Mielessä pyörii edelleen, että pitäisikö sitten kuitenkin uhrata aikaa ja rahaa taas vaihteeksi Puolalaisen vuoksi ja käydä siellä Oslossa. Tietysti tyyliseikoista voidaan olla montaa mieltä, mutta olisihan se tavallaan hienoa olla iltapäivästä vastassa lentokentällä ja illan myötä jo lähteä pois. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta ei tunteita koskaan ole rationaalisella tasolla mitattukaan. Pikemminkin päinvastoin.
But I would walk 500 miles
And I would walk 500 more
Just to be the man who walked a 1000 miles
To fall down at your door
- The Proclaimers : I'm gonna be (500 miles)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
27 kommenttia:
Eikö se jo joskus tullut todistettua, että Puolalainen ei ollut tämän tyyppisten yllätysten ystävä? Anna sen mielummin kutsua itsesi kylään sinne Osloon tai ilmoita reilusti tulevasi käymään kaupungissa.
Linkkiä tai sitä ei tapahtunut!
Se. Nainen. Ei. Halua. Sua. Oikeasti.
Jos haluais, ei se olis temppuillut ja jättänyt lähtemättä niille reissuille jne. Ja ehkä ne rahan menetykset ei merkkaa sulle mitään, mutta oikeassa elämässä se kertoo kyllä jotain. Kohdataan faktat...
Toi on tosi creepyä ja menee musta jo stalkkaamisen puolelle. Toi olis romanttista, jos olisitte oikeassa suhteessa, mutta nyt... Sori, mutta se on vaan creepyä!
Nainen leikkii sun kanssa hiiri-leikkiä eli päästää kissana menemään ja nappaa taas loputtomiin, mutta ei ole tosissaan. Tälläkään kertaa. Trust me!
Yhteenveto: Anna olla äläkä lähde.
Ja siis hei, olenko ollut aikaisemminkin oikeassa, olenko? :-D
Ja siis hei, uudestaan, ei EDELLEENKÄÄN millään pahalla vaan kaikella rakkaudella ja rakennukseksi!
TK, sinun kai se pitäisi oman elämäsi asiat muistaa. Itse muistelen Puolalaisen olleen vähän hämyssä jostain sun vastaavasta edesottamuksesta, mutta en todellakaan jaksa lähteä etsimään sitä postausta. Mutta jos sinun mielestäsi Puolalainen on aina ollut sulaa vahaa sinun yllätystesi äärellä, niin lennähdä ihmeessä Osloon sitä vastaan.
Antero: no mitään ihan vastaavaa nyt ei ole saatavilla, joten vertailukohtaa ei suoranaisesti ole.
#47: sun arvaukset ovat olleet aika helppoja, aina vaan huonoimman ja todennäköisimmän vaihtoehdon mukaan. En minäkään laittaisi rahaa likoon sen puolesta, että oltaisiin yht'äkkiä koko elämä yhdessä.
Ehkä reissu vaan avaisi itselleni jotain. Näkisi että mitä oikeasti vielä tuntee. Miten toinen reagoi. Ja jos ei muuta, niin ainakin tietäisi olevansa se tyyppi, joka on matkustanut yhteensä viiteen(kuuteen) maahan toisen vuoksi. Lopputuloksesta välittämättä.
olen kyllä anonyymi #47:n kannalla myös.. mietin miten itse suhtautuisin, jos joku tulisi minua vastaan lentokoneella toiseen maahan ja lentäisi illalla takaisin, niin päädyin samaan creepy-tunnelmaan. ja erityisesti, jos ei oltaisi suhteessa...
mutta itse tiedät kyllä mitä teet.
Tuo suhteessa olokin on hyvä kysymys. Eihän me koskaan oltu suhteessa varsinaisesti. Ei se koskaan alkanut eikä koskaan loppunut. Vaikka toisinaan kaikki suhteen tunnusmerkit olisivatkin täyttyneet.
En siis tarkoita sitä, että mielestäni olisimme suhteessa tai mitään. Mutta ei sitä kaikkea, mitä välillämme oli, koskaan käsitelty loppuun.
Ja vaikka tilanne ei olisikaan muuttunut, niin olisi silti oikeasti kiva nähdä häntä. Ihan vaan kaverinakin. Saisi edes jotain vastauksia tunnealueen kysymyksiin, joita ei voi sanoiksi pukea.
No mutta jos jäi jotain käsitelemättä tms. niin kyllä sun pitäisi siellä vähän enemmän olla kuin vaan vastassa lentokentällä. Se parin tunnin yllätysvisiitti lentokentälle olis oikeesti hiukan creepyä, kuten typyt tuossa kirjoittivat. Ja mun mielestä olisi paras ilmoittaa etukäteen. Naisilla on näitä juttuja, että on tukka paskainen tai muuta ja ne vi aiheuttaa yllätystapaamisella häikkää.
Sitten on tietenkin se, että haluaako elää elämänsä "toned down" vain ollakseen sopivampi jollekulle. Ja kun ei muutenkaan tykkää mistään ihmissuhdepeleistä, niin miksi sitten valehdella siitä, että olisi valmis tekemään päättömiä tunteidenosoituksia toiselle.
Kuitenkin tavoitteena olisi olla pelaamatta mitään ihmissuhdepelejä ja ihan rehellisesti ja avoimesti olla mitä on.
Ja en nyt oleta, että kaikki maagisesti loksahtaisi kohdalleen tuolla reissulla. Kuten sanottu, me kuitenkin asutaan satavarmasti seuraava vuosi-puolitoista eri maissa, joten mitään lopullista vastausta ei kuitenkaan saisi. Pääsisi vain vähän päivittämään.
Nä käy ihan rehellisesti ja avoimesti iloisena yllätyksenä moikkaamassa häntä Oslon kentällä. Sittenhän sen näkee, mitä hän tuumaa. Koska se keikka olisi?
About viikon päästä pitäisi olla maisemissa...
Eikös se siellä Romaniassa? ollut enemmän kuin hämmentynyt?
Itse en pitäisi yllätysvisiitistä, ellei toinen olisi todella elämäni mies ja sikäli kuin minulla ei olisi minkäänlaisia aikatauluja olemassa. Voihan olla, että hänellä on kiire lentokentältä eteenpäin, juosten suoraan taksiin tms. Silloin ei paljon naurata jos joku on tullut moikkaamaan ja haluaa viettää hetken kanssasi... Ellei tosiaan ole tilanne, että mies on sellainen, johon on rakastunut ja hänet voisi viedä vaikka mukanaan niihin omiin tekemisiin, tai jättää majapaikkaan odottamaan jos on jotain kiireellistä. Mutta jos tunteita ei ole tai ne eivät ole selvillä niin se olisi vähintäänkin hankala ja vaivaannuttava tilanne.
#49: Romanian reissu meni kyllä ihan putkeen. Jopa siinä määrin, että hän jätti sen muutamaa päivää aikaisemmin kesken tullakseen avecikseni häihin Suomeen. Mutta ehkä hän silti sisäisesti inhosi koko tilannetta, eihän sitä koskaan tiedä.
Mä muistelisin sun kirjoittaneen, että mimmi oli vähän oudon näköinen nähdessäsi sut. Joka tapauksessa tuollaiset yllärit eivät välttämättä ole mukavia vaikka reissu menisikin tyydyttävästi. Tai mistä sitä tietää.
En kyl polttaisi omia rahojani tollaiseen järjettömyyteen...
Ihanan rationaalista lukijakuntaa minulla. :)
Rahan voi kuitenkin tässä yhteydessä ihan suosiolla jättää pois laskuista kun se ei ole mikään merkityksellinen summa.
Jos mä olisin muuttamassa johonkin toiseen maahan muutamaksi kuukaudeksi, niin mä en missään nimessä haluaisi nähdä jotain vaikka kuinkakin mukavaa ja herttaista ex-ex:ää yllärinä kentällä niin, että pitäisi hänetkin vielä ottaa huomioon siinä. Mutta meitähän on niin erilaisia, mistäs sen tietää vaikka Puolalainen romahtais sun jalkoihis sulana vahana.
kokeile ihmeessä! sittenhän tiedät!
mä olen tällaisten hullujen juttujen kannalla, ja toden totta - rahasta viis.
jos se tyttö on todella ärsyyntynyt sut nähdessään, niin sittenhän tiedät missä mennään ja tuskin enää haaskaat aikaasi ( ja rahaasi) hänen suuntaansa.
goooooo !
Jesh, menolippu varattu. :)
Jesssh! hyvä!
Sä olet, rakas ystäväiseni, vähäsen hupakko.
Mutta jotenkin silleen tosi hellyyttävällä tavalla. ;D
:)
Kun ei täällä pikkukaupungissa tapahdu mitään niin pitää järjestää jotain muuta aktiviteettia itselle...
No hyvä, että vaan menolippu. Se pari tuntia olis ollu vähän kornia. Oslossa on sitäpaitsi hieno Munch-museo - käy siellä samassa. Plus uusi oopperatalo on siellä tietysti tsekattava.
Joo mäkin oon ton Munch-museon kannalla, tuli tsekattua se helmikuussa 2008. Harmi, että on kesäsesonki, niin joudut maksamaan ;)
Toinen siisti paikka on Vigeland-puisto, menkää sinne.
kävikö sulla mielessä kertaakaan esim. sellainen mahdollisuus, että puolalaisella olisi seuraa?
annareetta: opettaisipahan hoitamaan roikkuvat miesasiat kuntoon jos niin kävisi. ;)
Lähetä kommentti