Tavoite saavutettu, eli äiti sanoi eilen illalla että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hänestä tuntuu, että hän on lomalla. Perjantainen miniristeily ja eilinen koti-ilta rikkoivat ilmeisesti sopivasti sitä rutiinia, joka sisaren kuolemasta ja aviomiehen omaishoitajuudesta on muodostunut lomanvieton esteeksi. (Tuota asiaa ei varmastikaan olisi voinut yksinkertaisemmin ilmaista...) Kuitenkin olen hiljaa kantanut huolta äidin jaksamisesta ja ihan aiheesta. Omien sanojensa mukaan kuitenkin jakselee ja pysyy koossa, mutta jos joku kysyy, että miten jaksaa niin tekisi mieli purskahtaa itkuun. Ainakin hetkeksi olen saanut ajatuksensa irroitettua kaikesta raskaasta ja ikävästä, tehnyt pieniä taloustöitä kotona, ruuvaillut olohuoneen lamppua hieman korkeammalle jne. Se nainen on nimittäin lomansa ansainnut.
Oli kyllä mukavaa istua äidin kanssa iltaa, jutella, juoda viiniä, tehdä lammaspaistia ja improvisoida metsoterriiniä tähteistä (äidiltäni olen perinyt rakkauden ruuanlaittoon). Tuli parannettua maailmaa jonnekin puoli kolmeen asti kunnes äiti ei enää jaksanut valvoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hienoa, että annoit äidillesi muuta ajateltavaa. Varmasti arvostaa sitä.
Sen takia minäkin lähden äidin kanssa bussimatkalle Italiaan, jotta saisin riuhtaistua hänet irti vaikeasta perhe-elämästä, vieläkin vaikeammasta työstä, sairauksistaan ja sukulaisten omaishoitajuudesta. Saisi kerrankin viettää unelmiensa loman.
Lähetä kommentti