Tuli sitten tavattua tuo junatuttavuus(*) uudelleen ja tapaamisen anti oli sinällään ihan hyvä ja mahtuipa mukaan myös yksi täydellinen hetki puhtailla lakanoilla makoilua lämpimän kesäilman hönkiessä hellästi sisään ikkunasta. Mutta oikeastaan siinä olisi ollut likipitäen yhtä mukavaa yksinään tai kenen tahansa muunkin kanssa. Tulipahan laitettua hyvää ruokaa, juotua hyvää viiniä hyvässä seurassa ja maisteltua syntisen hyvää suklaaherkkua.
Tekisinkö saman uudestaan? Mikä ettei. Voisinko kuvitella pitkäaikaista suhdetta hänen kanssaan? Enpä oikein.
Silmät avoinna vielä toistaiseksi.
(*) olen jotenkin aina vihannut hiljaa sitä kun ihmissuhdeblogeissa puhutaan H:sta, K:sta, A:sta, KA:sta, HMOVK:sta, Ketuista, Sonneista ja Hepuista mutta syyllistyn siihen itsekin. Ei liene parempaakaan tapaa puhua henkilöistä, joiden todellisista identiteeteistä ei "saa" antaa edes pienenpieniä viitteitä :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Jos niit miehii ois etes monta, nii käyttäsin ihan vaan järjestysnummeroita. ;) ;)
(Mutta onhan se niinkin, että kun nimeää edes jotenkin, tulee samalla luoneeksi kyseiselle henkilölle jonkin merkityksen, identiteetin suhteessa minuun, erottaa hänet muista. Niitä merkityksettömiä, jotka mainitaan vain kerran, ei ole tarve salanimetä.)
Mukavat hetket ovat aina plussaa, vaikkei niistä sen enempää seuraisikaan, hyvähyvä!
Siis what? Mä käytän kyllä ihan oikeassakin elämässä koodinimiä säädöistä. Oikeeta nimeä voi alkaa käyttää sitten, kun suhteesta tulee jotain. Siis tähän on ihan selvä kuvio based on Sex and the city ;)
Aah... pitäisi varmaan hankkia enemmän säätöjä niin pääsisi paremmin sisälle skeneen. Tai edes katsoa enemmän sinkkuelämiä. :)
Lähetä kommentti