Pari päivää sitten sain yhdeltä lukiokaverilta kuulla että hän on raskaana. Ei ihan suunniteltu juttu, mutta hän kuitenkin vaikutti olevansa onnensa kukkuloilla, joten ei siinä itsekään osaa muuta olla kuin vilpittömän onnellinen toisen puolesta.
Itse olen siivonnut kämpän perusteellisesti ja kun imuri on laitettu syrjään ja viimeisetkin pölyt pyyhitty pinnoilta iskee tyhjyys. Että mitäs sitten? Miksikäs sitä oikeastaan siivoaakaan? Että voisi palkita itseään avaamalla punkkupullon?
Kaiholla muistelen sitä aikaa kun pidin yksin juomista vielä jotenkin outona ja pahana asiana. Nykyään taas tuntuu että suurimman osan ajasta saatan humaltua yksikseni. Vaikka onhan ne tarkoituksetkin erit sosiaalisella ja solitaarisella juomisella.
Ja nyt kun asiaa hetken mielessään pyöritteli, rasahti pullo Masia auki. Taas vaihteeksi.
...
Kappas, tuossa kesken lauseen ja hyvän itsesääliinvalumisliu'un ottikin yhteyttä eräs Latviassa asuva erittäin läheinen ystävä. Tahtoi kiittää yhdestä DVD:stä, jonka tein hänen kaverinsa polttareita varten, mutta päädyimme taas tapamme mukaan juttelemaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Kuten siitä, miten hänelle tuli eräässä isommassa Rimissä viiniosastolla minä mieleen ja kuinka hänen kohta nelivuotias poikansa sattui myös samaan syssyyn mainitsemaan että täällä hän oli minun kanssani. (En muuten tiedä kumpi tekee naisiin suuremman vaikutuksen: se että tulet toimeen heidän lapsensa vaiko heidän koiransa kanssa - riippunee naisesta, mutta jos sillä on kumpi tahansa, niin nainen ei välitä vaikka osoittaisit 90% huomiostasi sille etkä naiselle. Hänen sydämensä sulaa silti).
Meillä tosin synkkaa muutenkin aivan loistavasti ja voin sanoa että hän miehineen ja muksuineen kuuluu ehkä itselleni läheisimpiin ihmisiin vaikka olemmekin vasta reilun vuoden tunteneet. Tosin Latviassa yhteiselomme oli varsin intensiivistä ja he ehtivät Thaimaassakin käydä lomailemassa ja silloinkin tuli vietettyä reilusti laatuaikaa yhdessä. Ja kaipa sekin on verrattain suuri luottamuksenosoitus, että pari kuukautta sitten sain kunnian vahtia tuota heidän kolmi- ja puolivuotiasta pari tuntia leikkipuistossa vaikka lapsi puhuukin pelkkää saksaa ja latviaa. Mutta ihan hyvin sen ikäisten kanssa vielä kahden vuoden yläastesaksallakin pärjää.
Voisi lähteä käymään taas sielläkin. Tosin nyt olen taas jonkin aikaa sidottuna erään suurehkon kotimaisen firman CRM-järjestelmän kehittämisprojektissa. Josko vaikka loppukesästä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti