittävästi päätään hakannut seinään, tulee aika, jolloin pystyy viimein tekemään lopullisia päätöksiä seurustelun suhteen (jonka jälkeen sitten pari kertaa palataan yhteen ja erotaan ennen oikeasti lopullista eroa). Ja vasta tämän, "jokanaisen kehitysprosessiin" kuuluvan tuskastelun jälkeen osaa ruveta etsimään miehestä jotain muutakin kuin "jännittävyyttä" ja "elämyksiä".
Siis että pitääkö naisen kokea ensin huonoa kohtelua ja välinpitämättömyyttä osatakseen todella arvostaa miestä, joka oikeasti välittää ja pitää huolta, ei sekoile tai pitele pahoin ja tarjoaa vain luotettavaa kumppanuutta ja rakkautta? Yllättävän monesti nimittäin ainakin omassa tuttavapiirissä tarina menee enemmän tai vähemmän juuri em. kaavaa noudattaen.
Onko maalla tylsää? #3
En tiedä, mutta toisinaan huudan tyhjään huoneeseen "Mä tiedän että te kuuntelette". Jos siellä ei ole ketään, kukaan ei kuule sitä. Jos taas kuulee, niin saan todennäköisesti aikaan aiheetonta suhinaa kadun toiselle puolelle parkkeeratussa kukkalähetysautossa, joka on seissyt tuossa jo kolme vuorokautta.
Olenko hullu?
Mieleni tekisi kovasti lähteä elokuun alussa käymään Oslossa. Ei muuten, mutta kun Puolalainen muuttaa muutamaksi kuukaudeksi sinne niin olisi ihan kiva nähdä hänen naamansa kun olisi lentokentällä vastassa...
Miten johonkin ihmiseen voikin näin kiintyä?
Miten johonkin ihmiseen voikin näin kiintyä?
maanantaina, heinäkuuta 20, 2009
Karma
Oli tietyllä tavalla mukava saada vahvistus siihen, mitä olin epäillytkin Puolalaisen suhteen. Että hänellä on ollut ihmissuhderintamalla jotain muuta menossa, mutta on vain päättänyt vaieta siitä (vähän kuin itse suhteestani Fantasiaan). Kunnes ero nyt sattui sitten kohdalleen.
Keskustelimme sitten skypessä hieman syvällisemmin taas ensi kertaa pitkiin aikoihin ja kun hän kuvasi tunteitaan menetetystä ihmissuhteesta, joka oli ollut jo ilmeisen vakavalla pohjalla, tunnistin hyvin monta tuttua asiaa. Kuinka sitä uskottelee itselleen, että se voi vielä joskus toimia. Kuinka ensimmäistä kertaa haluaisi taistella jonkun vuoksi. Kuinka elättelee toivoa, että ehkä joskus tulevaisuudessa...
Tässä kohtaa täytyi sanoa, että tiedän tarkalleen mitä hän tarkoittaa ja että ihan sitä samaa sanoin itselleni hänestä. Ja vielä lisäsin, että hän sentään sai sellaisen ylellisyyden kuin selkeä "ei".
Vastaukseksi mystinen "well, I never said it was not possible".
Joo, tiedetään tiedetään. Mutta silti. Kuten hän asian ilmaisi, nyt kun ei ole mitään syytä kieltäytyä jälleennäkemisestä, niin...
Hän on kuitenkin talvella ja keväällä Taiwanissa. Ei ole pitkä matka Kaakkois-Aasiasta... Täytyy katsoa.
Keskustelimme sitten skypessä hieman syvällisemmin taas ensi kertaa pitkiin aikoihin ja kun hän kuvasi tunteitaan menetetystä ihmissuhteesta, joka oli ollut jo ilmeisen vakavalla pohjalla, tunnistin hyvin monta tuttua asiaa. Kuinka sitä uskottelee itselleen, että se voi vielä joskus toimia. Kuinka ensimmäistä kertaa haluaisi taistella jonkun vuoksi. Kuinka elättelee toivoa, että ehkä joskus tulevaisuudessa...
Tässä kohtaa täytyi sanoa, että tiedän tarkalleen mitä hän tarkoittaa ja että ihan sitä samaa sanoin itselleni hänestä. Ja vielä lisäsin, että hän sentään sai sellaisen ylellisyyden kuin selkeä "ei".
Vastaukseksi mystinen "well, I never said it was not possible".
Joo, tiedetään tiedetään. Mutta silti. Kuten hän asian ilmaisi, nyt kun ei ole mitään syytä kieltäytyä jälleennäkemisestä, niin...
Hän on kuitenkin talvella ja keväällä Taiwanissa. Ei ole pitkä matka Kaakkois-Aasiasta... Täytyy katsoa.
sunnuntai, heinäkuuta 19, 2009
Heureka
Taisin sittenkin selvittää sen. Siis että miksi näin pari yötä sitten unta Duussista, josta olen jostain syystä pari vuotta aiemminkin uneksinut. Tällä kertaa tosin unessa olin kohtuullisen varma, että olin tavannutkin hänet oikeasti, joten ryhdyin unessani googlaamaan omasta blogistani viitteitä tuosta tapaamisesta. Miten niin nettiriippuvainen?
Mutta hänen Puolan matkassaan täytyy olla syy kummiin assosiaatioihin. Pakko. En muuta keksi. I don't other biscuit.
Mutta hänen Puolan matkassaan täytyy olla syy kummiin assosiaatioihin. Pakko. En muuta keksi. I don't other biscuit.
Helppo kotitekoinen mansikkajäätelö
Jäätelöstä tuli niin hyvää improvisoiduilla raaka-aineilla, että laitetaanpa tänne resepti.
4 kananmunaa
n. 4dl Flora Vanillaa
2dl tomusokeria
rasiallinen mansikoita
Erottele keltuaiset ja siivilöi tomusokeri keltuaisten sekaan. Sekoita. Vaahdota valkuaiset kovaksi. Vatkaa Creme Vanilla kohtuullisen jäykäksi. Survo mansikat. Vatkaa keltuaistomusokeriin muut ainekset. Valkuaisvaahto kannattanee käännellä sekaan vähän hellävaraisemmin. Pistä seos kelmulla päällystettynä pakkaseen ja käy sekoittamassa puolen tunnin välein.
Jäätelö on parhaimmillaan tuoreeltaan, eli kun koostumus alkaa muistuttaa tarjoilulämpötilassa olevaa jäätelöä (ts. pysyy muodossaan, mutta on helposti lusikoitavissa), on aika iskeä hampaat makeaan.
Jos sinulla on ylimääräistä kuivajäätä, niin pakastimen voi korvata vatkaamalla massaan murskattua CO2:ta. Tällöin jäde valmistuu muutamassa minuutissa. Jos sinulla on ylimääräistä nestetyppeä, oletan että osaat käyttää sitä itsekin. :)
4 kananmunaa
n. 4dl Flora Vanillaa
2dl tomusokeria
rasiallinen mansikoita
Erottele keltuaiset ja siivilöi tomusokeri keltuaisten sekaan. Sekoita. Vaahdota valkuaiset kovaksi. Vatkaa Creme Vanilla kohtuullisen jäykäksi. Survo mansikat. Vatkaa keltuaistomusokeriin muut ainekset. Valkuaisvaahto kannattanee käännellä sekaan vähän hellävaraisemmin. Pistä seos kelmulla päällystettynä pakkaseen ja käy sekoittamassa puolen tunnin välein.
Jäätelö on parhaimmillaan tuoreeltaan, eli kun koostumus alkaa muistuttaa tarjoilulämpötilassa olevaa jäätelöä (ts. pysyy muodossaan, mutta on helposti lusikoitavissa), on aika iskeä hampaat makeaan.
Jos sinulla on ylimääräistä kuivajäätä, niin pakastimen voi korvata vatkaamalla massaan murskattua CO2:ta. Tällöin jäde valmistuu muutamassa minuutissa. Jos sinulla on ylimääräistä nestetyppeä, oletan että osaat käyttää sitä itsekin. :)
lauantaina, heinäkuuta 18, 2009
/me hääräilee keittiössä
Yksi loman lempipuuhista on tietysti kokkaileminen ja muut ruuan valmistukseen liittyvät aktiviteetit. Joka aamu on tuoretta leipää (No knead bread on vaivatonta ja hyvää) ja päiväksi tai illaksi sitten voikin suunnitella mitä mieleen nyt sattuukin juolahtamaan. Eilen väsäsin sushia ja kun aikaa on ylettömästi, voi ragùakin hauduttaa reilusti puoli vuorokautta. Makkaran seuraksi saa soijalesitiinistä ja sinappijauheesta varsin kuohkeaa sinappivaahtoa. Paahdetusta ruisleivästä saa maut liotettua hyvin vesitilkkaan. Kotitekoinen mansikkajäätelö onnistuu ilman nestetyppeä tai kuivajäätä, mutta ei ole läheskään yhtä hauskaa.
Ehkäpä suosikkina on kuitenkin silti ihan perussalaatti, höystettynä paahdetuilla auringonkukan- tai pinjansiemenillä sekä kananrinnalla. Kastikkeeksi hieman balsamicoa ja oliiviöljyä, yrttejä ja luraus sitruunamehua. Sitä voisi syödä aika pitkään kyllästymättä ja variaatiota saa esimerkiksi kanaa maustamalla.
Tai oikeastaan voisin elää pelkällä vesimelonillakin.
Mikäköhän olisi sellaista tolkuttomasti aikaa ja vaivaa vievää, mutta kaiken sen arvoista ruokaa? Ideoita?
Ehkäpä suosikkina on kuitenkin silti ihan perussalaatti, höystettynä paahdetuilla auringonkukan- tai pinjansiemenillä sekä kananrinnalla. Kastikkeeksi hieman balsamicoa ja oliiviöljyä, yrttejä ja luraus sitruunamehua. Sitä voisi syödä aika pitkään kyllästymättä ja variaatiota saa esimerkiksi kanaa maustamalla.
Tai oikeastaan voisin elää pelkällä vesimelonillakin.
Mikäköhän olisi sellaista tolkuttomasti aikaa ja vaivaa vievää, mutta kaiken sen arvoista ruokaa? Ideoita?
torstaina, heinäkuuta 16, 2009
Kummia
Tuli tänään pyörähdettyä Pori Jazzeilla. Ilmaiskonsertteja työttömille kesälomalaisille. Eikä ollut jazz-katu entisensä. Nyt siellä oli vain metrilakua, oluttelttoja ja makkaraperunoita. Sentään minun nuoruudessani siellä myytiin äänilevyjäkin...
Omassa päässä on taas tasaisin väliajoin pyörähtänyt Puolalainen. Mitäpä sitä tunteilleen mahtaa. Ja tänään sain pitkästä aikaa Fantasialta sähköpostia. Ei ollut viime yönä saada unta kun oli muistellut minua ja "some nice things". Imartelevaa sinänsä, mutta kun en usko vieläkään, että se pitkällä tähtäimellä vaan toimisi. GB:n kanssa nyt ei ole hirveästi osuttu samaan aikaan linjoille, joten se siitäkin sitten toistaiseksi. Lauantai-iltainen nuori ja vastaanottavainen kaunotar ilmestyi facebookiin, mutta en oikein osaa sitäkään nyt viedä eteenpäin.
Oikeastaan sitä haluaisi toimivan ja pitkän suhteen, mutta tällä hetkellä prioriteettina nro 1 on päästä kauas pois täältä ja pitkäksi aikaa. Ei taida yhdistelmä ihan toimia ja jollain tasolla taidan alitajuisesti torpedoida kaiken vähänkään vakavammin otettavan ihmissuhderintamalta pois tällä hetkellä.
Ja mikäkö minua pidättelee? Yhden viisumia varten tarvitsemani paperin puute, jota olen pyytänyt ensimmäisen kerran jo kolme kuukautta sitten. Ja johon olen kolme viikkoa sitten saanut vahvistuksen, että kaikki on kunnossa ja että sillä paperilla kaikki hoituu. Mutta eipä ole postilaatikossa näkynyt. Ei sinänsä, eihän hän nyt suorasanaisesti ilmoittanutkaan sitä lähettäneensä. Vain että kaikki on OK sen suhteen ja että nyt voin saada sen.
Omassa päässä on taas tasaisin väliajoin pyörähtänyt Puolalainen. Mitäpä sitä tunteilleen mahtaa. Ja tänään sain pitkästä aikaa Fantasialta sähköpostia. Ei ollut viime yönä saada unta kun oli muistellut minua ja "some nice things". Imartelevaa sinänsä, mutta kun en usko vieläkään, että se pitkällä tähtäimellä vaan toimisi. GB:n kanssa nyt ei ole hirveästi osuttu samaan aikaan linjoille, joten se siitäkin sitten toistaiseksi. Lauantai-iltainen nuori ja vastaanottavainen kaunotar ilmestyi facebookiin, mutta en oikein osaa sitäkään nyt viedä eteenpäin.
Oikeastaan sitä haluaisi toimivan ja pitkän suhteen, mutta tällä hetkellä prioriteettina nro 1 on päästä kauas pois täältä ja pitkäksi aikaa. Ei taida yhdistelmä ihan toimia ja jollain tasolla taidan alitajuisesti torpedoida kaiken vähänkään vakavammin otettavan ihmissuhderintamalta pois tällä hetkellä.
Ja mikäkö minua pidättelee? Yhden viisumia varten tarvitsemani paperin puute, jota olen pyytänyt ensimmäisen kerran jo kolme kuukautta sitten. Ja johon olen kolme viikkoa sitten saanut vahvistuksen, että kaikki on kunnossa ja että sillä paperilla kaikki hoituu. Mutta eipä ole postilaatikossa näkynyt. Ei sinänsä, eihän hän nyt suorasanaisesti ilmoittanutkaan sitä lähettäneensä. Vain että kaikki on OK sen suhteen ja että nyt voin saada sen.
tiistaina, heinäkuuta 14, 2009
Pehmohetki
Olen varmaankin nähnyt taas jotain miellyttävää unta kun herään kroppa täynnä endorfiineja. Oikeastaan olo on juuri sellainen, kuin olisi ennen nukkumaanmenoa saanut katsella vierellään häntä, jonka haluaa siinä olevan. Jonka hiuksia on silitellyt nukkumaan mennessään vain nähdäkseen sen tuskin huomattavissa olevan hymynkareen, joka hänen huulille muodostuu unen ja valveen rajamailla omasta kosketuksesta. Sellainen, että on yöllä herännyt hetkellisesti siihen, että toinen on kierähtänyt ja vienyt osan peitostasi mukanaan. Sillä tavalla, että asia korjaantuu kun hivuttaudut hieman lähemmäksi ja aistit toisen ihon tuoksun tuodessasi kasvosi lähelle hänen niskaansa. Sellainen, että olisi myös herännyt siitä vierestä ja kun saa yön aikana rähmöittyneet silmänsä auki, ensimmäisenä utuisena asiana edessään näkee sen saman henkilön. Sen, jonka kanssa voisi kuvitella heräävänsä joka aamu tällä tavalla. Että voisi aloittaa aamunsa kosketuksella, unisella suudelmalla siihen ruumiinosaan, joka kulloinkin sattuu lähimpänä olemaan sekä hiljaiseen kuiskaukseen: huomenta.
sunnuntai, heinäkuuta 12, 2009
Tiukkaa menoa ja hyviä uutisia
Eilen ehti vaikka mitä. Tosin sitä varten piti herätä aamuseitsemältä, joka nykyisellä loma-aikaan sovitetulla unirytmillä tarkoitti ruokottoman aikaisin. Uusi moottoritie tosin lyhentää matka-aikaa kohtuullisen merkittävästi, joten myöhempikin olisi ehkä riittänyt. Saavuin siis pk-seudulle hyvissä ajoin ja koko päivää leimasi jokseenkin kiireinen kavereiden tapaaminen. Viiden maissa kätilöopistolle katsomaan siskonpoikaa (ja vähän siskoakin) ja siitä sitten suoraan kaupungille ExExää näkemään pitkästä aikaa. Naimisiin menossa tuossa loppukesästä. Varsin mukavalta kuulosti elämänsä.
Kymmenen aikoihin illalla, kun olimme nauttineet pari juomaa Cubassa suuntasimme kumpikin tahoillemme. Tosin oma tahoni oli vielä hieman avoinna ja nopean soittokierroksen jälkeen kohteeksi valikoitui kaverin kotibileet kun kerran autokyydin lupasivat juna-asemalta. Pari tuntia oleilua ja jutustelua, jonka jälkeen suuntasimme - luoja tietää miksi - Amarilloon. Tein lähempää tuttavuutta hyvin samanoloisen neitokaisen kanssa ja päädyimmekin sitten istuskelemaan sylikkäin yläkerran sohvalle. Lieni molemmilla pientä läheisyydenkaipuuta, sillä olimme lähinnä vain toisissamme kiinni ilman aikeita sen suuremmasta. Kunhan sai pitää toista lähellä ja tunnustella olkavartta sormenpäillään.
Kavereiden seireenikutsu vei tosin nöyrän kertojanne vielä edellistäkin suspektimpaan paikkaan - Hamletiin. Huomasin heti varsin hyvässä vauhdissa viipottavat tutut (joita siellä korokkeella tangossa roikkuessa oli itseasiassa varsin vaikea olla huomaamatta). Hain kuitenkin janospäissäni oluen ennen tanssilattialle antautumista, vaikkakin päätin nöyrtyä viimeistään siinä vaiheessa kun yksin jätetyn neidon ruumiinkieli alkoi todella vierastaa seurustelemaan tullutta "herrasmiestä" joka ei kuitenkaan ilmeisesti osannut tilannetta ihan asianmukaisesti tulkita. Kiitokseksi minulle sitten taidettiin vilautella rintoja sekä vahingossa että puolivahingossa ja muistan elävästi, miten kasvojani vasten hinkattiin ruumiinosia, joita edes villeimmissä seksifantasioissani en olisi osannut kaivata.
Olin parinkymmenen tunnin valvomisen jälkeen oikeastaan kovinkin valmis lähtemään kotiin ja kävely Kallioon sopi mitä mainioimmin kun ei edes sattunut satamaan. Kyllä te tiedätte ne kauniit, sateiset ja koleat heinäkuun yöt täällä Suomessa. Hieman siinä laskuhumalapäissään otti otsalohkoon tapa, jolla jatkoille menijöistä sitten lopulta erkanin, mutta kun kerran muutenkin olin jo päättänyt kotiin lähteä niin en jaksanut sillä päätäni vaivata. Onnistunuthan tuo ilta kuitenkin oli millä tahansa mittapuulla. Tai siis millä tahansa omalla mittapuullani. Kaverit Amarillosta lähtiessäni ihmetteli, että miksen jäänyt lämmittämään enemmänkin sitä nuorta ja vastaanottavaista kaunotarta, mutta vähänpä tiesivät: kaverit odottivat.
Kymmenen aikoihin illalla, kun olimme nauttineet pari juomaa Cubassa suuntasimme kumpikin tahoillemme. Tosin oma tahoni oli vielä hieman avoinna ja nopean soittokierroksen jälkeen kohteeksi valikoitui kaverin kotibileet kun kerran autokyydin lupasivat juna-asemalta. Pari tuntia oleilua ja jutustelua, jonka jälkeen suuntasimme - luoja tietää miksi - Amarilloon. Tein lähempää tuttavuutta hyvin samanoloisen neitokaisen kanssa ja päädyimmekin sitten istuskelemaan sylikkäin yläkerran sohvalle. Lieni molemmilla pientä läheisyydenkaipuuta, sillä olimme lähinnä vain toisissamme kiinni ilman aikeita sen suuremmasta. Kunhan sai pitää toista lähellä ja tunnustella olkavartta sormenpäillään.
Kavereiden seireenikutsu vei tosin nöyrän kertojanne vielä edellistäkin suspektimpaan paikkaan - Hamletiin. Huomasin heti varsin hyvässä vauhdissa viipottavat tutut (joita siellä korokkeella tangossa roikkuessa oli itseasiassa varsin vaikea olla huomaamatta). Hain kuitenkin janospäissäni oluen ennen tanssilattialle antautumista, vaikkakin päätin nöyrtyä viimeistään siinä vaiheessa kun yksin jätetyn neidon ruumiinkieli alkoi todella vierastaa seurustelemaan tullutta "herrasmiestä" joka ei kuitenkaan ilmeisesti osannut tilannetta ihan asianmukaisesti tulkita. Kiitokseksi minulle sitten taidettiin vilautella rintoja sekä vahingossa että puolivahingossa ja muistan elävästi, miten kasvojani vasten hinkattiin ruumiinosia, joita edes villeimmissä seksifantasioissani en olisi osannut kaivata.
Olin parinkymmenen tunnin valvomisen jälkeen oikeastaan kovinkin valmis lähtemään kotiin ja kävely Kallioon sopi mitä mainioimmin kun ei edes sattunut satamaan. Kyllä te tiedätte ne kauniit, sateiset ja koleat heinäkuun yöt täällä Suomessa. Hieman siinä laskuhumalapäissään otti otsalohkoon tapa, jolla jatkoille menijöistä sitten lopulta erkanin, mutta kun kerran muutenkin olin jo päättänyt kotiin lähteä niin en jaksanut sillä päätäni vaivata. Onnistunuthan tuo ilta kuitenkin oli millä tahansa mittapuulla. Tai siis millä tahansa omalla mittapuullani. Kaverit Amarillosta lähtiessäni ihmetteli, että miksen jäänyt lämmittämään enemmänkin sitä nuorta ja vastaanottavaista kaunotarta, mutta vähänpä tiesivät: kaverit odottivat.
perjantaina, heinäkuuta 10, 2009
Tuoreelle äidille
Siskoni synnytti tähän maailmaan terveen pojan. Itse en osaa tässä vaiheessa muuta kuin siteerata itseäni viisaampia. Seuraava siis Kahlil Gibranin syvää viisautta sisällään pitämästä teoksesta Profeetta, kuten Annikki Setälä kirjan aikanaan käänsi ja joka aika pitkälti tiivistää oman tulevan kasvatusfilosofiani:
Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttamme mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.
Te olette jousia, josta lapsenne singotaan elävinä nuolina.
Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla ja Hän taivuttaa teidät voimallaan, jotta hänen nuolensa sinkoisivat kauas ja nopeasti.
Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin:
Sillä samoin kuin Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät, Hän rakastaa myöskin jousta, joka on järkkymätön.
Ja lopuksi tuttuun tapaan uusavuttomille, kirjastotätejä vierastaville googlettelijoille hakusanoja: hyvä runo ensimmäinen lapsi uusi perhe uudet vanhemmat lapsen syntymä runo kasvatus
Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttamme mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.
Te olette jousia, josta lapsenne singotaan elävinä nuolina.
Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla ja Hän taivuttaa teidät voimallaan, jotta hänen nuolensa sinkoisivat kauas ja nopeasti.
Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin:
Sillä samoin kuin Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät, Hän rakastaa myöskin jousta, joka on järkkymätön.
Ja lopuksi tuttuun tapaan uusavuttomille, kirjastotätejä vierastaville googlettelijoille hakusanoja: hyvä runo ensimmäinen lapsi uusi perhe uudet vanhemmat lapsen syntymä runo kasvatus
keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009
Onko maalla tylsää?
En tiedä, mutta laivan Tax-freestä tuliaisiksi saamassani Karl Fazed Selection -laatikossa olivat suklaakarkit jakautuneet seuraavasti:
21kpl Fazerin sininen
23kpl Marianne
28kpl Fazerin tummaa
36kpl VADELMA JUGURTTI (kuten karkin käärepaperissa lukee)
21kpl Fazerin sininen
23kpl Marianne
28kpl Fazerin tummaa
36kpl VADELMA JUGURTTI (kuten karkin käärepaperissa lukee)
tiistaina, heinäkuuta 07, 2009
Big in Bollywood
Kuinka minä nyt enää koskaan voin kulkea kaduilla - saati sitten matkustaa Intiaan - kun Bollywood-debyyttini nettosi avauspäivänään Intian elokuvahistorian toiseksi suurimman tuoton... Nehän kidnappaa mut heti!
*googlailee paavinkuljetusautoa*
*googlailee paavinkuljetusautoa*
Nostalgiaa
Tuntuu muuten hassulta, että joskus kymmenen tai enemmän vuotta sitten olen istunut täällä samaisessa talossa jokin kesäyö, netissä luuhaten (paikallisella puhelinyhtiöllä oli kertaveloitus iltakuudesta aamukuuteen eli miltei rajaton netti kiinteällä hinnalla! Kova juttu siihen aikaan kun Icenet oli ainoa, joka tarjosi PPM-hintaista modeemiyhteyttä nettiin). Tai lähinnä tuo kumma fiilis pärähti käyntiin kun iTunes päätti kaikessa viisaudessaan iskeä Yön Tia-Marian soimaan. Sillä yläasteellahan olin enemmän kuin ihastunut naapuriluokan Tiian ja tuo biisihän kertoi just musta.
