Tavallaan kyllä tiesinkin omat tunteeni. Välitän yhä, mutta pahin ihastuminen on mennyt jo ohi. Vaati kyllä siitä huolimatta jumalatonta zeniä istua samassa seurueessa ihastuksen ihastuksen kanssa, jutella mukavia, tutustua, olla vaan kavereita. Todennäköisesti luonnehtii minua "hyväksi tyypiksi". Sellaista pintapuolista läpänheittoa, seurataan hiukan millä tasolla muiden jutut liikkuvat ja heitetään väliin jotain hauskahkoa välikommenttia, joka vaatii jonkin verran nokkeluutta ja osallistutaan keskusteluun. Leikitään seuramiestä. Woo-hoo, miellyttävää ja siedettävää. Ohimennen sitten alkuillasta korvaan kuiskataan, että tuo on sitten se. Sentään häneltä itseltään.
Tänne tulin alkujaan kaverin vauvaa katsomaan, mutta kun kerran samassa kaupungissa ollaan, niin ajattelin myös häntä nähdä. Yövierailustakin oli sovittu - ihan kaverihengessä. Pilkun aikoihin saan avaimet käteeni ja nopean selityksen.
"xxx pyysi mua luokseen yöksi."
Sinällään minulla ei ole mitään aihetta valittaa, hänen elämä, hänen valinta jne. Tavallaan tuntuu kuitenkin hieman petetyltä ihan vain kaverimielessäkin. Olisin minä sen helvetin yösijan saanut vaikka omenahotellistakin jos se oikeasti siitä olisi kiinni.
Ne tahrat lakanoillasi ovat kyyneliä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti