Viinaralli

Huomenta puluset.

Olen perinteisellä viinanhakumatkalla autoliikennelautalla, joka myös nimeä Viking XPRS tottelee. Lähinnä Masin Campofiorin Ripasson takia tänne tulin, mutta jotenkin täällä pitäisi aikansa saada myös kulumaan. Tosin en tiedä ehkä mitään surullisempaa kuin yksinäinen mies laivan baarissa, joten taidan jättää koko ristiretken ihan omaan arvoonsa ja korkata vaikka yhden A Le Coqin. Tai kymmenen.

--

Hei taas.

Perinteinen viinanhakumatka muuttui kummalliseksi siinä vaiheessa kun päädyin kannella juttelemaan sattumoisin pienen ryhmän kanssa viineistä ja elämästä yleensä. Alkoi kuitenkin kohta selvitä, että ringissä avautuva kaveri tosiaan pelaa ammatikseen jääkiekkoa ja muut seurueessa olivat jotain taustajoukkoja. No, en tietysti tunnistanut kaveria, mutta kuuntelin kuinka hän haukkui tiettyjä joukkuetovereitaan varsin tukevassa humalassa itsekeskeisiksi pyrkyreiksi, jotka ovat menettäneet pelaamisen idean ja elävät vain sille elämäntyylille. Pisoaarilla käydessämme taisin sitten suututtaa samaisen miehen kun totesin, etten ole yhtään kartalla siitä kuka hän mahtaa olla. Tämä siis vastauksena "niin ootko sä noita meidän faniporukoita" -suuntaiseen uteluun. Totesin vain, että mulle on aina ollut yleensäkin elämässä aivan sama, että mikä joku toinen on titteliltään tai koulutukseltaan. Ainoa asia, joka merkitsee on se, millainen toinen on. Ja siihen asti hänkin tosiaan vaikutti ihan inhimilliseltä ja OK tyypiltä, mutta se asennoitumisen jäätyminen oli oikeasti käsin kosketeltavaa. Kun en ollutkaan fani.

Totesi vaan että jos olen HIFKin miehiä niin tolla viereisellä laivalla olisi heidän risteilynsä ja että voin lähteä sinne. Lähti sitten niillä sanoin käsiään pesemättä ulos mutisten jotain mukavista illanjatkoista.

Olin siis Bluesin faniristeilyllä sattumalta. Onneksi en ollut ottanut punaista paitaani. Ja tuo edellämainittu kaveri osoittautui Camilo Miettiseksi nyt kun jälkikäteen henkilöä googlailin.

--

On muuten vaikeaa kun omat isälliset vaistot heräävät kun joku teini nyyhkyttää käytävällä ja huutaa epätoivoissaan elämänsä suurinta ihmissuhdedraamaa auki puhelimessa. Olisi ollut kiva kuulla mistä koko tarina on saanut alkunsa ja koettaa tehdä elämästään edes hetkeksi hieman helpompaa kuuntelemalla ja vakuuttamalla että kyllä se siitä vielä paremmaksi muuttuu ja että oikeasti tuokin tunteenpurkaus on varmasti osaltaan aiheettoman suuri. Vaikka eihän käytännössä tuollaista voikaan tietenkään tehdä. Ja koska se ei kenenkään asiaa olisi kuitenkaan edistänyt mihinkään suuntaan, painuin sitten hyttiini nukkumaan.