Nuorempana kaikki tunteet olivat vahvempia.
Nuorempana kaikki tunteet olivat vahvempia.
maanantaina, heinäkuuta 06, 2009
Illanvietto
Ex-tempore illanvietto teemalla Pink Floydia sekä olutta. Pitäähän sitä vanhojen aikojen kunniaksi kotibileet järjestää kun vanhemmat ovat poissa! Kaik Ugilaisse ja lähialueitte lukija ova tervetullei! :)
sunnuntai, heinäkuuta 05, 2009
Pirun töhertäjät
Joku saamaton ryhmyniska on pilannut uimahallin lähellä olevan, hopeisella sprayllä alikulkusillan seinään kirjoitetun ja sydämellä varustetun "Lemonator" -tekstin. Se on ollut siinä yläasteajoista asti, mutta nyt joku on tuhrinut taginsa siihen päälle.
Kunniattomat luumuhousut.
Kunniattomat luumuhousut.
lauantaina, heinäkuuta 04, 2009
Hitler oli pätevä jätkä hommassaan
Hitto kun taas ottaa kaaliin ihmisten täydellinen kyvyttömyys jutella asioista. Kuten nyt vaikka Bernie-sedän viimeisin kommentti siitä, miten Hitler oli hyvä johtaja ja kuinka hän osasi johtaa ihmisiä. Hirveä vastarinta nousee heti, vaikka ihan kiistatta kyseinen henkilö oli ihan mestari ajamaan omaa asiaansa ja saamaan muut puolelleen. Ergo hyvä johtamaan ihmisiä. Miten hitossa juutalaisvainot tähän liittyy? Jos sama kaveri olisi perustanut mutterifirman ja menestynyt vastaavalla tavalla olisi hän varmaankin taloushistorian menestyksekkäimpiä yrittäjiä. Henkilö, joka sai alaisensa työskentelemään tehokkaasti kohti yhteistä päämäärää.
Varmasti yksikään sotilastoimessa oleva henkilö ei voi olla salaa ihailematta Hitlerin saavutuksia sotilasjohtajana. Sillä ei yhtä päteviä ja asiaansa samalla tarmokkuudella ja yhtä suurella menestyksellä ajavia johtajia vain ole tänä päivänä. Mielestäni se, mihin hän alaisiaan ohjasi vielä edelleen nostaa hänen arvoaan johtajana, sillä hän sai ihmiset tekemään asioita, joita he eivät varmasti ikinä olisi muuten tehneet. Hitto soikoon. Nerohan se mies oli tuolla saralla. Ikävää vaan, että mieleltään niin vinoutunut, että aiheutti maailmalle suunnattomasti surua ja murhetta. Mutta saatanan pätevä johtaja ja jos joku muuta väittää, niin mainitkoon jonkun äärimmäisemmän esimerkin siitä, miten yksittäinen henkilö on johtanut tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä onnistuneesti kohti rationaalisesti täysin pertustelemattomia päämääriä.
Hitler oli hyvä johtaja. Päämäärä vain oli enemmän kuin kyseenalainen.
Varmasti yksikään sotilastoimessa oleva henkilö ei voi olla salaa ihailematta Hitlerin saavutuksia sotilasjohtajana. Sillä ei yhtä päteviä ja asiaansa samalla tarmokkuudella ja yhtä suurella menestyksellä ajavia johtajia vain ole tänä päivänä. Mielestäni se, mihin hän alaisiaan ohjasi vielä edelleen nostaa hänen arvoaan johtajana, sillä hän sai ihmiset tekemään asioita, joita he eivät varmasti ikinä olisi muuten tehneet. Hitto soikoon. Nerohan se mies oli tuolla saralla. Ikävää vaan, että mieleltään niin vinoutunut, että aiheutti maailmalle suunnattomasti surua ja murhetta. Mutta saatanan pätevä johtaja ja jos joku muuta väittää, niin mainitkoon jonkun äärimmäisemmän esimerkin siitä, miten yksittäinen henkilö on johtanut tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä onnistuneesti kohti rationaalisesti täysin pertustelemattomia päämääriä.
Hitler oli hyvä johtaja. Päämäärä vain oli enemmän kuin kyseenalainen.
perjantaina, heinäkuuta 03, 2009
Viihdykkeeksenne
Kun ei täällä muuta tekemistä ole, niin juodaan kaljaa ja katsellaan netistä hauskoja kuvia. Seuraavaksi omaan huumorintajuuni hyvin sopiva klassikko:
(klikkamalla isommaksi)
PS. selittäkääpä ulkomaalaiselle tuon otsikon muodostaminen...
(klikkamalla isommaksi)
PS. selittäkääpä ulkomaalaiselle tuon otsikon muodostaminen...
keskiviikkona, heinäkuuta 01, 2009
Päivä keittiössä
Kesällä on aikaa keitellä lihalientä ja valmistaa usean tunnin haudutusta vaativaa bolognesea. Siinähän se päivä meneekin ihan rattoisasti.
Mutta pääasiallinen syy tähän postaukseen on se, että ajattelin vinkata kaikille nuorille maailmanmatkaajile Air Berlinin tarjouksesta. 199e viisi lentolippua - etupäässä Eurooppaa, mutta Moskova, Pietari ja Tel Aviv ovat myös matkakohteina. Että jos haluaa kiertää eurooppaa muutenkin kuin junalla, niin tuo on ihan kohtuuhyvä diili. Ottaen huomioon, että viiden matkustuspäivän (ja kymmeneen päivään rajoitettu) Interrail-kortti maksaa sen 159e :)
Ja jos laivamatkat viehättävät enemmän, niin Silja lanseerasi juuri Intersail -pakettinsa. Helsinki-Tallinna-Riika-Tukholma-Helsinki laiva+bussiliput 122e. (Tallinna-Riika väli mennään bussilla). Ei mikään mahdoton paketti sekään.
Mutta pääasiallinen syy tähän postaukseen on se, että ajattelin vinkata kaikille nuorille maailmanmatkaajile Air Berlinin tarjouksesta. 199e viisi lentolippua - etupäässä Eurooppaa, mutta Moskova, Pietari ja Tel Aviv ovat myös matkakohteina. Että jos haluaa kiertää eurooppaa muutenkin kuin junalla, niin tuo on ihan kohtuuhyvä diili. Ottaen huomioon, että viiden matkustuspäivän (ja kymmeneen päivään rajoitettu) Interrail-kortti maksaa sen 159e :)
Ja jos laivamatkat viehättävät enemmän, niin Silja lanseerasi juuri Intersail -pakettinsa. Helsinki-Tallinna-Riika-Tukholma-Helsinki laiva+bussiliput 122e. (Tallinna-Riika väli mennään bussilla). Ei mikään mahdoton paketti sekään.
Asioita miehen elämässä
Olen aiemminkin tehnyt puutöitä (siis tässä yhteydessä sellaista halkoihin liittyvää), mutta tänään tuli ensimmäistä kertaa kaadettua kokonaan itse puu sekä paloiteltua koko höskä haloiksi. Ilman sähköisiä tai moottoroituja apuvälineitä tietystikin, kun eipä siellä saaressa esimerkiksi sellaista ylellisyyttä kuin sähkö edes ole. Joten hommat hoitui kirveellä ja pokasahalla ja nyt pitäisi olla taas saunapuita joksikin aikaa.
Sanomattakin lienee selvää, että meressä uiminen, saunominen ja kylmä olut riippumatossa tuntuivat paremmilta kuin koskaan.
Vaikka onhan se riippumatto tietenkin tuollaisessa ympäristössä aika porvarillinen luksusväline, mutta sähköttömänä vielä hyväksyttävissä. :)
Sanomattakin lienee selvää, että meressä uiminen, saunominen ja kylmä olut riippumatossa tuntuivat paremmilta kuin koskaan.
Vaikka onhan se riippumatto tietenkin tuollaisessa ympäristössä aika porvarillinen luksusväline, mutta sähköttömänä vielä hyväksyttävissä. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
