Pehmohetki

Olen varmaankin nähnyt taas jotain miellyttävää unta kun herään kroppa täynnä endorfiineja. Oikeastaan olo on juuri sellainen, kuin olisi ennen nukkumaanmenoa saanut katsella vierellään häntä, jonka haluaa siinä olevan. Jonka hiuksia on silitellyt nukkumaan mennessään vain nähdäkseen sen tuskin huomattavissa olevan hymynkareen, joka hänen huulille muodostuu unen ja valveen rajamailla omasta kosketuksesta. Sellainen, että on yöllä herännyt hetkellisesti siihen, että toinen on kierähtänyt ja vienyt osan peitostasi mukanaan. Sillä tavalla, että asia korjaantuu kun hivuttaudut hieman lähemmäksi ja aistit toisen ihon tuoksun tuodessasi kasvosi lähelle hänen niskaansa. Sellainen, että olisi myös herännyt siitä vierestä ja kun saa yön aikana rähmöittyneet silmänsä auki, ensimmäisenä utuisena asiana edessään näkee sen saman henkilön. Sen, jonka kanssa voisi kuvitella heräävänsä joka aamu tällä tavalla. Että voisi aloittaa aamunsa kosketuksella, unisella suudelmalla siihen ruumiinosaan, joka kulloinkin sattuu lähimpänä olemaan sekä hiljaiseen kuiskaukseen: huomenta.