Loppuviikko

Vappuni olí mittasuhteiltaan niin railakas, että julistin juhlimisen päättyneeksi vasta istuessani kirkossa ja tuijottaessani haavoittunutta enkeliä. Ja tosiaan, vappuni oli mielenkiintoisesti hieman kaksiosainen, sillä jossain vaiheessa vapunaattoa tuli tehtyä päätös, että seuraavana päivänä olenkin Tampereella.

Mutta kelataan aluksi muutama päivä taaksepäin, jotta pääsette taas mukaan tarinaan. Keskiviikko voisi olla ihan hyvä päivä. Toisaalta se oli aika tylsä, mitä nyt onnistuin treeneissä potkimaan oikean jalan peukalovarpaan kynnen täysin siniseksi. Torstain sitten nilkutinkin ympäri kaupunkia, merkittävimpänä tekonani ehkä sienimuhennoksen, poronkäristyksen ja karjalanpiirakoiden valmistamisen yhdessä muutaman kiinalaisen, latvialaisen, libanonilaisen sekä venäläisen kanssa. Tarinankerronnallisesti poronkäristys on mainitsemisen arvoista siksi, että valmistan siitä seuraavassa kappaleessa tähteitä kavereilleni. Jatkot Mollyssä, joskin omalta osaltani ilta päättyi jo varsin aikaisin kun lähdin saattamaan erästä siellä tapaamaani tuttua junalle. Emme olleet aiemmin olleet juurikaan tekemisissä, mutta tänä iltana juttu luisti hyvin ja jossain vaiheessa - en muista kuolaksenikaan mitä kautta - keskustelun aihepiiri rupesi pyörimään kaikessa siinä, mitä voisinkaan hänelle yösijan lisäksi tarjota jos hän ei lähtisikään Pitkälle Junamatkalle™. Täysin huumorilla, mutta kuten venäläiset(kin) tykkäävät sanoa, kaikessa huumorissa on totuuden siemen. Erkanimme kuitenkin rautatieaseman edessä omille teillemme.

Vappu alkoi siis osaltani yksin kotoa, jonne pari kaveriani tuli kuitenkin pian käymään ennen varsinaisille etkoille siirtymistä. Pyöräytin yllättävän riistaisan Pasta Poronesen kaapissa olevasta käristyksestä sekä bolognesen jämistä. Reilu hiilaritankkaus kun on suositeltavaa minkä tahansa pitkäkestoisen aktiviteetin pohjaksi.

Muutamat oluet alkuiltapäivän kunniaksi ja ennen kadun toisella puolella vietettyjä kotibileitä kävimme hieman istuskelemassa puistossa. Sieltä sitten hetken jumittelun jälkeen liikahdimme kotibileisiin, jossa oli paljon vanhoja tuttuja mutta vähemmän hyviä ystäviä. Ja eräs niissä piireissä jo legendaksi muodostunut kaula-aukko, jota kukaan mies ei oikeastaan voinut olla tuijottamatta.

Lähdimme sitten jossain vaiheessa iltaa keskustaan, jossa palloilimme Sentaatintorin ja Kaisaniemen puiston välillä porukan hajoamisesta ja kommunikaatioepäselvyyksistä johtuen. Kunnes sitten jossain vaiheessa törmäsin taas edeltävän päivän juttukaveriin. Molemmat lienimme sen verran hyvissä kuoseissa, että löysimme itsemme kohta espalta istumassa toisissamme kiinni. Hieman halipulaisia taisimme olla molemmat, mutta kaulailtuamme siinä jonkin aikaa päätimme lähteä etsimään muuta porukkaa ja sillä reissulla jossain vaiheessa erkanimme. Ei mitään muistikuvaa missä vaiheessa tosin.

Palloilin aikani sekalaisessa porukassa ja lopulta päädyin itselleni entuudestaan tuntemattoman kaverin kaverin kanssa samaa matkaa Kallioon, sillä hänellä piti olla yöpaikka tuttavansa luona siinä omaa astuntoani vastapäätä. Himassa joimme hieman lisää, juttelimme, katsoimme Life of Brianin (tämä parikymppinen tyttö todella tiesi Pythoninsa) ja päädyimme sitten lopuksi suutelemaan sohvalleni. Ja kuten arvata saattaa, ei kadun ylittämisestä tullut sen jälkeen enää mitään. Pitäydyimme kuitenkin astetta viattomammissa leikeissä, joten ihan puhtaasta yhdenillanjutusta ei voine tässä yhteydessä puhua. Mutta aamulla tylytin neidin ulos kahdeksan jälkeen (olin kyllä ilmoittanut jo edeltävänä iltana, että lähden yhdeksän junalla Tampereelle) ja lähdin sompailemaan ysillä Pasilaan. Matkan varrella kadulla oli yksi ainoa ihminen.

Olin sopinut tapaavani ystävän junassa, sillä olimme molemmat suuntaamassa pohjoiseen. Vajaat pari tuntia hujahtivat ohi jutellessa ja sitten olikin jo minun pysäkkini. Olin kohtalaisen väsynyt, joten suuntasin kulkuni siihen Tammerkosken sillan viereiseen Cumulukseen. Huoneesta näki näppärästi teekkarikasteen sekä vappumarssit. Sekä siellä sai nukuttua pienet päikkärit ennen kuin tapasin tuttuja Saludissa. (tässä vaiheessa pitää mainostaa, että Saludin 300g pippuripihvi on muuten aika hiton hyvä annos).

Söimme, joimme, juttelimme ja vietimme esikoisensa kolmivuotisjuhlia. Ja kun pikkuväki oli saateltu parempaan huomaan, avasimme terassikauden ja päädyimme lopulta hotellihuoneeseen tuhoamaan useampaa skumppapulloa. Sitten vielä kävimme Plevnassa ja yhden Siperian jälkeen olikin taas vappufiilis melkolailla kohdallaan. Eli ei kun kännykkä käteen ja paikallisia kavereita paikantamaan. Saapuminen Amadeukseen, jossa tuttu tsekkityttö oli käymässä. Nopeat kuulumisenvaihdot ja sitten puhelimeni vilkkui ja värisi sen merkiksi, että olimme entisen lukiokaverini kanssa vihdoin kuuden ristiin soitetun puhelun jälkeen samaan aikaan luurit korvalla. Ulos metelistä ja kaveri oli sijoitettu Cafe Europaan. Tämän puhelun aikana onnistuin luomaan katsekontaktin varsin kivanoloiseen tyttöön, joka välttämättä halusi tarjota minulle fisun ja tykkäsi pienistä pusuista. Ja tämä siis alle kaksi minuuttia baariin saapumisesta! Ei Helsingissä vaan koskaan käy noin näppärästi mikään! (no joo, kerran ehkä ja silloin olisi näin jälkikäteen ajateltuna todella kannattanut lähteä sen mukaan)

Kyseinen neiti oli kuitenkin jo sen verran pirteällä päällä, että oletettavasti tunnin päästä kyseeseen olisi tullut hyväksikäyttösyytökset, joten juteltuamme vähän aikaa kiitin juomasta ja palasin tsekin luokse. Juttelimme hieman lisää, mutta koska hänen kaverillaan oli hieman huono olo ja minulla tapaaminen toisaalla, lähdimme piakkoin pois.

Huojuin seuraavalle juottoasemalle ja löysin lukiokaverin. Tosin tällöin itselläni oli tullut jo mukavan tissuttelun raja vastaan ja olin ihan vesilinjalla sen pari tuntia, jotka seurueessaan kuokin. Pilkun jälkeen pariskunnat lähtivät tahoilleen ja minä kävelin yksin Hämeenkatua hotellihuoneeseeni. Ja yritin kovasti vakuutella itselleni, että se yksin oleminen on jotenkin tietoista ja että kaipaan sitä juuri sillä hetkellä.

En ollut kovin vakuuttunut omista mietteistäni. Mutta sain sentään nukuttua hyvin.

Aamulla vielä kävin - en niinkään synnintuskista kuin kulttuurisesta mielenkiinnosta - tarkastamassa Tampereen tuomiokirkon. Simbergin maalaukset olivat hienommat kuin osasin odottaa ja koko rakennus oli kerrassaan upea. Vaikka edelleenkin mietin, että mihin se kirkko oikeastaan tarvitsee ukkosenjohdatinta taikka kameravalvontaa.