Täällä ollessa on tullut huomattavasti selvemmäksi kulttuuriset erityispiirteet esimerkiksi varallisuuden näyttämisessä. Suomessahan ei tunnetusti ole mitään pahempaa kuin osoittaa olevansa hyvin toimeentuleva. Esimerkkinä voisi mainita yhden rakennusalalla sekä Suomessa että ulkomailla konsultin hommia pitkään tehneen tuttuni esimerkki elävästä elämästä. Venäjällä, Baltiassa ja jopa Saksassa (kohtuullisen hintavan) konsultin on soveliasta saapua paikalle ainoastaan riittävän edustavassa autossa. BMW:n vuoden-kahden ikäinen vitossarjalainen on sellainen ihan sovelias auto niihin hommiin. Näyttää että on menestyvä ja ulkokuorikin viestii siitä, että hänestä kannattaakin maksaa.
Suomessa sama kaveri joutuu ostamaan itselleen muutaman vuoden vanhan farmari-golfin että voi tehdä samoja hommia. Kun muuten asiakkaat katsoo kieroon ja vain pohtivat että mistäköhän tuollainenkin ylipalkattu bemarilla huristeleva konsultti nyt tännekin tupsahtanut. Liikaa maksavat hänelle jos on varaa tuollaisella autolla ajaa jne. Muualla taas epäillään tyypin pätevyyttä kun ei kerran ole edes varaa kunnolliseen autoon...
Ja ihan samaahan täällä oman blogini kommenteissa näkyy, vaikken mielestäni nyt mitenkään hirveästi kulutuksellani täällä leveile (ja etenkään en vie teidän rahojanne vaikka joskus olen opintotukea nostanutkin). Silti tulee näitä "tilipussillaan vastenmielisesti kerskaileva tyyppi" -kommentteja. On jotenkin suomalaiselle mielenlaadulle ominaista tuollainen kitkeryys. Harmi että kirjoittaa tällä kotimaisella kielellä kun muuten voisi saada ehkä mielipiteitä muidenkin väestöryhmien edustajilta. Mutta oikeastaan mielummin minä matkailen ja tutustun eri kulttuureihin ihan oikeasti ja paikan päällä. Kun se matkailu ihan oikeasti avartaa sitä maailmankuvaa ja osoittaa vääjäämättä, että ne omat käsitykset, mielipiteet ja käyttäytymismallit voivat olla kovinkin erilaisia, jopa vääriä ja loukkaavia riippuen puhtaasti vastaanottajan kulttuurisesta taustasta ja kokemuksesta. Tai sen että kuinka typerää onkaan puhtaasti uskoa siihen, että se oma maailmankatsomus olisi millään tasolla merkityksellinen suurimmalle osalle tämän planeetan muista olennoista.
Kiteytettynä se, mitä yritän tässä sanoa on se, että siinä missä suomalainen on surullinen siitä, mitä hänellä ei ole ovat miljoonat, ellei jopa miljardit muut ihmiset maailmalla onnellisia siitä mitä heillä on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
minähän oon just niin white trash, että olen aina katsonut vähän kieroon niitä, joilla on, kunnes.. eräs ystävä seurusteli melko helvetin hyvin toimeentulevan miehen kanssa ja sitä kautta tajusin, että samanlaisia ihmisiä sitä on joka tuloryhmissä. itellä ainakin karsiintui jossai määrin ennakkoluulot, joskin silti vähän naurattaa, kun eräs perheestäni kertoi (tulkki) venäläisen liikemiehen kertoneen tyttärensä menneen naimisiin jonkun miljonäärin kanssa ja nyt kun nainen on jossain korkeimmissa seurapiireissä niin oli eräänä päivänä ahdistuksissaan kertonut isälleen kuinka maksoi 500$ pelkistä lounashansikkaista. :D
mitkä helvetit on lounashansikkaat?
No voi pliis... Et sä nyt ole edes mitenkään erityisen hyvin toimeentuleva (lue: kovapalkkainen), sulla vaan ei oo sellaisia rajoittavia menoeriä kuten neljännesmiljoonan asuntolainaa, omakotitaloa ja paria perheautoa ristinäsi.
Ei ne tulot, vaan ne menot.
Mutta yritä nyt selittää se kateellisille.
Annareetta: En tiedä, mutta sellaiset on pakko hankkia! :D
Turisti: Sehän tässä kummallista onkin. En ole koskaan väittänyt olevani mitenkään erityisen varakas (jos joku tekee matkusteluistani sellaisen johtopäätöksen niin se ei ole taas minun vallassani ja tuohon viittasin tekstissäni. En siihen, että minulla olisi mitenkään poikkeuksellisen suuret tulot). Silti noita kommentteja satelee. Kun tykkää matkustella ja toisinaan nauttia vähän parempilaatuista samppanjaa. Ja tämä on sitten sitä vastenmielistä kerskailua...
Suomalaiset kai katsovat säästäväisyyden ja vaatimattomuuden olevan perushyveitä ja bemarit kuitenkin katsotaan statussymboliksi. Vähemmänkin katsotaan riittävän.
Lisäksi ihmisiä ärsyttää ihmiset, jotka eivät tajua että toisilla voi olla (jopa aika pirun paljon) vähemmän rahaa käytössään, ja semmoiset, jotka kuvittelevat palkan liittyvän jotenkin ihmisen arvoon tai sillä voitavan vaatia arvostusta. Semmoiset(kin) ostelevat paljon statussymboleita. Kyse voi olla (vääristä?) olettamuksista.
Tai ehkä vain kuvittelet.
Ja täälläkin mainittiin kateus, mutta en jaksa aloittaa näin vierailijana. Minusta se kuvaa asioita täysin väärin, mutta sana tuntuu olevan muodissa tietyissä piireissä.
Ei ehkä kannata ihan kauheasti yleistää. Siis tyyliin suomalaiset vs. muut.
Taitaa olla tuota kristillistä jäämistöä tuollaiset asenteet. Ongelmiahan siitä vaan kirkolle seuraisi jos ihmiset olisivat tilanteeseensa tyytyväisiä ja hyvällä omallatunnolla viilettäisivät kaupungin humussa kuluttaen...
Se matkailu avartaa ja auttaa varsinkin tuota vähäosaisten ymmärtämistä. Ja tuo tietoisuuteen sen, että kuinka vellihousuisia nillittäjiä suurin osa suomalaisista köyhistä on. "Nyyh nyyh, valitan täällä netissä omistamaltani tietokoneelta kuinka huonosti asiat ovat ja satasen tekstaripalstallekin laitoin eurolla satakuusikymmenmerkkisen valituksen menemään aiheesta. Kun on niin vaikeaa olla köyhä!"
Ja samaan aikaan sadat miljoonat näkevät nälkää, vaikka europpassa ja jenkeissä vuosittain lemmikinruokaan käytetyllä rahamäärällä voisi tarjota koko maailmalle peruskoulutuksen ja puhtaan veden sekä edes välttävät saniteettitilat. Vastaavan alueen hajusteisiin käyttämällä summalla taas voitaisiin taata lisääntymiseen liittyvä terveydenhuolto kaikille naisille. Ja oikeasti euroopassa vuosittain jäätelöön käytetty rahasumma melkein riittäisi tarjoamaan perusterveydenhuollon ja -ravitsemuksen koko maailman väestölle.
Ihanat ovat länsimaisten ihmisten prioriteetit.
Tänään ainakin oli melko pelipäivä pörssissä. Kuten on ollut koko vuoden alku. En pidä pahana puolen minuutin työstä saada n. 1200 euroa.
Shortatkaa tekin!
Ei mulle oo ainakaan välittynyt käsitys, että olisit varakas. Arvelen, että olet kaikin puolin tavis, mutta jotenkin omasta mielestäsi muiden yläpuolella (esim. vapaa loukkaamaan muita).
Ne asiat, millä täällä hehkuttelet ei oo mitenkään ihmeellisiä varmaan kenenkään muun kuin ehkä itsesi mielestä.
Jännää. Toi on nimittäin niin osuva analyysi. Jotenkin on just tollanen olo, että oon vapaa loukkaamaan muita. Hitto. Sähän tunnet mut paremmin kuin minä itse!
Koetanpas nyt hieman pohtia tätä, kun kerran a) käyn välillä lukemassa blogiasi ja b) tunnet sinut myös ns. IRL. Menen siis ihan fiilispohjalta.
Blogistasi välittyy kuva, jonka mukaan sinulla menee taloudellisesti kohtuullisen hyvin: tilaat hintavia asioita netistä, käyt syömässä kalliita ravintolaillallisia, ostat arvokkaita viinejä ja sisäfileitä, ja viet naisiakin treffeille niin, että rahaa palaa.
Luot teksteiläsi mielikuvaa, että olet fiksu ja naiset tykkää: osaat yhdyssanat, saat neitosia luoksesi yöksi, käyt työssä, opiskelet, sivistät itseäsi matkailemallakin.
Toki se herättää kateutta. Mutta herättää se myös ihmetystä: jos olet keskituloinen, niin miksi kerrot esim. näistä hienoista hankinnoistasi, tyyliin jumalattoman kallis sateenvarjo tai jokin tyylikäs vyö, ja luot sillä imagoa itsestäsi "laatutietoisena kuluttajana, joka nauttii hienoista tuotteista ja on valmis niihin panostamaan." Kyllä se valitettavasti helposti näyttäytyy kulutuksella leveilynä, vaikkei sitä usein tekisikään.
Samalla tulee tunne, että nämä ulkoiset tekijät ovat sinulle melkoisen tärkeitä. Siitä tulee fiilis pinnallisuudesta.
Eikä sitä vähennä se, että toisaalta kirjoitat, miten söpöä on meikitön, sohvannurkassa kaakaota juova tyttö. Toisaalta sitten hehkutat Fantasian korkokenkien kopinaa ja kokonaistyylikkyyttä. Eli viestit ristiriitaisesti näistäkin.
Haluatko siis tehdä naisiinkin vaikutuksen rahalla ja niillä illallisilla tai aamupalojen croisanteilla yms? Etkö luotakaan hurmaavaan charmiisi tarpeeksi?
Mutta myönnän, että syytä on varmasti tulkitsijassa eli minussa. Minusta olisi lähes ahdistavaa joutua melkein ensitreffeille johonkin hienoon ravintolaan tai ottaa vastaan arvokkaampia lahjoja miehiltä. Se saa aikaan tunteen, että minulla on jokin velvollisuus korvata hänen rahalliset panostuksensa. (Enkä sitä paitsi osaa toimia luontevasti hienoissa ravintoloissa, vaikka niihin olen joskus päätynyt esim. työkuvioissa: se, kun tarjoilija levittää valkoista liinaa syliin, tuntuu lähinnä kiusalliselta.)
Ja vaikka kuluttamiseen liittyvästä psykologiasta ja muusta olen kiinnostunut, niin olen kuitenkin perustaapertaja, jolle kelpaa kympin viinipullo ja jolle shampanja on todellakin juhlajuomaa.
Joten tämä blogin myötä syntyvä mielikuva on sellainen snobi jätkä, jolle materia on (puheistaan huolimatta) tärkeää. Ja kuten totesit, Suomessa hyvän toimeentulon esittäminen ei ole niin suotavaa.
Mutta sinun kohdallasi pahempaa lienee se, että viestisi ovat jotenkin ristiriitaisia. Tämänkin tekstin lopussa "jeesustelet" siitä, miten pitäisi olla onnellinen suomalainen, kun asiat on paljon paremmin kuin muilla. Sitten taas jossain tekstissä ohimennen mainitset, miten tuli pörrättyä kalliissa yökerhossa ja siinä sitten hujahti muutama satanen, mutta väliäkös sillä.
Kaikella ystävyydellä tämä siis, ei välttämättä tullut kovin looginen kommentti, mutta läväytän nyt kuitenkin, kun tunnut näitä herättämiäsi kommentteja niin kovasti ihmettelevän :)
(Ja tietysti tilanteen hämmentävyyttä lukijan silmiin lisää se, että faktatiedot sinusta puuttuvat blogista, eli lukijat eivät tiedä esim. työtäsi).
Kiitos Mari hyvästä kommentista!
Mitä omaan talouteen tulee niin olen kieltämättä siinä mielessä onnellisessa asemassa, ettei lähikaupassa käydessä tarvitse miettiä että onko varaa siihen tai tähän kuukaudenajasta riippumatta. Ja siihen mahtuu myös toisinaan jotain hieman ekstraakin, joten en kiistä sitä, että talouteni on keskimääräisesti ylijäämäinen. Mutta mielestäni kyse on vain priorisoinnista. Yleisesti ottaen suomalaisella palkansaajalla on kuitenkin varaa pitää ainakin yhtä vähän kalliimpaa harrastusta. Tuskin talouteni olisi samalla pohjalla jos vaikka päättäisin hankkia sen moottoripyörän taikka muun "kehittävän harrastuksen" johon tarvitsee investoida enemmänkin kuin nyrkkeilyhanskojen, hammassuojien ja sisätossujen verran.
Naismaku on tietysti vaihtelevainen. Elämänkumppaniksi sellainen kaakaota siemaileva söpynykerö olisi aivan mahtava, mutta se ei mitenkään sulje pois sitä että osaisi kantaa itsensä naisena kotiolojen ulkopuolella. Ja viehättäähän tuollainen tietynlainen naisellisuus omalla tavallaan, vaikka toisaalta ihan samalla tavalla ihastelen toista, kasvoiltaan hieman pyöreämpää, lyhyempää ja tennareissa kuljeskelevaa työtoveriani. Enemmänkin naismakuni on kuin musiikkimakunikin: ei tiukasti sidottu mihinkään.
Ja mielestäni olenkin ihan kohtuullisen fiksu ja todistetusti osa naisista ainakin tykkää. :)
Pinnallisuus on tässä maassa jotenkin korostettuna esillä - lähinnä siinä että kun kaikki muutkin panostavat pukeutumiseen ja ulkoiseen olemukseen niin alkaa itsekin ottaa vaikutteita ympärillään olevista ihmisistä. Ei halua olla "verkkarit päällä black tie -juhlissa". Maassa maan tavalla jne.
En kiellä ettenkö nauttisi materiaalisista asioista ja niitä haalisikin toisinaan luokseni. Ehkä itselleni on mielenkiintoisinta, että tuollaiset kulutustottumukset niin vahvasti leimaavat minut kokonaisuutena. "Blondit ovat tyhmiä ja materialistiset ihmiset itsekeskeisiä".
Mutta kiitos vielä kertaalleen asiallisesta palautteesta.
Olen täysin samoilla linjoilla Marinadin kanssa.
Kuluttamisesta vielä: henkilökohtaisesti ajattelen, että jos rahaa on, niin kyllä sitä saa pistää palamaan. (Mitä hyvää se pankkitilillä homehtuessaan saisi aikaan?) Kuitenkin, itselleni on tärkeää se, että kuluttamiseni olisi mahdollisimman eettistä. En halua kuormittaa tarpeettomasti ympäristöä jne. Kun mulla on ylimääräistä rahaa, hemmottelen itseäni erilaisilla palveluilla, useimmiten joillain kauneuteen & terveyteen liittyvillä. Tavaraa en osta enempää kuin mitä muutenkaan, mutta ne välttämättömät valitsen rahan salliessa astetta laadukkaampina versioina, jotta ne kestäisivät ehkä pidempään.
Ei-materiaa suosivana en siis paheksu tai kadehdi, jos joku (jonka talous on ylijäämäinen) käy päivittäin ravintolassa, kampaajalla tai hierojalla tai palkkaa personal trainerin, siivoojan tai kokin ns. huvikseen tai viettäisi ikimuistoisen virkavapaavuoden jossain paratiisisaarella - päinvastoin, kannustaisin!! Mutta sitten taas, jos joku esittelee esim. jotain uutta ja kallista sähkösyöppöelektroniikkahankintaansa tai jotain muuta en-nyt-keksi-esimerkkiä, niin ensikommenttinani saatan päästää suustani vähän happamasti, että "mihin sä muka totakin tarvit?". Tavaroilla (tai esim. pramealla lukaalilla) mua ei kukaan kykenisi hurmaamaan.
Matkustelu sen sijaan on taas niitä asioita, joihin oman mielipiteeni mukaan "saa" sijoittaa. Se tunnetusti avartaa. Todellisen ihailuni ja kunnioitukseni ansaitsee sellainen matkailija, jolla on reissunsa päällä varaa valita mahdollisimman ihmis- ja ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Lentäminen on usein edullisinta ja kiireiselle nykyihmiselle ilmeisesti sopivinta, valitettavasti. Nyt kun mulla on tulevana kesänä aikaa, niin ajattelin suunnata hääjuhliin Etelä-Eurooppaan junilla ja nauttia maisemista.
En nyt sitten tiedä, millaisen vaikutelman tästäkin kommentista saa. Tämä oli vain oma näkemykseni kuluttamisaiheeseen. Lyhykäisyydessään, musta on vain hienoa, jos varakkuutta löytyy, mutta toivon, että jokainen varakaskin henkilö tuntisi oman ympäristö- ym. vastuunsa, kierrättäisi kaikki jätteensä eikä lentelisi yksityiskoneellaan ympäriinsä!!
Lähetä kommentti