Tänään ajattelin hankkia kauppahallista kotimaista lihaa, tukea ranskan maataloutta ostamalla lähes yksinomaan käsityönä tehtävää kuohuvaa, hakea lähileipomon herkullista maalaisleipää ja kokata illalla puolalaiselle. Huonolle päivälle siis sattui ÄOM-päivä tänä vuonna.
Muutoin olen kyllä mielestäni ihan kohtuullisen vastuullinen kuluttaja jos ostoksiani ajattelen. Suosin lähiruokaa ja luomua lähinnä raaka-aineiden laadullisista syistä ja tapanani ei myöskään ole hankkia ylimääräistä krääsää jos vain satun jotain kivaa näkemään.
Mutta iltaa odotellen...
perjantaina, marraskuuta 30, 2007
torstaina, marraskuuta 29, 2007
Viestintävirastolta päivää
Aika mielenkiintoiseen sävyyn soittivat ilmoittaakseen siitä, etten ole maksanut TV-lupaa (IHANKO TOTTA?). Hirveä painostus ja ahdistelu päällä ja ei ollut uskoakseen että en nyt ole tekemässä ilmoitusta siitä että minulla on televisio. Kiesus. Jos ei ovella käyvä tarkastaja saa minua tekemään ilmoitusta, niin miksi sitten tekisin sen puhelimessa?
Eka!
Ensimmäinen blogaus omalla uudella iPhonella. Täytyy vielä jatkaa säätämistä että saa homman toimimaan kunnolla.
tiistaina, marraskuuta 27, 2007
Lappi, osa 2
Niin, edellinen kirjoitus päättyi tosiaan lauantai-iltaan, joten jatketaan siitä mihin jäätiin:
Illallisen jälkeen oli sauna taas lämpimänä, mutta itse jätin sen jostain syystä väliin. Liian väsynyt lienin kun yöunet olivat jääneet siihen kolmeen tuntiin. Ilta meni aika rauhallisissa merkeissä, pelattiin paria korttiavusteista juomapeliä ja juteltiin etupäässä. Mökissä, jossa iltani vietin oli noin kymmenisen henkilöä ja yhden-kahden maissa olin jo nukkumassa heti sen jälkeen kun olin saunarakennuksen käynyt tarkastamassa ja lukitsemassa. Päivän koskettelut rajoittuivat siihen, kun digikameran näytöltä katselimme kuvia, kolme henkeä sohvalla ja minä sohvan takana olan yli kurkkimassa. Siinä sitten muilta salassa sormenpäät silittelivät niskaa, mutta mitään sen kummempaa ei sattunut.
Sunnuntai alkoi aamupalalla ja bussimatkalla Pyhälle. Laskettelupäivä siis omalta osaltani. Miltei kaikki lähtivät rinteeseen, muutamat jäivät hiihtämään ihan perinteistä murtomaahiihtoa siksi aikaa. Oli mukava päästä taas pitkästä aikaa laskettelemaan ja onhan se tosiaan hieman kuin polkupyörällä ajaminen, eli hyvin meni laskut vanhalla rutiinilla vaikka muutama vuosi onkin ehtinyt jo vierähtämään. Viitisen tuntia siellä ja bussilla takaisin mökeille. Illalliseksi poronkäristystä (teen itse parempaa, mutta makuasioista ei voi kuin kiistellä) ja nyt tuli jäätyä sitten viisihenkisellä seurueella istuskelemaan ruuan jälkeen tunnelmalliseen ruokailutilaan. Yllättäen istuskelin puolalaisen vierellä ja muutaman minuutin istuskelun jälkeen hän sitten hieman pöydän alla kosketti reittäni. Ensimmäinen kerta kun olen tuollaista piilokoskettelua harrastanut muiden siitä tietämättä. Itse olin jo valmiiksi toinen käsi pöydän alla ihan luonnostaankin, joten vastasin kosketukseen. Oli hauska huomata, miten polvelta nivusia kohti etenevät sormet vaikuttivat häneen samalla tavalla kuin perjantai-iltanakin: L-äänteet pehmenivät ja hän alkoi puhua käsillään huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Päätin kuitenkin lopettaa vielä siinä vaiheessa, että hänen puheestansa sai vielä tolkkua. Mutta nautin tuollaisista pienistä huomioista. Ja tietenkin siitä, että kykenee tuollaisia asioita toisessa saamaan aikaan pelkillä sormenpäillä.
Illalla taas tutuksi tullut saunarakennuksen takkahuone ja vanhaa kaavaa noudattaen olimme illan viimeiset takkavahdit. Radiossa soi Nova ja huvitin häntä simultaanitulkkaamalla soivia kappaleita. Yllättävän moni niistä kertoi epätoivoisesta rakkaudesta. Halailtiin, kosketeltiin, juteltiin. Menimme neljän tienoilla nukkumaan, omiin mökkeihimme ja kävin vielä kotimatkalla tervehtimässä toisessa mökissä olleita ihmisiä ja tarkastamassa keskustelun tason kun ikkunassa oli valo ja keittiön pöydän äärellä ihmisiä. Nukkumaan olivat hekin kohta menossa, joten lakanoiden kutsu kävi yhä voimakkaampana.
Maanantaiksi olin saanut neuvoteltua tuntia myöhäisemmän aamupalan ja kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä ylimääräiseen nukkumistuntiin. Yhdeltä sitten luovutettiin mökit ja karautettiin Rovaniemelle tutkimaan Lordi-aukiota ja paikallisia joulumarkkinoita. Hieman vaisuhkot olivat, vaikka kivoja käsitöitä olikin esillä. Junahyttejä jakelin bussissa aika pragmaattisesti kolmen henkilön ryhmille heidän bussiin sijoittumisensa perusteella ja siinä samassa kysyin, että haluavatko puolalainen ja vieressään istuva henkilö minut hyttiinsä mukaan. Olin kuulemma erittäin tervetullut. Loppujen lopuksi tämä kolmas henkilö nukkui sitten viereisessä hytissä oman ihastuksensa vierellä. Ellei vuoteita olisi laitettu kerrosrakentelmaan, olisi varmasti lukijoiden kannalta mielenkiintoista todeta, että nukuimme sitten koko yön päällekkäin. Tai siis taas puolet yöstä juteltiin ja lopuksi silittelin hänet vielä uneen sänkynsä vieressä tikkailla seisoessani. Ikäväähän tuollainen siinä mielessä on, että taas muistaa kuinka paljon nauttiikaan tuollaisesta koskettelusta ja siitä, miten toisen suupielet ovat pienessä hymyssä silmien ollessa kiinni ja kuinka hengitys muuttuu raskaammaksi aivojen siirtyessä unitilaan. Mutta silti nukahdin onnellisena ja tyytyväisenä.
Aamusta sitten ennen seitsemää olimme perillä, uniset hyvästit ja ratikka kotiin nukkumaan. Kahdentoista jälkeen sitten varsinaisesti hereillä ja toimintakuntoisena. Exä oli kaupungissa koulutuksessa ja soitteli, että olenko varattu illalla. Enpä ollut, joten käytiin ensin Loftissa juomassa pari viinitilkkaa ja sitten Don Corleonessa syömässä. Seura oli totuttuun tapaan niin ensiluokkaista, että mielellään tarjosi köyhälle talonrakentajalle illan irti sokkeleista ja maa-aineksesta. Hurjia summia kuitenkin tuollaiseen projektiin menee ja kun pienistä vastoinkäymisistä saattaa napsahtaa neljä-viisinumeroinen ylimääräinen lasku maksettavaksi niin siitä on kyllä hymy kaukana. Toivottavasti hommat sujuvat hyvin vastaisuudessa. Tsemppiä!
Illallisen jälkeen oli sauna taas lämpimänä, mutta itse jätin sen jostain syystä väliin. Liian väsynyt lienin kun yöunet olivat jääneet siihen kolmeen tuntiin. Ilta meni aika rauhallisissa merkeissä, pelattiin paria korttiavusteista juomapeliä ja juteltiin etupäässä. Mökissä, jossa iltani vietin oli noin kymmenisen henkilöä ja yhden-kahden maissa olin jo nukkumassa heti sen jälkeen kun olin saunarakennuksen käynyt tarkastamassa ja lukitsemassa. Päivän koskettelut rajoittuivat siihen, kun digikameran näytöltä katselimme kuvia, kolme henkeä sohvalla ja minä sohvan takana olan yli kurkkimassa. Siinä sitten muilta salassa sormenpäät silittelivät niskaa, mutta mitään sen kummempaa ei sattunut.
Sunnuntai alkoi aamupalalla ja bussimatkalla Pyhälle. Laskettelupäivä siis omalta osaltani. Miltei kaikki lähtivät rinteeseen, muutamat jäivät hiihtämään ihan perinteistä murtomaahiihtoa siksi aikaa. Oli mukava päästä taas pitkästä aikaa laskettelemaan ja onhan se tosiaan hieman kuin polkupyörällä ajaminen, eli hyvin meni laskut vanhalla rutiinilla vaikka muutama vuosi onkin ehtinyt jo vierähtämään. Viitisen tuntia siellä ja bussilla takaisin mökeille. Illalliseksi poronkäristystä (teen itse parempaa, mutta makuasioista ei voi kuin kiistellä) ja nyt tuli jäätyä sitten viisihenkisellä seurueella istuskelemaan ruuan jälkeen tunnelmalliseen ruokailutilaan. Yllättäen istuskelin puolalaisen vierellä ja muutaman minuutin istuskelun jälkeen hän sitten hieman pöydän alla kosketti reittäni. Ensimmäinen kerta kun olen tuollaista piilokoskettelua harrastanut muiden siitä tietämättä. Itse olin jo valmiiksi toinen käsi pöydän alla ihan luonnostaankin, joten vastasin kosketukseen. Oli hauska huomata, miten polvelta nivusia kohti etenevät sormet vaikuttivat häneen samalla tavalla kuin perjantai-iltanakin: L-äänteet pehmenivät ja hän alkoi puhua käsillään huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Päätin kuitenkin lopettaa vielä siinä vaiheessa, että hänen puheestansa sai vielä tolkkua. Mutta nautin tuollaisista pienistä huomioista. Ja tietenkin siitä, että kykenee tuollaisia asioita toisessa saamaan aikaan pelkillä sormenpäillä.
Illalla taas tutuksi tullut saunarakennuksen takkahuone ja vanhaa kaavaa noudattaen olimme illan viimeiset takkavahdit. Radiossa soi Nova ja huvitin häntä simultaanitulkkaamalla soivia kappaleita. Yllättävän moni niistä kertoi epätoivoisesta rakkaudesta. Halailtiin, kosketeltiin, juteltiin. Menimme neljän tienoilla nukkumaan, omiin mökkeihimme ja kävin vielä kotimatkalla tervehtimässä toisessa mökissä olleita ihmisiä ja tarkastamassa keskustelun tason kun ikkunassa oli valo ja keittiön pöydän äärellä ihmisiä. Nukkumaan olivat hekin kohta menossa, joten lakanoiden kutsu kävi yhä voimakkaampana.
Maanantaiksi olin saanut neuvoteltua tuntia myöhäisemmän aamupalan ja kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä ylimääräiseen nukkumistuntiin. Yhdeltä sitten luovutettiin mökit ja karautettiin Rovaniemelle tutkimaan Lordi-aukiota ja paikallisia joulumarkkinoita. Hieman vaisuhkot olivat, vaikka kivoja käsitöitä olikin esillä. Junahyttejä jakelin bussissa aika pragmaattisesti kolmen henkilön ryhmille heidän bussiin sijoittumisensa perusteella ja siinä samassa kysyin, että haluavatko puolalainen ja vieressään istuva henkilö minut hyttiinsä mukaan. Olin kuulemma erittäin tervetullut. Loppujen lopuksi tämä kolmas henkilö nukkui sitten viereisessä hytissä oman ihastuksensa vierellä. Ellei vuoteita olisi laitettu kerrosrakentelmaan, olisi varmasti lukijoiden kannalta mielenkiintoista todeta, että nukuimme sitten koko yön päällekkäin. Tai siis taas puolet yöstä juteltiin ja lopuksi silittelin hänet vielä uneen sänkynsä vieressä tikkailla seisoessani. Ikäväähän tuollainen siinä mielessä on, että taas muistaa kuinka paljon nauttiikaan tuollaisesta koskettelusta ja siitä, miten toisen suupielet ovat pienessä hymyssä silmien ollessa kiinni ja kuinka hengitys muuttuu raskaammaksi aivojen siirtyessä unitilaan. Mutta silti nukahdin onnellisena ja tyytyväisenä.
Aamusta sitten ennen seitsemää olimme perillä, uniset hyvästit ja ratikka kotiin nukkumaan. Kahdentoista jälkeen sitten varsinaisesti hereillä ja toimintakuntoisena. Exä oli kaupungissa koulutuksessa ja soitteli, että olenko varattu illalla. Enpä ollut, joten käytiin ensin Loftissa juomassa pari viinitilkkaa ja sitten Don Corleonessa syömässä. Seura oli totuttuun tapaan niin ensiluokkaista, että mielellään tarjosi köyhälle talonrakentajalle illan irti sokkeleista ja maa-aineksesta. Hurjia summia kuitenkin tuollaiseen projektiin menee ja kun pienistä vastoinkäymisistä saattaa napsahtaa neljä-viisinumeroinen ylimääräinen lasku maksettavaksi niin siitä on kyllä hymy kaukana. Toivottavasti hommat sujuvat hyvin vastaisuudessa. Tsemppiä!
Terkkuja Lapista!
Jeps, alla hieman tekstiä, jonka kirjoittelin lauantai-iltana. Kirjoittelen vielä hieman lisää tuosta reissusta jahka nukun ensin kellon ympäri. On nimittäin aika naatti olo.
Loistavaa
Vierelläni on tällä hetkellä ihanasti naiselta tuoksuva t-paita ja punteista kostuneet farkut. Ymmärtääkseen tilanteen, pitänee kuitenkin tapahtumarikas tarina aloittaa jo torstailta:
Pasilan asema, klo 18:45. Olin jakanut lähes kaikille osallistujille junaliput, kunnes huomasin että kuoressa on yksi ylimääräinen matkalippu. Parin puhelinsoiton ja mielenkiintoisen selvittelyprosesin jälkeen kävi ilmi, että tyttö, joka oli matkan maksanut, ei päässytkään tulemaan ja hän oli sopinut kaverinsa kanssa, että kaveri tulee puolestaan matkalle mukaan. Jonkin epäselvän sattumushyrrän jälkeen kuitenkaan tämä varakaverikaan ei päässyt osallistumaan. Sattumoisin paikalla sattui olemaan myös kämppäkaveriaan matkaan saattamassa ollut Saku. Kun kävi ilmi, että yksi vapaa paikka todellakin on sitten vapaana, maksettuna ja ylimääräisenä niin tietenkin tarjosin lippua hänelle. Myöhemmin esille tulevista syistä johtuen onnekkaasti hän kuitenkin nihkeili vedoten koulutöihin ja muihin kiireisiin. Eihän siinä olisi pakkaamaankaan kerinnyt kuulemma. No onneksi on myös miespuolisia vaihto-opiskelijoita ja siinä 20 minuuttia ennen junan lähtöä yksi koulumme vaihtari oli kävelemässä Pasilan aseman K-Markettiin maitoa hakemaan kun bongasin hänet käytävältä. Totesin vaan tyynesti, että käypä pakkaamassa, sä lähdet nyt Lappiin. Hetken äimisteltyään hän sitten juoksujalkaa kiisi kotiinsa käymään ja seitsemän minuutin kuluttua hän oli rinkka selässä juna-asemalla. Typeräähän se olisi ollut maksettu matka käyttämättä jättää. Sakua kohtaan olin mielestäni aika tympeä (olen yrittänyt kovasti tehdä päässäni periaatepäätöstä, että lopettaisin sen perässä juoksemisen), mutta kun olin lähdössä pois, niin tuntui, ettei se halaava saksalainen lähtisi siitä irti painepesurillakaan. Onkohan siinä sitten perää, että mitä huonommin naista kohtelee, sitä enemmän ne kiinnostuu...
