Mieleni tekisi kovasti lähteä elokuun alussa käymään Oslossa. Ei muuten, mutta kun Puolalainen muuttaa muutamaksi kuukaudeksi sinne niin olisi ihan kiva nähdä hänen naamansa kun olisi lentokentällä vastassa...
Miten johonkin ihmiseen voikin näin kiintyä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Olet sinä! :D Otsikkoosi vastaten. Rakastuminen sa ihmiset tekemään ihmeitä vaikka toinen osapuoli ei edes tuntisi samoin. Nyt olisi ehkä paras hetki selvittää se tulisiko teistä mitään. Jos tulee, niin happy end, jos ei, pystyt siirtymään elämässäsi eteenpäin. Joten go for it! :)
Mitäpä sitä ei lähestymiskiellon vuoksi tekisi! :D
Maijaana: Jos tulee, niin se on sitten vuosi-puolitoista etäsuhteilua ympär maailmaa ja sen jälkeen sitten voisi olla teoriassa mahdollisuuksia johonkin enempään. Joten en tiedä onko sittenkään juuri nyt ihan paras hetki ottaa siitä selvää. Tai ainakaan instant happy endiä ei varmastikaan tulisi, lisää ja voimakkaampaa roikkumista vaan.
justin: No, jos toinen varovaisesti rupeaa ehdottelemaan tapaamista niin tuskin ihan noin pitkälle tarvii mennä. ;)
Lähetä kommentti