keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Vuosi yksin

Tajusin tässä, että sitähän on oltu jo hieman yli vuosi sinkkuna.

Eniten seurustelusta kaipaa sitä arkea ja siihen liittyvää ongelmanratkaisua. On mielestäni mukava oikoa parisuhteen pieniä kupruja kun siinä samalla oppii niin paljon toisen ajatusmaailmasta ja ajattelutavasta. On tyydyttävää löytää sopivia ratkaisuja, ymmärtää mistä kenkä puristaa ja sen jälkeen olla taas hieman lähempänä toista.

Olisi mukava taas keskustella näkemyseroista, luottamuksesta, kaikesta. Perustella, selittää. Ymmärtää.

Tylsäähän se olisi jos parisuhteessa vallitsisi täydellinen yhteisymmärrys. Paljon mukavempi on olla toisinaan eri mieltä asioista ja leikkimielisesti väitellä asioista. Itse ainakin kaipaan sitä tunnetta, joka tulee jonkun väärinymmärryksen selvittämisen jälkeen. Sitä hetkeä, joka vahvistaa entisestään syvää tunnetta toista kohtaan.

Puhumattakaan siitä kun toinen painautuu yöllä ihan vierelle.

2 kommenttia:

lbw kirjoitti...

Kuvasit kyllä ihan nappiin parisuhteen parhaita hetkiä. Mun lemppareihin kuuluu vielä vaikka ihan sellanen arkinenkin, kuin yhdessä kaupassa käynti. :)

Anonyymi kirjoitti...

Ensin pikaiset paranemistoivottelut isällesi! Ikäviä tuollaiset. Tajuaa, että joskus sitä vanhempansa menettää, ellei kummia satu. :(

Sitten tähän aiheeseen. Tykkään aina öisin painautua kiinni, mutta poikaystävä valittelee vaan, ettei saa unta jos olen ihan kiinni. Mrrr! Eihän se ole tarkoituskaan!

Samoilla linjoilla myös littlebigwomanin kanssa; sen huomasi lähinnä sinkkuna kaupassa käydessään, että oispa kiva jos tässä olisi joku jonka kanssa miettiä mitä syötäisiin. Yksinään kaupassa tulee usein semmonen olo, että enpä mä oikeastaan mitään tarvitse, paitsi vessapaperia.