Tänään on alkanut Puolalaisen syntymäpäivä. Pitänee laittaa viestiä jos ei muuta niin vanhojen asioiden kunniaksi. Parhaiten viimevuotisesta on jäänyt silti mieleen loppujen lopuksi Niepoort Colheita 1986 jonka olin syntymäpäivälahjakseen - sen marimekon olkalaukun, jonka osoitelapun kääntöpuolelle olin salaa kirjoittanut viestin, jonka sisältöä en sanasta sanaan muista, mutta joka välittää kuvan hänen ikuisesta paikastaan jossain osassa sydäntäni, ohella - hankkinut. Ja se kotitekoinen Creme Brulee (juu, en todellakaan pane aksentteja kohdilleen viinipullollisen ja yhden oluen jälkeen) sekä portin seurana luonnollisesti tarjotut kuivahedelmät ja pähkinät.
Tällä tavoin jälkikäteen katseltuna sitä tuli todellakin oltua mukana koko sielulla ja ruumiilla. Olin valmis laittamaan peliin rahaa, aikaa ja ennen kaikkea itseni. (Ja kun tämä blogini jatkuvasti saa kulutusaiheisia kommentteja niin mainittakoon, että pääsääntöisesti aina ulkona syödessämme ja niinä harvoina kertoina ostoksilla ollessamme tykkäsin maksaa kaiken ja pääsin kerrankin nauttimaan siitä suomalaiselle naiselle täysin ennenkuulumattomasta ajatuksesta, että miehellä on vittu soikoon oikeus maksaa asioita jos siltä tuntuu). Ei sillä, että 50€ salaatit+lasi valkkaria kahdelle Michellessä olisi välttämättä järkevin tapa käyttää rahaa mutta tärkeintähän on että viihtyy siinä hetkessä ja sen kyseisen henkilön kanssa. Lentosotkujen jälkeen rahaa tuli poltettua reilusti nelinumeroinen summa, mutta kaikki se oli omalla tavallaan kotiin päin ja mitään en voi sanoa katuvani. Eipä se koskaan rahasta ollutkaan kiinni, mutta kun se on jostain syystä tässä yhteiskunnassa nostettu niin jumalattoman tärkeään asemaan niin tulee niitä asioita mietittyä tuoltakin kannalta vaikkei vielä noissa summissa tarvetta olisikaan.
Omalla tavallaanhan tämä salasuhde ja julkisten näyttäytymisten kielto on varsin toimiva ratkaisu rahallisessa mielessä. Ei ylimääräisiä kustannuseriä ellei kondomeja lasketa mukaan ja kun itse kokkailee ruuat niin rahan säästämisen ohella pääsee myös brassailemaan muilla avuillaan.
Ja venäjä on sitä paitsi oikeastaan aika mukava kieli. :) Lempisana tähänasti opituista on ehdottomasti holodilnik. Älkää kysykö miksi. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
repesin totaalisti tolle kommenttien tiivistelmälle tossa yläbannerissa :D aika syvällisesti ja kattavasti sutkin on määritelty.
Jeps, ja tuossa oli vain anonyyymien kommentit. Muilla nimimerkeillä olisi ollut vielä enemmänkin lisättävää persoonaani. Ja tuohon oli siis otettu mukaan myös vain ne suorat arvostelut minusta henkilönä, ei niinkään vihjailut tai "annat itsestäsi vaikutelman, että..." -muotoiset analyysit.
Mistähän tuo sinunkin itsetunto-ongelmasi kumpuaa. Antaisit koirien haukkua - karavaani kulkee kuitenkin.
Antero, kommenttisi on koomisuudessaan aivan loistava esimerkki siitä miten pihalla osa noista siteeratuista kommentaattoreista onkaan elämästäni. Harmi että kirjoitat nimimerkillä. Muuten olisit päässyt otsikoihin. :)
TK, jaksat kiitettävästi provosoida anonyymejäsi, kiitos siitä. Se tekee nimittäin blogisi lukemisen vielä hauskemmaksi. Tosin, niin kuin tiedät, kävisin kuulemassa tuoreinta infoa ihan muutenkin. Etenkin nyt kun oman elämäni jännittävyys koostuu aivan erilaisista palasista. Suomessa on yleisesti "jokainen maksaa ihan itse" -kulttuuri, mutta melko nopeasti sitä suomalainenkin nainen oppii hyväksymään anteliaan miehen, kun sellainen kohdalle osuu.
Lähetä kommentti