En sanoisi, että minua on hirveästi jännittänyt tämä tapaaminen, mutta nyt kun hänen lentonsa pitäisi laskeutua 44 minuutin kuluttua, alkaa kehossa ja mielessä tapahtua. Sormenpäät ottavat täristääkseen, kroppa on hermostuneen oloinen, odottava.
En yhtään tiedä miten nämä seuraavat tunnit, päivät tulevat menemään. Miten voikin olla niin paljon pelissä, vaikkei mitään, mitä ei aiemmin olisi jo hävittänyt, voikaan hävitä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti