Satuin törmäämään yhteen vanhaan opettajaani, joka on vilahtanut aiemminkin blogissa. Ja jos olette liian laiskoja klikkaamaan tuota linkkiä, niin kerrottakoon että tuolloin keskustelumme liikkuivat muun muassa hänen tyttärensä ja minun naittamisella. Ja koska ajatus herätti huumorintäyteistä innostusta molemmissa, kirjoitin hänelle myöhemmin kirjeen, jonka annoin äidilleen toimitettavaksi. Vaihdoimme muutaman kirjeen, jonka jälkeen nykyaikaistimme viestintäämme sähköiseksi. Mutta emme koskaan tavanneet. Eikä sillä, tuntuihan se 16-vuotias silloin vähän liian nuorelta, joten en ollut koskaan tosissaan häntä tapaamassakaan.
Mutta siis tästä päivästä. Vaihdoimme ex-opettajani kanssa pitkästä aikaa kuulumisia, kertoilin reissuistani(*) ja varmaan puoli tuntia juteltuamme myös tämä tytärasia tuli puheeksi. On kuulemma töissä hyvinkin lähellä asumustani ja kieltämättä ajatus hieman houkuttaa. Kun harvoin sitä kuitenkaan yhtä perustavanlaatuista pohjustusta on tehnyt yhdenkään naisen eteen. Ja hänhän täyttää kohta 20, joten sosiaalisesti hyväksyttävä ikäero (oma ikäsi jaettuna kahdella + 7) alkaisi olla osapuilleen kohdillaan. Ja hyvin suotuisalta äitinsä ainakin vaikutti edelleen koko ajatukselle. Ilmeisesti siis edelleen ihan hyvää vävyainesta. :)
(*)
TK: Sitten Latviasta lähtiessäni kävin moikkaamassa kavereita Amsterdamissa...
Ope: (keskeyttää minut innostuneesti) Aijaa! Pajauttelitko?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti