Mikäköhän siinä on, että Suomeen palattuani minua on keskimäärin joka aamu panettanut aivan tolkuttomasti? Pahimmillaan jopa sellaisissa mittasuhteissa, ettei edes jaksa aamulla nukkua pitkään kun olo on liian levoton aloillaan olemiseen. Ja minä sentään rakastan aamulla liian pitkään sängyssä lojumista!
Äh, pitäisi varmaankin järjestää jotain korviketekemistä. Tai ruveta epätoivoissaan järjestämään paluubileitä ja syöttää kaikille vieraana oleville naisille omatekoisia suklaabrownieita. Ennenkin toiminut, prkl.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Öö, nyt ei ymmärrä. Puolalainen?
Lähetä kommentti