Nousen Kupittaalta kolmen junaan ja istun ykkösvaunuun ikkunapaikalle 49. Toisella puolella käytävää kivan oloinen naishenkilö vilkaisee nopeasti minua ja katseet kohtaavat. Hymyt. Silmät painuvat takaisin kirjoihin, mutta vilkuilu jatkuu. Toisella kerralla katseiden kohdatessa kaivan tänä aamuna maasta kaivettuja ja pestyjä porkkanoita laukustani ja aloitan keskustelun sinänsä hyvällä, mutta turhan harvoin käytetyllä aloitusrepliikillä "haluutko porkkanaa?". Halusi ja juttukin luisti ihan kohtalaisen mukavasti kunnes neiti oli kotikunnassaan Karjaalla. Tai i Karis kuten hän toisella äidinkielellään asian ilmaisisi. Oj, va fint skulle det vara om mina barn blev tvåspråkiga!
Ehkä minä hypin hieman asioiden edelle. Vi ska se...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihana kohtaaminen teillä. Tarina ei kuitenkaan kerro, että vaihtoiko omistajaa porkkanan lisäksi myös puhelinnumerot?
Hyvä blogi sulla muutenkin, tulee lueskeltua silloin tällöin :)
Jag har också alltid tyckt att det skulle vara jättefint om mina barn blev tvåspråkiga, men så ska det inte bli, tyvärr. Fast jag är nog väldigt nöjd med pappan som mina barn ska ha.
Todella söpö ja romanttinen tapa tutustua toiseen, toivottavasti tosiaan tuli ne puhelinnumerotkin vaihdettua. Vaikka vastapuolen ruotsin/kaksikielisyys ei sinällään ole mikään peruste aloittaa suhde, on se kuitenkin katsottava edulliseksi asianhaaraksi. ;)
Lähetä kommentti