Tänään ajattelin hankkia kauppahallista kotimaista lihaa, tukea ranskan maataloutta ostamalla lähes yksinomaan käsityönä tehtävää kuohuvaa, hakea lähileipomon herkullista maalaisleipää ja kokata illalla puolalaiselle. Huonolle päivälle siis sattui ÄOM-päivä tänä vuonna.
Muutoin olen kyllä mielestäni ihan kohtuullisen vastuullinen kuluttaja jos ostoksiani ajattelen. Suosin lähiruokaa ja luomua lähinnä raaka-aineiden laadullisista syistä ja tapanani ei myöskään ole hankkia ylimääräistä krääsää jos vain satun jotain kivaa näkemään.
Mutta iltaa odotellen...
perjantaina, marraskuuta 30, 2007
torstaina, marraskuuta 29, 2007
Viestintävirastolta päivää
Aika mielenkiintoiseen sävyyn soittivat ilmoittaakseen siitä, etten ole maksanut TV-lupaa (IHANKO TOTTA?). Hirveä painostus ja ahdistelu päällä ja ei ollut uskoakseen että en nyt ole tekemässä ilmoitusta siitä että minulla on televisio. Kiesus. Jos ei ovella käyvä tarkastaja saa minua tekemään ilmoitusta, niin miksi sitten tekisin sen puhelimessa?
Eka!
Ensimmäinen blogaus omalla uudella iPhonella. Täytyy vielä jatkaa säätämistä että saa homman toimimaan kunnolla.
tiistaina, marraskuuta 27, 2007
Lappi, osa 2
Niin, edellinen kirjoitus päättyi tosiaan lauantai-iltaan, joten jatketaan siitä mihin jäätiin:
Illallisen jälkeen oli sauna taas lämpimänä, mutta itse jätin sen jostain syystä väliin. Liian väsynyt lienin kun yöunet olivat jääneet siihen kolmeen tuntiin. Ilta meni aika rauhallisissa merkeissä, pelattiin paria korttiavusteista juomapeliä ja juteltiin etupäässä. Mökissä, jossa iltani vietin oli noin kymmenisen henkilöä ja yhden-kahden maissa olin jo nukkumassa heti sen jälkeen kun olin saunarakennuksen käynyt tarkastamassa ja lukitsemassa. Päivän koskettelut rajoittuivat siihen, kun digikameran näytöltä katselimme kuvia, kolme henkeä sohvalla ja minä sohvan takana olan yli kurkkimassa. Siinä sitten muilta salassa sormenpäät silittelivät niskaa, mutta mitään sen kummempaa ei sattunut.
Sunnuntai alkoi aamupalalla ja bussimatkalla Pyhälle. Laskettelupäivä siis omalta osaltani. Miltei kaikki lähtivät rinteeseen, muutamat jäivät hiihtämään ihan perinteistä murtomaahiihtoa siksi aikaa. Oli mukava päästä taas pitkästä aikaa laskettelemaan ja onhan se tosiaan hieman kuin polkupyörällä ajaminen, eli hyvin meni laskut vanhalla rutiinilla vaikka muutama vuosi onkin ehtinyt jo vierähtämään. Viitisen tuntia siellä ja bussilla takaisin mökeille. Illalliseksi poronkäristystä (teen itse parempaa, mutta makuasioista ei voi kuin kiistellä) ja nyt tuli jäätyä sitten viisihenkisellä seurueella istuskelemaan ruuan jälkeen tunnelmalliseen ruokailutilaan. Yllättäen istuskelin puolalaisen vierellä ja muutaman minuutin istuskelun jälkeen hän sitten hieman pöydän alla kosketti reittäni. Ensimmäinen kerta kun olen tuollaista piilokoskettelua harrastanut muiden siitä tietämättä. Itse olin jo valmiiksi toinen käsi pöydän alla ihan luonnostaankin, joten vastasin kosketukseen. Oli hauska huomata, miten polvelta nivusia kohti etenevät sormet vaikuttivat häneen samalla tavalla kuin perjantai-iltanakin: L-äänteet pehmenivät ja hän alkoi puhua käsillään huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Päätin kuitenkin lopettaa vielä siinä vaiheessa, että hänen puheestansa sai vielä tolkkua. Mutta nautin tuollaisista pienistä huomioista. Ja tietenkin siitä, että kykenee tuollaisia asioita toisessa saamaan aikaan pelkillä sormenpäillä.
Illalla taas tutuksi tullut saunarakennuksen takkahuone ja vanhaa kaavaa noudattaen olimme illan viimeiset takkavahdit. Radiossa soi Nova ja huvitin häntä simultaanitulkkaamalla soivia kappaleita. Yllättävän moni niistä kertoi epätoivoisesta rakkaudesta. Halailtiin, kosketeltiin, juteltiin. Menimme neljän tienoilla nukkumaan, omiin mökkeihimme ja kävin vielä kotimatkalla tervehtimässä toisessa mökissä olleita ihmisiä ja tarkastamassa keskustelun tason kun ikkunassa oli valo ja keittiön pöydän äärellä ihmisiä. Nukkumaan olivat hekin kohta menossa, joten lakanoiden kutsu kävi yhä voimakkaampana.
Maanantaiksi olin saanut neuvoteltua tuntia myöhäisemmän aamupalan ja kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä ylimääräiseen nukkumistuntiin. Yhdeltä sitten luovutettiin mökit ja karautettiin Rovaniemelle tutkimaan Lordi-aukiota ja paikallisia joulumarkkinoita. Hieman vaisuhkot olivat, vaikka kivoja käsitöitä olikin esillä. Junahyttejä jakelin bussissa aika pragmaattisesti kolmen henkilön ryhmille heidän bussiin sijoittumisensa perusteella ja siinä samassa kysyin, että haluavatko puolalainen ja vieressään istuva henkilö minut hyttiinsä mukaan. Olin kuulemma erittäin tervetullut. Loppujen lopuksi tämä kolmas henkilö nukkui sitten viereisessä hytissä oman ihastuksensa vierellä. Ellei vuoteita olisi laitettu kerrosrakentelmaan, olisi varmasti lukijoiden kannalta mielenkiintoista todeta, että nukuimme sitten koko yön päällekkäin. Tai siis taas puolet yöstä juteltiin ja lopuksi silittelin hänet vielä uneen sänkynsä vieressä tikkailla seisoessani. Ikäväähän tuollainen siinä mielessä on, että taas muistaa kuinka paljon nauttiikaan tuollaisesta koskettelusta ja siitä, miten toisen suupielet ovat pienessä hymyssä silmien ollessa kiinni ja kuinka hengitys muuttuu raskaammaksi aivojen siirtyessä unitilaan. Mutta silti nukahdin onnellisena ja tyytyväisenä.
Aamusta sitten ennen seitsemää olimme perillä, uniset hyvästit ja ratikka kotiin nukkumaan. Kahdentoista jälkeen sitten varsinaisesti hereillä ja toimintakuntoisena. Exä oli kaupungissa koulutuksessa ja soitteli, että olenko varattu illalla. Enpä ollut, joten käytiin ensin Loftissa juomassa pari viinitilkkaa ja sitten Don Corleonessa syömässä. Seura oli totuttuun tapaan niin ensiluokkaista, että mielellään tarjosi köyhälle talonrakentajalle illan irti sokkeleista ja maa-aineksesta. Hurjia summia kuitenkin tuollaiseen projektiin menee ja kun pienistä vastoinkäymisistä saattaa napsahtaa neljä-viisinumeroinen ylimääräinen lasku maksettavaksi niin siitä on kyllä hymy kaukana. Toivottavasti hommat sujuvat hyvin vastaisuudessa. Tsemppiä!
Illallisen jälkeen oli sauna taas lämpimänä, mutta itse jätin sen jostain syystä väliin. Liian väsynyt lienin kun yöunet olivat jääneet siihen kolmeen tuntiin. Ilta meni aika rauhallisissa merkeissä, pelattiin paria korttiavusteista juomapeliä ja juteltiin etupäässä. Mökissä, jossa iltani vietin oli noin kymmenisen henkilöä ja yhden-kahden maissa olin jo nukkumassa heti sen jälkeen kun olin saunarakennuksen käynyt tarkastamassa ja lukitsemassa. Päivän koskettelut rajoittuivat siihen, kun digikameran näytöltä katselimme kuvia, kolme henkeä sohvalla ja minä sohvan takana olan yli kurkkimassa. Siinä sitten muilta salassa sormenpäät silittelivät niskaa, mutta mitään sen kummempaa ei sattunut.
Sunnuntai alkoi aamupalalla ja bussimatkalla Pyhälle. Laskettelupäivä siis omalta osaltani. Miltei kaikki lähtivät rinteeseen, muutamat jäivät hiihtämään ihan perinteistä murtomaahiihtoa siksi aikaa. Oli mukava päästä taas pitkästä aikaa laskettelemaan ja onhan se tosiaan hieman kuin polkupyörällä ajaminen, eli hyvin meni laskut vanhalla rutiinilla vaikka muutama vuosi onkin ehtinyt jo vierähtämään. Viitisen tuntia siellä ja bussilla takaisin mökeille. Illalliseksi poronkäristystä (teen itse parempaa, mutta makuasioista ei voi kuin kiistellä) ja nyt tuli jäätyä sitten viisihenkisellä seurueella istuskelemaan ruuan jälkeen tunnelmalliseen ruokailutilaan. Yllättäen istuskelin puolalaisen vierellä ja muutaman minuutin istuskelun jälkeen hän sitten hieman pöydän alla kosketti reittäni. Ensimmäinen kerta kun olen tuollaista piilokoskettelua harrastanut muiden siitä tietämättä. Itse olin jo valmiiksi toinen käsi pöydän alla ihan luonnostaankin, joten vastasin kosketukseen. Oli hauska huomata, miten polvelta nivusia kohti etenevät sormet vaikuttivat häneen samalla tavalla kuin perjantai-iltanakin: L-äänteet pehmenivät ja hän alkoi puhua käsillään huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Päätin kuitenkin lopettaa vielä siinä vaiheessa, että hänen puheestansa sai vielä tolkkua. Mutta nautin tuollaisista pienistä huomioista. Ja tietenkin siitä, että kykenee tuollaisia asioita toisessa saamaan aikaan pelkillä sormenpäillä.
Illalla taas tutuksi tullut saunarakennuksen takkahuone ja vanhaa kaavaa noudattaen olimme illan viimeiset takkavahdit. Radiossa soi Nova ja huvitin häntä simultaanitulkkaamalla soivia kappaleita. Yllättävän moni niistä kertoi epätoivoisesta rakkaudesta. Halailtiin, kosketeltiin, juteltiin. Menimme neljän tienoilla nukkumaan, omiin mökkeihimme ja kävin vielä kotimatkalla tervehtimässä toisessa mökissä olleita ihmisiä ja tarkastamassa keskustelun tason kun ikkunassa oli valo ja keittiön pöydän äärellä ihmisiä. Nukkumaan olivat hekin kohta menossa, joten lakanoiden kutsu kävi yhä voimakkaampana.
Maanantaiksi olin saanut neuvoteltua tuntia myöhäisemmän aamupalan ja kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä ylimääräiseen nukkumistuntiin. Yhdeltä sitten luovutettiin mökit ja karautettiin Rovaniemelle tutkimaan Lordi-aukiota ja paikallisia joulumarkkinoita. Hieman vaisuhkot olivat, vaikka kivoja käsitöitä olikin esillä. Junahyttejä jakelin bussissa aika pragmaattisesti kolmen henkilön ryhmille heidän bussiin sijoittumisensa perusteella ja siinä samassa kysyin, että haluavatko puolalainen ja vieressään istuva henkilö minut hyttiinsä mukaan. Olin kuulemma erittäin tervetullut. Loppujen lopuksi tämä kolmas henkilö nukkui sitten viereisessä hytissä oman ihastuksensa vierellä. Ellei vuoteita olisi laitettu kerrosrakentelmaan, olisi varmasti lukijoiden kannalta mielenkiintoista todeta, että nukuimme sitten koko yön päällekkäin. Tai siis taas puolet yöstä juteltiin ja lopuksi silittelin hänet vielä uneen sänkynsä vieressä tikkailla seisoessani. Ikäväähän tuollainen siinä mielessä on, että taas muistaa kuinka paljon nauttiikaan tuollaisesta koskettelusta ja siitä, miten toisen suupielet ovat pienessä hymyssä silmien ollessa kiinni ja kuinka hengitys muuttuu raskaammaksi aivojen siirtyessä unitilaan. Mutta silti nukahdin onnellisena ja tyytyväisenä.
Aamusta sitten ennen seitsemää olimme perillä, uniset hyvästit ja ratikka kotiin nukkumaan. Kahdentoista jälkeen sitten varsinaisesti hereillä ja toimintakuntoisena. Exä oli kaupungissa koulutuksessa ja soitteli, että olenko varattu illalla. Enpä ollut, joten käytiin ensin Loftissa juomassa pari viinitilkkaa ja sitten Don Corleonessa syömässä. Seura oli totuttuun tapaan niin ensiluokkaista, että mielellään tarjosi köyhälle talonrakentajalle illan irti sokkeleista ja maa-aineksesta. Hurjia summia kuitenkin tuollaiseen projektiin menee ja kun pienistä vastoinkäymisistä saattaa napsahtaa neljä-viisinumeroinen ylimääräinen lasku maksettavaksi niin siitä on kyllä hymy kaukana. Toivottavasti hommat sujuvat hyvin vastaisuudessa. Tsemppiä!
Terkkuja Lapista!
Jeps, alla hieman tekstiä, jonka kirjoittelin lauantai-iltana. Kirjoittelen vielä hieman lisää tuosta reissusta jahka nukun ensin kellon ympäri. On nimittäin aika naatti olo.
Loistavaa
Vierelläni on tällä hetkellä ihanasti naiselta tuoksuva t-paita ja punteista kostuneet farkut. Ymmärtääkseen tilanteen, pitänee kuitenkin tapahtumarikas tarina aloittaa jo torstailta:
Pasilan asema, klo 18:45. Olin jakanut lähes kaikille osallistujille junaliput, kunnes huomasin että kuoressa on yksi ylimääräinen matkalippu. Parin puhelinsoiton ja mielenkiintoisen selvittelyprosesin jälkeen kävi ilmi, että tyttö, joka oli matkan maksanut, ei päässytkään tulemaan ja hän oli sopinut kaverinsa kanssa, että kaveri tulee puolestaan matkalle mukaan. Jonkin epäselvän sattumushyrrän jälkeen kuitenkaan tämä varakaverikaan ei päässyt osallistumaan. Sattumoisin paikalla sattui olemaan myös kämppäkaveriaan matkaan saattamassa ollut Saku. Kun kävi ilmi, että yksi vapaa paikka todellakin on sitten vapaana, maksettuna ja ylimääräisenä niin tietenkin tarjosin lippua hänelle. Myöhemmin esille tulevista syistä johtuen onnekkaasti hän kuitenkin nihkeili vedoten koulutöihin ja muihin kiireisiin. Eihän siinä olisi pakkaamaankaan kerinnyt kuulemma. No onneksi on myös miespuolisia vaihto-opiskelijoita ja siinä 20 minuuttia ennen junan lähtöä yksi koulumme vaihtari oli kävelemässä Pasilan aseman K-Markettiin maitoa hakemaan kun bongasin hänet käytävältä. Totesin vaan tyynesti, että käypä pakkaamassa, sä lähdet nyt Lappiin. Hetken äimisteltyään hän sitten juoksujalkaa kiisi kotiinsa käymään ja seitsemän minuutin kuluttua hän oli rinkka selässä juna-asemalla. Typeräähän se olisi ollut maksettu matka käyttämättä jättää. Sakua kohtaan olin mielestäni aika tympeä (olen yrittänyt kovasti tehdä päässäni periaatepäätöstä, että lopettaisin sen perässä juoksemisen), mutta kun olin lähdössä pois, niin tuntui, ettei se halaava saksalainen lähtisi siitä irti painepesurillakaan. Onkohan siinä sitten perää, että mitä huonommin naista kohtelee, sitä enemmän ne kiinnostuu...
Yöjuna meni melko rauhallisesti, ketään ei meinattu heittää ulos Tampereella ja koko ryhmä oli poikkeuksellisesti nukkumassa jo yhden aikoihin. Aamukahvit Rovaniemellä, josta sitten Alkon kautta napapiirille. Lähetin sitten Nettituttavuudelle ihka oikean postikortin napapiirileimoilla kun olin luonnollisestikin hänen puhelinnumeronsa avulla nimi- ja osoitetiedot väinönnyt Fonecta Finderista. Saa tehdä sitten käsiala-analyysin ja miettiä, että mikä hiton stalkkeri oikeastaan olenkaan. (tuo oli muuten aika pitkälti joulunodotustoivotuksia lukuunottamatta kortin asiasisältö)
Saavuimme sitten yhden kieppeillä majoitusalueellemme, 11 mökkiä ja 50 vuodepaikkaa. Oma mökkini on sarjan pienin, kahdella sängyllä varustettu pieni tupa. Sovittiin sitten tämän vapaamatkustajamme kanssa, että hän nukkuu täällä, mutta nähtyään kopin pienuuden hän nappasi petauspatjan kainaloonsa ja ilmoitti yöpyvänsä jossain toisessa mökissä. Tyylikästä. Loppujen lopuksi meni siis ihan kuin olin suunnitellutkin, eli minulla oli oma mökki käytössäni koko reissun ajan. Erittäin hyödylliseksi tämä majoitusmuoto tuli kun edellämainitun naisentuoksuisen t-paidan tarun ensiriimejä vasta kirjoitettiin.
Oli mielenkiintoista seurata meksikolaista koskettamassa ensi kertaa lunta ja Etelä-Afrikkalaista parikymppistä neitokaista kihertelemässä joulupukin vierellä. Tai Puolalaista jumalaisen nättiä naisihmistä juoksentelemassa hellyyttävän huolestuneen näköisenä kadonneen hattunsa perässä ympäri Santa Claus Villagea täysin epätietoisena siitä, mitä myöhemmin yöllä vielä tapahtuisi. (Pipo löytyi muuten bussista, ettei tarvi kommenttilaatikossa sitten kysellä, että löytyikö.)
Päivän vietimme lunta ihmetellessä, potkukelkalla ja pulkilla leikkiessä sekä ihmisten mökeissä kiertelemällä, josko vaikka tarvitsisivat jotain. Illalla oli sitten ruokailu ja sitä seuraava sauna avantouinteineen. (Pakkaisitko sinä muka uimavarusteet mökkisaunaa ja avantoa varten? No minä en kuitenkaan.) Saunan jälkeen jäimme takkahuoneeseen istumaan iltaa, mutta melko nopeasti takkatulen alkaessa muuttua hiillokseksi väki alkoi vähetä omiin mökkeihinsä pitämään yksityisbileitään ja juomaan tuomisiaan. Lopulta olimme mökissä neljästään jallupullon, minttuviinan ja kaljakeissillisen kanssa, minä ja kolme tyttöä. Hieman ennen yhtä päättivät saksankieliset seuralaisemme mennä nukkumaan, mutta Puolalaisen - jonka polvelle pikkusormeni ja nimettömäni ulkosyrjät olivat jo muutamaan otteeseen "puolivahingossa" illan mittaan asettuneet - olut oli vielä kesken joten jäimme kahdestaan takkatulen ääreen keskustelemaan. Sormien ulkosyrjät muuttuivat pikkuhiljaa sormenpäiksi ja polvet vartaloksi. Viimeistään siinä vaiheessa kun hänen hampaansa näykkivät kaulani ihoa ja käsivarteni vaistomaisesti vetivät häntä puoleeni olin täysin myyty. Suurimman osan ajasta kuitenkin juttelimme ja vaihdoimme ajatuksia ja siinä kolmen-neljän välillä tuli sitten puheeksi sekin, että neidolla on hieman ristiriitainen olo, sillä neljän kuukauden erossa olo poikaystävästä tekee toki halipulaiseksi ja että kuinka toisen kosketus tuntuu hyvältä, mutta järki koittaa väittää ettei se siltä tuntuisi. Pessimistinä ja ihan oikeasti mielummin nukkumis- kuin kopulaatioseuraa etsivänä suhtauduin asiaan kuten tuollaiseen asiaan mielestäni tyylikkäästi suhtaudutaan. Eli ymmärrän ja kunnioitan hänen tilannettaan ja arvostan hänen rehellisyyttään. Kädet pysyivät käsissä koko tuon keskustelun ajan ja lopuksi vaihdetut halaukset ja suudelmat tuntuivat hyviltä. Niitä seuranneet huomaamattoman pienen jäljenkin kaulalleni jättäneet näykkäisyt puolestaan olivat viedä järjen. En ole ikinä reagoinut yhtä vahvasti tuontyyppisiin stimulantteihin ja koko vartalo värisi pehmeiden huulten ja kiilteen kosketuksesta. Aamuviiden aikoihin sitten totesimme, että on ehkäpä aika mennä nukkumaan jos meinaamme aamupalalle yhdeksäksi ehtiä. Hän ei ollut vielä sänkyään pedannut eikä tahtonut kämppiksiään herättää (no niin se sano!), joten kutsuin sitten ei-niin-hienovaraisen johdattelun jälkeen hänet nukkuman luokseni. Kävelimme tähtitaivaan alla yöpakkasessa matkan saunalta mökilleni ja perillä ripustin hänen saunakamppeensa kuivumaan ja annoin hänelle t-paidan yötä varten. Yötä, jonka aikana nukuimme sylikkäin ja tunsimme toistemme hengityksen. Yötä, jota kesti naurettavat kolme tuntia. Aamulla tosin väsymyksestä huolimatta oli onnellisempi olo kuin aikoihin. Naureskeltiin siinä sitten, että onpa hänelläkin kämppiksille selittelemistä, että "mitään ei oikeasti tapahtunut".
Tänään sitten ollaan oltu Huskyajelulla, pororeessä ja viimeisimpänä kolme ja puoli tuntia moottorikelkkailemassa (josta kosteat housunpuntit). Upeaa on ollut, mutta nyt otan pienet nokoset ennen illallista.
Pasilan asema, klo 18:45. Olin jakanut lähes kaikille osallistujille junaliput, kunnes huomasin että kuoressa on yksi ylimääräinen matkalippu. Parin puhelinsoiton ja mielenkiintoisen selvittelyprosesin jälkeen kävi ilmi, että tyttö, joka oli matkan maksanut, ei päässytkään tulemaan ja hän oli sopinut kaverinsa kanssa, että kaveri tulee puolestaan matkalle mukaan. Jonkin epäselvän sattumushyrrän jälkeen kuitenkaan tämä varakaverikaan ei päässyt osallistumaan. Sattumoisin paikalla sattui olemaan myös kämppäkaveriaan matkaan saattamassa ollut Saku. Kun kävi ilmi, että yksi vapaa paikka todellakin on sitten vapaana, maksettuna ja ylimääräisenä niin tietenkin tarjosin lippua hänelle. Myöhemmin esille tulevista syistä johtuen onnekkaasti hän kuitenkin nihkeili vedoten koulutöihin ja muihin kiireisiin. Eihän siinä olisi pakkaamaankaan kerinnyt kuulemma. No onneksi on myös miespuolisia vaihto-opiskelijoita ja siinä 20 minuuttia ennen junan lähtöä yksi koulumme vaihtari oli kävelemässä Pasilan aseman K-Markettiin maitoa hakemaan kun bongasin hänet käytävältä. Totesin vaan tyynesti, että käypä pakkaamassa, sä lähdet nyt Lappiin. Hetken äimisteltyään hän sitten juoksujalkaa kiisi kotiinsa käymään ja seitsemän minuutin kuluttua hän oli rinkka selässä juna-asemalla. Typeräähän se olisi ollut maksettu matka käyttämättä jättää. Sakua kohtaan olin mielestäni aika tympeä (olen yrittänyt kovasti tehdä päässäni periaatepäätöstä, että lopettaisin sen perässä juoksemisen), mutta kun olin lähdössä pois, niin tuntui, ettei se halaava saksalainen lähtisi siitä irti painepesurillakaan. Onkohan siinä sitten perää, että mitä huonommin naista kohtelee, sitä enemmän ne kiinnostuu...
Yöjuna meni melko rauhallisesti, ketään ei meinattu heittää ulos Tampereella ja koko ryhmä oli poikkeuksellisesti nukkumassa jo yhden aikoihin. Aamukahvit Rovaniemellä, josta sitten Alkon kautta napapiirille. Lähetin sitten Nettituttavuudelle ihka oikean postikortin napapiirileimoilla kun olin luonnollisestikin hänen puhelinnumeronsa avulla nimi- ja osoitetiedot väinönnyt Fonecta Finderista. Saa tehdä sitten käsiala-analyysin ja miettiä, että mikä hiton stalkkeri oikeastaan olenkaan. (tuo oli muuten aika pitkälti joulunodotustoivotuksia lukuunottamatta kortin asiasisältö)
Saavuimme sitten yhden kieppeillä majoitusalueellemme, 11 mökkiä ja 50 vuodepaikkaa. Oma mökkini on sarjan pienin, kahdella sängyllä varustettu pieni tupa. Sovittiin sitten tämän vapaamatkustajamme kanssa, että hän nukkuu täällä, mutta nähtyään kopin pienuuden hän nappasi petauspatjan kainaloonsa ja ilmoitti yöpyvänsä jossain toisessa mökissä. Tyylikästä. Loppujen lopuksi meni siis ihan kuin olin suunnitellutkin, eli minulla oli oma mökki käytössäni koko reissun ajan. Erittäin hyödylliseksi tämä majoitusmuoto tuli kun edellämainitun naisentuoksuisen t-paidan tarun ensiriimejä vasta kirjoitettiin.
Oli mielenkiintoista seurata meksikolaista koskettamassa ensi kertaa lunta ja Etelä-Afrikkalaista parikymppistä neitokaista kihertelemässä joulupukin vierellä. Tai Puolalaista jumalaisen nättiä naisihmistä juoksentelemassa hellyyttävän huolestuneen näköisenä kadonneen hattunsa perässä ympäri Santa Claus Villagea täysin epätietoisena siitä, mitä myöhemmin yöllä vielä tapahtuisi. (Pipo löytyi muuten bussista, ettei tarvi kommenttilaatikossa sitten kysellä, että löytyikö.)
Päivän vietimme lunta ihmetellessä, potkukelkalla ja pulkilla leikkiessä sekä ihmisten mökeissä kiertelemällä, josko vaikka tarvitsisivat jotain. Illalla oli sitten ruokailu ja sitä seuraava sauna avantouinteineen. (Pakkaisitko sinä muka uimavarusteet mökkisaunaa ja avantoa varten? No minä en kuitenkaan.) Saunan jälkeen jäimme takkahuoneeseen istumaan iltaa, mutta melko nopeasti takkatulen alkaessa muuttua hiillokseksi väki alkoi vähetä omiin mökkeihinsä pitämään yksityisbileitään ja juomaan tuomisiaan. Lopulta olimme mökissä neljästään jallupullon, minttuviinan ja kaljakeissillisen kanssa, minä ja kolme tyttöä. Hieman ennen yhtä päättivät saksankieliset seuralaisemme mennä nukkumaan, mutta Puolalaisen - jonka polvelle pikkusormeni ja nimettömäni ulkosyrjät olivat jo muutamaan otteeseen "puolivahingossa" illan mittaan asettuneet - olut oli vielä kesken joten jäimme kahdestaan takkatulen ääreen keskustelemaan. Sormien ulkosyrjät muuttuivat pikkuhiljaa sormenpäiksi ja polvet vartaloksi. Viimeistään siinä vaiheessa kun hänen hampaansa näykkivät kaulani ihoa ja käsivarteni vaistomaisesti vetivät häntä puoleeni olin täysin myyty. Suurimman osan ajasta kuitenkin juttelimme ja vaihdoimme ajatuksia ja siinä kolmen-neljän välillä tuli sitten puheeksi sekin, että neidolla on hieman ristiriitainen olo, sillä neljän kuukauden erossa olo poikaystävästä tekee toki halipulaiseksi ja että kuinka toisen kosketus tuntuu hyvältä, mutta järki koittaa väittää ettei se siltä tuntuisi. Pessimistinä ja ihan oikeasti mielummin nukkumis- kuin kopulaatioseuraa etsivänä suhtauduin asiaan kuten tuollaiseen asiaan mielestäni tyylikkäästi suhtaudutaan. Eli ymmärrän ja kunnioitan hänen tilannettaan ja arvostan hänen rehellisyyttään. Kädet pysyivät käsissä koko tuon keskustelun ajan ja lopuksi vaihdetut halaukset ja suudelmat tuntuivat hyviltä. Niitä seuranneet huomaamattoman pienen jäljenkin kaulalleni jättäneet näykkäisyt puolestaan olivat viedä järjen. En ole ikinä reagoinut yhtä vahvasti tuontyyppisiin stimulantteihin ja koko vartalo värisi pehmeiden huulten ja kiilteen kosketuksesta. Aamuviiden aikoihin sitten totesimme, että on ehkäpä aika mennä nukkumaan jos meinaamme aamupalalle yhdeksäksi ehtiä. Hän ei ollut vielä sänkyään pedannut eikä tahtonut kämppiksiään herättää (no niin se sano!), joten kutsuin sitten ei-niin-hienovaraisen johdattelun jälkeen hänet nukkuman luokseni. Kävelimme tähtitaivaan alla yöpakkasessa matkan saunalta mökilleni ja perillä ripustin hänen saunakamppeensa kuivumaan ja annoin hänelle t-paidan yötä varten. Yötä, jonka aikana nukuimme sylikkäin ja tunsimme toistemme hengityksen. Yötä, jota kesti naurettavat kolme tuntia. Aamulla tosin väsymyksestä huolimatta oli onnellisempi olo kuin aikoihin. Naureskeltiin siinä sitten, että onpa hänelläkin kämppiksille selittelemistä, että "mitään ei oikeasti tapahtunut".
Tänään sitten ollaan oltu Huskyajelulla, pororeessä ja viimeisimpänä kolme ja puoli tuntia moottorikelkkailemassa (josta kosteat housunpuntit). Upeaa on ollut, mutta nyt otan pienet nokoset ennen illallista.
torstaina, marraskuuta 22, 2007
Lappiin
Nyt lähden, viettäkää hauska viikonloppu! Palataan asiaan taas tiistaina.
Jos blogaan tänne sitä ennen, olen auttamattomasti riippuvainen.
Jos blogaan tänne sitä ennen, olen auttamattomasti riippuvainen.
keskiviikkona, marraskuuta 21, 2007
Ilta
Hittoon koko ryhmätyö. Tehkööt ite. Olen kyllä selkeästi ilmoittanut jo hyvissä ajoin muille ryhmän jäsenille, että en voi koostaa työtämme enää huomisen jälkeen koska olen netin ulottumattomissa. Hommat piti olla jo valmiina ja minulla maanantaihin mennessä, mutta eipä ole hirveästi näkynyt.
...joten päätin mennä yhteen viinitastingiin jonka olin jo henkisesti varautunut jättämään väliin. Tarjoilu olikin melkoisen hulppeaa ja illan aikana tuli maisteltua yhteensä 13 eri viiniä. Arvata saattaa, että pieni nousuhan siitä seurasi, mutta hillitsin kuitenkin itseni kun pitää huomenaamulla olla skarppina.
Yhtäläisyydet Nettituttavuuden kanssa vaan jatkuvat. Ihan samanlaisia ajatuksia jopa hääjärjestelyistä. Pakko kyllä ottaa selvää siitä ihmisestä jahka kotiutuu reissusta. Aivan käsittämättömällä tavalla ajatellaan jopa pelottavan samalla tavalla monista asioista. Ja kuvien perusteella vielä varsin nättikin. Sillä onhan ulkonäölläkin merkitystä jos aivan rehellisiä ollaan.
Hirveää kaukokaipuuta aiheuttaa Long Way Down. Olisi kyllä aivan käsittämättömän upeaa tehdä jotain vastaavaa joskus.
...joten päätin mennä yhteen viinitastingiin jonka olin jo henkisesti varautunut jättämään väliin. Tarjoilu olikin melkoisen hulppeaa ja illan aikana tuli maisteltua yhteensä 13 eri viiniä. Arvata saattaa, että pieni nousuhan siitä seurasi, mutta hillitsin kuitenkin itseni kun pitää huomenaamulla olla skarppina.
Yhtäläisyydet Nettituttavuuden kanssa vaan jatkuvat. Ihan samanlaisia ajatuksia jopa hääjärjestelyistä. Pakko kyllä ottaa selvää siitä ihmisestä jahka kotiutuu reissusta. Aivan käsittämättömällä tavalla ajatellaan jopa pelottavan samalla tavalla monista asioista. Ja kuvien perusteella vielä varsin nättikin. Sillä onhan ulkonäölläkin merkitystä jos aivan rehellisiä ollaan.
Hirveää kaukokaipuuta aiheuttaa Long Way Down. Olisi kyllä aivan käsittämättömän upeaa tehdä jotain vastaavaa joskus.
Vuoden hevitapaus!
Mahtavaa, vihdoin täällä! Uskomattoman kiinteä ja makea, herkullisen hapokas ja sopivan maukas. Viime vuonna kirjoittelin Maroc-klementiineistä, että ovat ehkä parhaita sitrushedelmiä ikinä ja olenkin jo odotellut niiden tuloa kauppoihin. Nyt sitä saa, nyt sitä saa... :)
Pienestä on ilo revittävä, mutta nuo tuovat muassaan joulun.
Pienestä on ilo revittävä, mutta nuo tuovat muassaan joulun.
tiistaina, marraskuuta 20, 2007
laiska
No en oikeastaan, olen sentään saanut tänään tehtyä toisen ison projektin loppuun, mutta se toinen onkin vielä sitä enemmän vaiheessa. Ja olen sentään illan aikana mm. tilannut iPhonelleni pussukan netistä. :) Että niin aktiivisesti jaksan työskennellä.
Ja kävin toteamassa, että Viltsun pahansuopuus on suuresti liioiteltua. Heti tuli nuoleskelemaan sormia kun vaan alas ehti istumaan. Mutta kai se on uskottava, että jotain maagista on viikon aikana tapahtunut.
Torstaina lähden tosiaan sinne Lappiin, eli odotettavissa blogihiljaisuutta ensi viikon alkuun asti. Tai varmaan mä onnistun jostain lapin korvestakin löytämään avoimen wlan-verkon tai RJ-45 -piuhan ja jämähtämään koneen ääreen muiden pitäessä hauskaa. Äh. Jospa tyydyn siihen yhteen tenttikirjaan, jonka vihdoin sain hankittua.
Ja olen onnistunut olemaan murehtimatta ihmissuhdeasioitani jo kokonaisen päivän kun olen vaan juossut paikasta toiseen ja puurtanut. Mutta kohta pääsee taas sänkyyn ja ajatukset vievät minut luokseen ja sormenpääni piirtelemään kuvioita selälleen.
Ja kävin toteamassa, että Viltsun pahansuopuus on suuresti liioiteltua. Heti tuli nuoleskelemaan sormia kun vaan alas ehti istumaan. Mutta kai se on uskottava, että jotain maagista on viikon aikana tapahtunut.
Torstaina lähden tosiaan sinne Lappiin, eli odotettavissa blogihiljaisuutta ensi viikon alkuun asti. Tai varmaan mä onnistun jostain lapin korvestakin löytämään avoimen wlan-verkon tai RJ-45 -piuhan ja jämähtämään koneen ääreen muiden pitäessä hauskaa. Äh. Jospa tyydyn siihen yhteen tenttikirjaan, jonka vihdoin sain hankittua.
Ja olen onnistunut olemaan murehtimatta ihmissuhdeasioitani jo kokonaisen päivän kun olen vaan juossut paikasta toiseen ja puurtanut. Mutta kohta pääsee taas sänkyyn ja ajatukset vievät minut luokseen ja sormenpääni piirtelemään kuvioita selälleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
