Vaikka Michellen ruoka onkin hyvää ja tarjoamansa viinit erinomaisen maukkaita, ei kannata käydä Königissä edes "pitäähän tuollakin kerran elämässään käydä" -mentaliteetilla. Tai jos pitää, niin se kannattaa laittaa mielummin "things to do when I'm 40" -listalle kuin tällä hetkellä työn alla olevalle "things to do before I'm 30" - luettelolle. Paikka sinänsä oli viihtyisä, musiikki kohtalaisen hyvää, mutta asiakaskunta oli tosiaan huomattavasti totuttua vanhempaa. Ja viidessä minuutissa oli ensimmäinen iältään äidikseni sopiva naisihminen hiplaamassa ponnaria ja selittelemässä kuinka ihanan paksu tukka minulla on, joten kovin miellyttävää ensivaikutelmaa ei ravintolasta saanut. Ehkä sitten parinkymmenen vuoden päästä...
Kieltämättä olo oli hieman sama kuin joskus havahtuessani siihen, että olen "hieman" keskimäärin itseäni vanhemmassa seurassa firmankorttijatkoilla Satumaassa. Mutta ei siitä sen enempää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti