"This is blogging!" (eli tämän blogin 300. postaus on nyt tässä, pilkottuna pieniin toisiinsa liittymättömiin kokonaisuuksiin)
Aamu alkoi itseasiassa todella ihanasti laiskotellen. Pitkien ja hyvin nukuttujen yöunien jälkeen kuulin vain sadepisaroiden vaimean ropinan ikkunalasin pinnalla ja päätin, että vielä en nouse mihinkään. Puhelu bestikselle ja aamun ensimmäinen tunti kuluikin höpötellessä opiskeluista, ihmissuhteista, lähtemisestä ja välittämisestä. Pitänee ottaa tavaksi yrittää herättää joku kaveri aina kun itsellä on vapaa-aamu. Ainakin tämä päivä on lähtenyt todella mukavasti käyntiin.
Huomiseksi pitää vielä valmistella yksi presentaatio koulua varten. Keynoten käyttäjänä en voi muuta kuin sääliä ihmisiä, jotka ovat taipuneet powerpointin sorron alle. Nimittäin 90% näkemistäni PowerPoint-esityksistä ovat ihan kauheaa katseltavaa, mutta eipä se haittaa. Verrokkien ollessa surkeita on nimittäin helppo loistaa omien presentaatioiden aikana.
Vaikka tuohon loistamiseen ei tunnu tarvitsevan oikein muuta kuin esiintymisvarmuutta ja ymmärryksen siitä, että ne taustalla olevat diat ovat vain aiheita, joista esitelmöitsijän on tarkoitus kertoa. Tarkoittaen siis sitä, että hyvässä presentaatiossa ei yhtäkään lausetta lueta suoraan taululta. Yleensä yleisö kuitenkin ehtii lukea ne päässään nopeammin kuin mitä esitelmöitsijä ääneen.
Rekrytointitilannetta varten voisi mielestäni hyvin pyytää tekemään PP-presentaation omasta elämästään. Se kertoisi kuitenkin aika paljon ihmisen arvoista ja kommunikaatiokyvyistä. Tai ainakin kommunikaatiokyvyn puutteesta. Ja lisäksi näkisi, että miten tuleva työntekijä tulisi itseään ja yritystä mahdollisesti edustamaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihan hyvä rekrytointikoetus-idea, mutta mutta... Kaikki ihmiset eivät hae myyntitehtäviin tai muuten tehtäviin, joissa esiintyminen on olennaista.
Juu, tuossa paino olikin sillä, että miten henkilö firmaa edustaisi. Arkistonhoitajalle ei varmastikaan tuo ole tärkeää. :)
Mutta aika monessa työssä sitä kuitenkin työnantajaa edustaa, olkoon se vaikka sitten sähköpostiliikennettä yhteistyökumppanin suuntaan, niin silti kielioppisääntöjen mukainen kommunikointi parantaa viestien ymmärrettävyyttä ja samalla tavalla epäselvät tai huonolla suomen kielellä kirjoitetut viestit voivat heikentää vastapuolen kuvaa viestin kirjoittajasta ja sitä myötä myös kirjoittajan edustamasta yrityksestä.
Tätä taustaa vasten pidän jokseenkin tärkeänä pitää huolta siitä, että itseään kunnioittavaan yritykseen ei pitäisi palkata äidinkielestä kutosen tai seiskan saaneita ihmisiä. Dyslektikot ja suomea vieraana kielenä puhuvat tietenkin tekevät poikkeuksen tähän sääntöön, mutta puhuttaessa "normaaleista" ihmisistä, joilla on suomi äidinkielenä voisi tuota käyttää karsintaperusteena rekrytoinnissa mikäli on oletettavissa että kyseisen henkilön tulisi tehdä kirjallisia tuotoksia osana työtään.
En ainakaan itse palkkaisi omaan firmaani henkilöä, jonka CV:ssä on yhdyssanavirheitä.
Lähetä kommentti