Tekosyvällinen ja omahyväinen paska

Hih, hupaisia nuo anonyymien kommentit toisinaan, mutta saapahan loistavaa materiaalia blogin kuvaukseen.

Mutta tuosta samantasoisuudesta ja ulkonäöstä vielä... Mielestäni sinkkuelämää -sarjassa tuota käsiteltiin varsin hyvin Charlotten ja Harryn suhteessa jonkin riidan keskellä kun Charlotte tuo esille sen seikan, että ihmiset katsovat heitä ja miettivät "how the hell did HE hook up with her?".

On ymmärrettävää, että tuollainen asia on tabu normaalissa keskustelussa ja sitä ei ole soveliasta mennä kritisoimaan toisen miestä/naista vain ulkonäön perusteella. Mutta kuten tuolla kommenteissakin mainitsin, ihmiset puhuvat. Se, että itse ääneen lausuu noita ajatuksia, joita ulkopuoliset pohdiskelevat päisään ei mielestäni tee minusta mitenkään omahyväistä. Enkä edes ole valmis allekirjoittamaan väitettä, että esteettisiä asioita arvostava ei voisi olla syvällinen. En myöskään ole mielestäni koskaan väittänytkään olevani mitenkään syvällinen ihminen, joten "kritiikki" on sinällään jo hieman arveluttavaa.

Olisi silti kiva tietää, että jos tahtoisi mahdollisesti tulevalta puolisoltaan vastaavaa älykkyyttä, huumorintajua ja arvoja niin miksi ulkonäkö pitäisi jättää tuolta listalta pois? Miksi muita asioita saa vaatia, mutta ulkonäkö olisi jotenkin pyhä asia? Tekisikö se minusta altruistisemman ja syvällisemmän henkilön, jos seurustelisin ruvettuneen muurahaiskarhun näköisen ja oloisen naisen kanssa?