Herrahan on yksi ehdottomia lempikirjailijoitani ja aina hänen tekstiään lukiessa minulle tulee todella tunteellinen olo. En tiedä mikä siinä niin täysin vie minut jonnekin toisaalle ja täysin satunnaisiin tunnetiloihin, mutta jotain maagista siinä tuntuu olevan.
Yllä oleva kuva on otettu 2008 Varsovassa. Istuin aamukahville läheiseen Coffee Heaveniin, otin reilunkokoisen palan juustokakkua ja rupesin lukemaan. En päässyt koko päivänä mihinkään, sillä kirja oli vain pakko lukea. Niin syvältä se juuri silloin kosketti. Ja veikkaan, että teos olisi edelleenkin ajankohtainen. Ja pelkään että se on koko elämäni.
5 kommenttia:
Kiitos kirjavinkistä!
Mietin vaan...että asia ei minulle kuulu, mutta milläköhän rahoitat elämäsi? Pappa betalar?
Nimim. täyspäivätöissä ja reissaisi enemmän, jos kukkaro antaisi myöden
Valitettavasti ei ole mitään trust fundia tahi rikkaita vanhempia, joiden piikkiin voisi elämäänsä elää, joten omilla säästöillä joutuu kitkuttelemaan. Tosin tällä menolla pitänee asialle jotain tehdä lähimmän puolen vuoden aikana, sillä miinusta on viimeisen matkusteluvuoden aikana tullut kohtalaisesti.
Jos vaikka pystyt irrottamaan 200e kuukaudessa säästöön, niin viidessä vuodessa tuostakin kertyy jo ihan mukava summa, jolla reissaillee halvoissa maissa melko pitkään (Bangkokissa ollessani maksoin muuten vuokraa 140e kuukaudessa ja pari katuruokailua päivässä nosti kuukauden budjetin pariin sataan - noin niin kuin esimerkkinä mainittakoon. Intiassa samalla rahalla saisi jo vähän enemmänkin mukavuuksia). Tuo tosin edellyttää tietynlaista sniiduilua ja säästäväistä asennetta ilman sen suurempaa kulutushysteriaa ja materiankeruuta.
"Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot" sanotaan. Itse itselleni en kovinkaan suurta arkibudjettia ole varannut, mutta silloin kun läheisten kanssa olen tekemisissä voi sitten panostaa hieman enemmän ruokiin tai viineihin. Muuten jaksan ryystää kotitekoista sipulikeittoa (sekä muita "opiskelijabudjetin" ruokia) ja paistaa itse tehtyä leipää kyytipojaksi useampanakin päivänä viikossa. Ja kun ei baareilua juurikaan harrasta niin siinäkin säästyy suuria summia vuositasolla.
Siinä mielessä on muuten myös ihan näppärää että likipitäen kaikki läheisemmät ihmiset asuvat toisella paikkakunnalla tai toisessa maassa kuin itse. Vaikka välillä se yksin kotona nyhvääminen saattaakin tuntua päätä räjäyttävältä.
Pitää paikkansa, että säästäminen kannattaa aina! Ja lukeminen.
Itseäni tietenkin saan syyttää siitä, että teen töitä pienipalkkaisella alalla. Kyllähän tuollainen parisataa sentään jää säästöön kuussa, mutta aika kauan saa kerätä että kukkaroon kertyy reilummin pääomaa. Varsinkin kun joskus on kiva reissata maihin, joissa eläminen maksaa vähintään saman kuin Suomessa. (Yleensä käyn Intiassa.)
Kiva kuitenkin kuulla, että elelet omaan piikkiisi! Hiukan halveksin tyyppejä - vai olenko kateellinen? - jotka mälläävät vanhempiensa varoilla. Onhan se aika karseaa, jos ei aikuisena ole itsenäinen...
Ruuasta minäkin tingin! Kasvissyöjänä pysyy sitä paitsi tosi hyvissä pöperöissä (pidän intialaisista mausteista) kun ostaa aina lähinnä niitä kasviksia mitkä ovat kulloinkin edullisia. Talvella se tarkoittaa sitten euron porkkanapussien lisäksi pakasteita. Ei kovin ekoloooookista, myönnetään.
Lainaan jonkin mainitsemasi kirjailijan kirjan ja heitän kommenttia perään. Olen tykännyt monesta japanilaisesta kirjailijasta.
Kivaa päivää!
Totta. Itselläni tuo itsenäistymisvimma johti aikanaan siihen, että muutin kotoa jo kuusitoistavuotiaana ja tulin Helsinkiin lukioon. Pari ekaa vuotta sentään vanhemmilta sain hieman avustusta, mutta seitsentoistavuotiaana olin jo osa-aikatöissä ja kun lukio oli ohi, niin sitä seurasi jo ihan täysipäiväinen työskentely ja taloudellinen riippumattomuus.
Jotenkin tuntuisi tosiaan hävettävältä elää vanhempien rahoilla, mutta ehkä se tosiaan vaan johtuu siitä, ettei ole tottunut siihen, että aina joku muu maksaa. :)
En tiedä minkätasoisia suomalaiset käännökset ovat, mutta ainakin englanniksi käännetyt kirjat toimivat loistavasti.
Harvoin sitä saa näin komeasti olla muusana! :) *tyytyy niin vähään*
Olen lukenut Murakamini suomeksi ja toimivat, ainakin minulle. Vain kolme on suomennettu ja nyt pitäisi sitten joko odotella seuraavia suomennoksia tai sitten tarttua rohkeasti englannin kielisiin versioihin, kun tuo alkuperäiskieli ei ihan vielä taivu...
Tuo viimeksi lukemani "Kafka rannalla" oli aikamoinen kokemus, huh, siitä riittää tuumimista vielä pitkään. Pakko ehkä kokeilla tuota sinun suosittamaa opusta piakkoin...
Lähetä kommentti