Yöjuna meni melko rauhallisesti, ketään ei meinattu heittää ulos Tampereella ja koko ryhmä oli poikkeuksellisesti nukkumassa jo yhden aikoihin. Aamukahvit Rovaniemellä, josta sitten Alkon kautta napapiirille. Lähetin sitten Nettituttavuudelle ihka oikean postikortin napapiirileimoilla kun olin luonnollisestikin hänen puhelinnumeronsa avulla nimi- ja osoitetiedot väinönnyt Fonecta Finderista. Saa tehdä sitten käsiala-analyysin ja miettiä, että mikä hiton stalkkeri oikeastaan olenkaan. (tuo oli muuten aika pitkälti joulunodotustoivotuksia lukuunottamatta kortin asiasisältö)
Saavuimme sitten yhden kieppeillä majoitusalueellemme, 11 mökkiä ja 50 vuodepaikkaa. Oma mökkini on sarjan pienin, kahdella sängyllä varustettu pieni tupa. Sovittiin sitten tämän vapaamatkustajamme kanssa, että hän nukkuu täällä, mutta nähtyään kopin pienuuden hän nappasi petauspatjan kainaloonsa ja ilmoitti yöpyvänsä jossain toisessa mökissä. Tyylikästä. Loppujen lopuksi meni siis ihan kuin olin suunnitellutkin, eli minulla oli oma mökki käytössäni koko reissun ajan. Erittäin hyödylliseksi tämä majoitusmuoto tuli kun edellämainitun naisentuoksuisen t-paidan tarun ensiriimejä vasta kirjoitettiin.
Oli mielenkiintoista seurata meksikolaista koskettamassa ensi kertaa lunta ja Etelä-Afrikkalaista parikymppistä neitokaista kihertelemässä joulupukin vierellä. Tai Puolalaista jumalaisen nättiä naisihmistä juoksentelemassa hellyyttävän huolestuneen näköisenä kadonneen hattunsa perässä ympäri Santa Claus Villagea täysin epätietoisena siitä, mitä myöhemmin yöllä vielä tapahtuisi. (Pipo löytyi muuten bussista, ettei tarvi kommenttilaatikossa sitten kysellä, että löytyikö.)
Päivän vietimme lunta ihmetellessä, potkukelkalla ja pulkilla leikkiessä sekä ihmisten mökeissä kiertelemällä, josko vaikka tarvitsisivat jotain. Illalla oli sitten ruokailu ja sitä seuraava sauna avantouinteineen. (Pakkaisitko sinä muka uimavarusteet mökkisaunaa ja avantoa varten? No minä en kuitenkaan.) Saunan jälkeen jäimme takkahuoneeseen istumaan iltaa, mutta melko nopeasti takkatulen alkaessa muuttua hiillokseksi väki alkoi vähetä omiin mökkeihinsä pitämään yksityisbileitään ja juomaan tuomisiaan. Lopulta olimme mökissä neljästään jallupullon, minttuviinan ja kaljakeissillisen kanssa, minä ja kolme tyttöä. Hieman ennen yhtä päättivät saksankieliset seuralaisemme mennä nukkumaan, mutta Puolalaisen - jonka polvelle pikkusormeni ja nimettömäni ulkosyrjät olivat jo muutamaan otteeseen "puolivahingossa" illan mittaan asettuneet - olut oli vielä kesken joten jäimme kahdestaan takkatulen ääreen keskustelemaan. Sormien ulkosyrjät muuttuivat pikkuhiljaa sormenpäiksi ja polvet vartaloksi. Viimeistään siinä vaiheessa kun hänen hampaansa näykkivät kaulani ihoa ja käsivarteni vaistomaisesti vetivät häntä puoleeni olin täysin myyty. Suurimman osan ajasta kuitenkin juttelimme ja vaihdoimme ajatuksia ja siinä kolmen-neljän välillä tuli sitten puheeksi sekin, että neidolla on hieman ristiriitainen olo, sillä neljän kuukauden erossa olo poikaystävästä tekee toki halipulaiseksi ja että kuinka toisen kosketus tuntuu hyvältä, mutta järki koittaa väittää ettei se siltä tuntuisi. Pessimistinä ja ihan oikeasti mielummin nukkumis- kuin kopulaatioseuraa etsivänä suhtauduin asiaan kuten tuollaiseen asiaan mielestäni tyylikkäästi suhtaudutaan. Eli ymmärrän ja kunnioitan hänen tilannettaan ja arvostan hänen rehellisyyttään. Kädet pysyivät käsissä koko tuon keskustelun ajan ja lopuksi vaihdetut halaukset ja suudelmat tuntuivat hyviltä. Niitä seuranneet huomaamattoman pienen jäljenkin kaulalleni jättäneet näykkäisyt puolestaan olivat viedä järjen. En ole ikinä reagoinut yhtä vahvasti tuontyyppisiin stimulantteihin ja koko vartalo värisi pehmeiden huulten ja kiilteen kosketuksesta. Aamuviiden aikoihin sitten totesimme, että on ehkäpä aika mennä nukkumaan jos meinaamme aamupalalle yhdeksäksi ehtiä. Hän ei ollut vielä sänkyään pedannut eikä tahtonut kämppiksiään herättää (no niin se sano!), joten kutsuin sitten ei-niin-hienovaraisen johdattelun jälkeen hänet nukkuman luokseni. Kävelimme tähtitaivaan alla yöpakkasessa matkan saunalta mökilleni ja perillä ripustin hänen saunakamppeensa kuivumaan ja annoin hänelle t-paidan yötä varten. Yötä, jonka aikana nukuimme sylikkäin ja tunsimme toistemme hengityksen. Yötä, jota kesti naurettavat kolme tuntia. Aamulla tosin väsymyksestä huolimatta oli onnellisempi olo kuin aikoihin. Naureskeltiin siinä sitten, että onpa hänelläkin kämppiksille selittelemistä, että "mitään ei oikeasti tapahtunut".
Tänään sitten ollaan oltu Huskyajelulla, pororeessä ja viimeisimpänä kolme ja puoli tuntia moottorikelkkailemassa (josta kosteat housunpuntit). Upeaa on ollut, mutta nyt otan pienet nokoset ennen illallista.
Pasilan asema, klo 18:45. Olin jakanut lähes kaikille osallistujille junaliput, kunnes huomasin että kuoressa on yksi ylimääräinen matkalippu. Parin puhelinsoiton ja mielenkiintoisen selvittelyprosesin jälkeen kävi ilmi, että tyttö, joka oli matkan maksanut, ei päässytkään tulemaan ja hän oli sopinut kaverinsa kanssa, että kaveri tulee puolestaan matkalle mukaan. Jonkin epäselvän sattumushyrrän jälkeen kuitenkaan tämä varakaverikaan ei päässyt osallistumaan. Sattumoisin paikalla sattui olemaan myös kämppäkaveriaan matkaan saattamassa ollut Saku. Kun kävi ilmi, että yksi vapaa paikka todellakin on sitten vapaana, maksettuna ja ylimääräisenä niin tietenkin tarjosin lippua hänelle. Myöhemmin esille tulevista syistä johtuen onnekkaasti hän kuitenkin nihkeili vedoten koulutöihin ja muihin kiireisiin. Eihän siinä olisi pakkaamaankaan kerinnyt kuulemma. No onneksi on myös miespuolisia vaihto-opiskelijoita ja siinä 20 minuuttia ennen junan lähtöä yksi koulumme vaihtari oli kävelemässä Pasilan aseman K-Markettiin maitoa hakemaan kun bongasin hänet käytävältä. Totesin vaan tyynesti, että käypä pakkaamassa, sä lähdet nyt Lappiin. Hetken äimisteltyään hän sitten juoksujalkaa kiisi kotiinsa käymään ja seitsemän minuutin kuluttua hän oli rinkka selässä juna-asemalla. Typeräähän se olisi ollut maksettu matka käyttämättä jättää. Sakua kohtaan olin mielestäni aika tympeä (olen yrittänyt kovasti tehdä päässäni periaatepäätöstä, että lopettaisin sen perässä juoksemisen), mutta kun olin lähdössä pois, niin tuntui, ettei se halaava saksalainen lähtisi siitä irti painepesurillakaan. Onkohan siinä sitten perää, että mitä huonommin naista kohtelee, sitä enemmän ne kiinnostuu...
Yöjuna meni melko rauhallisesti, ketään ei meinattu heittää ulos Tampereella ja koko ryhmä oli poikkeuksellisesti nukkumassa jo yhden aikoihin. Aamukahvit Rovaniemellä, josta sitten Alkon kautta napapiirille. Lähetin sitten Nettituttavuudelle ihka oikean postikortin napapiirileimoilla kun olin luonnollisestikin hänen puhelinnumeronsa avulla nimi- ja osoitetiedot väinönnyt Fonecta Finderista. Saa tehdä sitten käsiala-analyysin ja miettiä, että mikä hiton stalkkeri oikeastaan olenkaan. (tuo oli muuten aika pitkälti joulunodotustoivotuksia lukuunottamatta kortin asiasisältö)
Saavuimme sitten yhden kieppeillä majoitusalueellemme, 11 mökkiä ja 50 vuodepaikkaa. Oma mökkini on sarjan pienin, kahdella sängyllä varustettu pieni tupa. Sovittiin sitten tämän vapaamatkustajamme kanssa, että hän nukkuu täällä, mutta nähtyään kopin pienuuden hän nappasi petauspatjan kainaloonsa ja ilmoitti yöpyvänsä jossain toisessa mökissä. Tyylikästä. Loppujen lopuksi meni siis ihan kuin olin suunnitellutkin, eli minulla oli oma mökki käytössäni koko reissun ajan. Erittäin hyödylliseksi tämä majoitusmuoto tuli kun edellämainitun naisentuoksuisen t-paidan tarun ensiriimejä vasta kirjoitettiin.
Oli mielenkiintoista seurata meksikolaista koskettamassa ensi kertaa lunta ja Etelä-Afrikkalaista parikymppistä neitokaista kihertelemässä joulupukin vierellä. Tai Puolalaista jumalaisen nättiä naisihmistä juoksentelemassa hellyyttävän huolestuneen näköisenä kadonneen hattunsa perässä ympäri Santa Claus Villagea täysin epätietoisena siitä, mitä myöhemmin yöllä vielä tapahtuisi. (Pipo löytyi muuten bussista, ettei tarvi kommenttilaatikossa sitten kysellä, että löytyikö.)
Päivän vietimme lunta ihmetellessä, potkukelkalla ja pulkilla leikkiessä sekä ihmisten mökeissä kiertelemällä, josko vaikka tarvitsisivat jotain. Illalla oli sitten ruokailu ja sitä seuraava sauna avantouinteineen. (Pakkaisitko sinä muka uimavarusteet mökkisaunaa ja avantoa varten? No minä en kuitenkaan.) Saunan jälkeen jäimme takkahuoneeseen istumaan iltaa, mutta melko nopeasti takkatulen alkaessa muuttua hiillokseksi väki alkoi vähetä omiin mökkeihinsä pitämään yksityisbileitään ja juomaan tuomisiaan. Lopulta olimme mökissä neljästään jallupullon, minttuviinan ja kaljakeissillisen kanssa, minä ja kolme tyttöä. Hieman ennen yhtä päättivät saksankieliset seuralaisemme mennä nukkumaan, mutta Puolalaisen - jonka polvelle pikkusormeni ja nimettömäni ulkosyrjät olivat jo muutamaan otteeseen "puolivahingossa" illan mittaan asettuneet - olut oli vielä kesken joten jäimme kahdestaan takkatulen ääreen keskustelemaan. Sormien ulkosyrjät muuttuivat pikkuhiljaa sormenpäiksi ja polvet vartaloksi. Viimeistään siinä vaiheessa kun hänen hampaansa näykkivät kaulani ihoa ja käsivarteni vaistomaisesti vetivät häntä puoleeni olin täysin myyty. Suurimman osan ajasta kuitenkin juttelimme ja vaihdoimme ajatuksia ja siinä kolmen-neljän välillä tuli sitten puheeksi sekin, että neidolla on hieman ristiriitainen olo, sillä neljän kuukauden erossa olo poikaystävästä tekee toki halipulaiseksi ja että kuinka toisen kosketus tuntuu hyvältä, mutta järki koittaa väittää ettei se siltä tuntuisi. Pessimistinä ja ihan oikeasti mielummin nukkumis- kuin kopulaatioseuraa etsivänä suhtauduin asiaan kuten tuollaiseen asiaan mielestäni tyylikkäästi suhtaudutaan. Eli ymmärrän ja kunnioitan hänen tilannettaan ja arvostan hänen rehellisyyttään. Kädet pysyivät käsissä koko tuon keskustelun ajan ja lopuksi vaihdetut halaukset ja suudelmat tuntuivat hyviltä. Niitä seuranneet huomaamattoman pienen jäljenkin kaulalleni jättäneet näykkäisyt puolestaan olivat viedä järjen. En ole ikinä reagoinut yhtä vahvasti tuontyyppisiin stimulantteihin ja koko vartalo värisi pehmeiden huulten ja kiilteen kosketuksesta. Aamuviiden aikoihin sitten totesimme, että on ehkäpä aika mennä nukkumaan jos meinaamme aamupalalle yhdeksäksi ehtiä. Hän ei ollut vielä sänkyään pedannut eikä tahtonut kämppiksiään herättää (no niin se sano!), joten kutsuin sitten ei-niin-hienovaraisen johdattelun jälkeen hänet nukkuman luokseni. Kävelimme tähtitaivaan alla yöpakkasessa matkan saunalta mökilleni ja perillä ripustin hänen saunakamppeensa kuivumaan ja annoin hänelle t-paidan yötä varten. Yötä, jonka aikana nukuimme sylikkäin ja tunsimme toistemme hengityksen. Yötä, jota kesti naurettavat kolme tuntia. Aamulla tosin väsymyksestä huolimatta oli onnellisempi olo kuin aikoihin. Naureskeltiin siinä sitten, että onpa hänelläkin kämppiksille selittelemistä, että "mitään ei oikeasti tapahtunut".
Tänään sitten ollaan oltu Huskyajelulla, pororeessä ja viimeisimpänä kolme ja puoli tuntia moottorikelkkailemassa (josta kosteat housunpuntit). Upeaa on ollut, mutta nyt otan pienet nokoset ennen illallista.
torstaina, marraskuuta 22, 2007
Lappiin
Nyt lähden, viettäkää hauska viikonloppu! Palataan asiaan taas tiistaina.
Jos blogaan tänne sitä ennen, olen auttamattomasti riippuvainen.
Jos blogaan tänne sitä ennen, olen auttamattomasti riippuvainen.
keskiviikkona, marraskuuta 21, 2007
Ilta
Hittoon koko ryhmätyö. Tehkööt ite. Olen kyllä selkeästi ilmoittanut jo hyvissä ajoin muille ryhmän jäsenille, että en voi koostaa työtämme enää huomisen jälkeen koska olen netin ulottumattomissa. Hommat piti olla jo valmiina ja minulla maanantaihin mennessä, mutta eipä ole hirveästi näkynyt.
...joten päätin mennä yhteen viinitastingiin jonka olin jo henkisesti varautunut jättämään väliin. Tarjoilu olikin melkoisen hulppeaa ja illan aikana tuli maisteltua yhteensä 13 eri viiniä. Arvata saattaa, että pieni nousuhan siitä seurasi, mutta hillitsin kuitenkin itseni kun pitää huomenaamulla olla skarppina.
Yhtäläisyydet Nettituttavuuden kanssa vaan jatkuvat. Ihan samanlaisia ajatuksia jopa hääjärjestelyistä. Pakko kyllä ottaa selvää siitä ihmisestä jahka kotiutuu reissusta. Aivan käsittämättömällä tavalla ajatellaan jopa pelottavan samalla tavalla monista asioista. Ja kuvien perusteella vielä varsin nättikin. Sillä onhan ulkonäölläkin merkitystä jos aivan rehellisiä ollaan.
Hirveää kaukokaipuuta aiheuttaa Long Way Down. Olisi kyllä aivan käsittämättömän upeaa tehdä jotain vastaavaa joskus.
...joten päätin mennä yhteen viinitastingiin jonka olin jo henkisesti varautunut jättämään väliin. Tarjoilu olikin melkoisen hulppeaa ja illan aikana tuli maisteltua yhteensä 13 eri viiniä. Arvata saattaa, että pieni nousuhan siitä seurasi, mutta hillitsin kuitenkin itseni kun pitää huomenaamulla olla skarppina.
Yhtäläisyydet Nettituttavuuden kanssa vaan jatkuvat. Ihan samanlaisia ajatuksia jopa hääjärjestelyistä. Pakko kyllä ottaa selvää siitä ihmisestä jahka kotiutuu reissusta. Aivan käsittämättömällä tavalla ajatellaan jopa pelottavan samalla tavalla monista asioista. Ja kuvien perusteella vielä varsin nättikin. Sillä onhan ulkonäölläkin merkitystä jos aivan rehellisiä ollaan.
Hirveää kaukokaipuuta aiheuttaa Long Way Down. Olisi kyllä aivan käsittämättömän upeaa tehdä jotain vastaavaa joskus.
Vuoden hevitapaus!
Mahtavaa, vihdoin täällä! Uskomattoman kiinteä ja makea, herkullisen hapokas ja sopivan maukas. Viime vuonna kirjoittelin Maroc-klementiineistä, että ovat ehkä parhaita sitrushedelmiä ikinä ja olenkin jo odotellut niiden tuloa kauppoihin. Nyt sitä saa, nyt sitä saa... :)
Pienestä on ilo revittävä, mutta nuo tuovat muassaan joulun.
Pienestä on ilo revittävä, mutta nuo tuovat muassaan joulun.
tiistaina, marraskuuta 20, 2007
laiska
No en oikeastaan, olen sentään saanut tänään tehtyä toisen ison projektin loppuun, mutta se toinen onkin vielä sitä enemmän vaiheessa. Ja olen sentään illan aikana mm. tilannut iPhonelleni pussukan netistä. :) Että niin aktiivisesti jaksan työskennellä.
Ja kävin toteamassa, että Viltsun pahansuopuus on suuresti liioiteltua. Heti tuli nuoleskelemaan sormia kun vaan alas ehti istumaan. Mutta kai se on uskottava, että jotain maagista on viikon aikana tapahtunut.
Torstaina lähden tosiaan sinne Lappiin, eli odotettavissa blogihiljaisuutta ensi viikon alkuun asti. Tai varmaan mä onnistun jostain lapin korvestakin löytämään avoimen wlan-verkon tai RJ-45 -piuhan ja jämähtämään koneen ääreen muiden pitäessä hauskaa. Äh. Jospa tyydyn siihen yhteen tenttikirjaan, jonka vihdoin sain hankittua.
Ja olen onnistunut olemaan murehtimatta ihmissuhdeasioitani jo kokonaisen päivän kun olen vaan juossut paikasta toiseen ja puurtanut. Mutta kohta pääsee taas sänkyyn ja ajatukset vievät minut luokseen ja sormenpääni piirtelemään kuvioita selälleen.
Ja kävin toteamassa, että Viltsun pahansuopuus on suuresti liioiteltua. Heti tuli nuoleskelemaan sormia kun vaan alas ehti istumaan. Mutta kai se on uskottava, että jotain maagista on viikon aikana tapahtunut.
Torstaina lähden tosiaan sinne Lappiin, eli odotettavissa blogihiljaisuutta ensi viikon alkuun asti. Tai varmaan mä onnistun jostain lapin korvestakin löytämään avoimen wlan-verkon tai RJ-45 -piuhan ja jämähtämään koneen ääreen muiden pitäessä hauskaa. Äh. Jospa tyydyn siihen yhteen tenttikirjaan, jonka vihdoin sain hankittua.
Ja olen onnistunut olemaan murehtimatta ihmissuhdeasioitani jo kokonaisen päivän kun olen vaan juossut paikasta toiseen ja puurtanut. Mutta kohta pääsee taas sänkyyn ja ajatukset vievät minut luokseen ja sormenpääni piirtelemään kuvioita selälleen.
Repeat=1
...I know its been done
Having one
Girl wholl love me
Right or wrong
Weak or strong
Don't know that I will
But until I can find me
The girl who'll stay
And wont play games behind me
I'll be what I am
A solitary man
Solitary man
--
Miksei tuosta löydy tarpeeksi raastavaa ja itkuista versiota? Kolmekymmentä erilaista coveria kyllä on iTMS:n listoilla, mutta yleisesti ottaen tuota lauletaan surkupotentiaaliin nähden kuin jotain pikkutyttöjen hyppynarulorua.
Having one
Girl wholl love me
Right or wrong
Weak or strong
Don't know that I will
But until I can find me
The girl who'll stay
And wont play games behind me
I'll be what I am
A solitary man
Solitary man
--
Miksei tuosta löydy tarpeeksi raastavaa ja itkuista versiota? Kolmekymmentä erilaista coveria kyllä on iTMS:n listoilla, mutta yleisesti ottaen tuota lauletaan surkupotentiaaliin nähden kuin jotain pikkutyttöjen hyppynarulorua.
maanantaina, marraskuuta 19, 2007
Think positive
...eipä ole naista, joka voisi jättää, niin tuskin tää tästä paskemmaks enää muuttuu.
Päätä särkee, stressaa (äärimmäisen harvinaista minulta), välillä hengittäminenkin tuntuu kivuliaalta ja kaikki tuntuu merkityksettömältä. Ulkona on pimeää, panettaa, mutta ei olisi aikaa panna vaikka olisi mahdollisuus. Pari isoa deadlinea on päällekkäin lapinreissun kanssa, jonka aikana pitäisi varmaankin tutustua tenttikirjallisuuteen, joka on Kauniaisia myöten joka v*tun kirjastosta lainassa ja Akateemisestakin loppu. Sähköpostissa on 170 viestiä viimeisen viikon ajalta (roskapostit ja työpostit on tuosta luvusta poistettuna) ja suuressa osassa on jokin "ihan pieni ja nopee juttu" hoidettavaksi. Mun tuurilla mun iPhone on päivitetty uusimpaan versioon tehtaalla kun se on ostettu päivää uuden erittäin vaikeasti hakkeroitavissa olevan softan julkaisemisen jälkeen. Rakkauselämä etenee yhtä komealla vauhdilla kuin jäisessä ylämäessä starttaava Opel Ascona. Amican kahvi on pahaa. Pulla lihottaa. Koulutehtävät ovat huonosti ohjeistettuja. Kämppä on epäsiisti. Kyynelkanavat huolehtivat liian hanakasti silmieni nestetasapainosta ja ilmeetön, lähes kyynelehtivä mies bussissa kerää katseita, joita en jaksa huomioida.
Päätä särkee, stressaa (äärimmäisen harvinaista minulta), välillä hengittäminenkin tuntuu kivuliaalta ja kaikki tuntuu merkityksettömältä. Ulkona on pimeää, panettaa, mutta ei olisi aikaa panna vaikka olisi mahdollisuus. Pari isoa deadlinea on päällekkäin lapinreissun kanssa, jonka aikana pitäisi varmaankin tutustua tenttikirjallisuuteen, joka on Kauniaisia myöten joka v*tun kirjastosta lainassa ja Akateemisestakin loppu. Sähköpostissa on 170 viestiä viimeisen viikon ajalta (roskapostit ja työpostit on tuosta luvusta poistettuna) ja suuressa osassa on jokin "ihan pieni ja nopee juttu" hoidettavaksi. Mun tuurilla mun iPhone on päivitetty uusimpaan versioon tehtaalla kun se on ostettu päivää uuden erittäin vaikeasti hakkeroitavissa olevan softan julkaisemisen jälkeen. Rakkauselämä etenee yhtä komealla vauhdilla kuin jäisessä ylämäessä starttaava Opel Ascona. Amican kahvi on pahaa. Pulla lihottaa. Koulutehtävät ovat huonosti ohjeistettuja. Kämppä on epäsiisti. Kyynelkanavat huolehtivat liian hanakasti silmieni nestetasapainosta ja ilmeetön, lähes kyynelehtivä mies bussissa kerää katseita, joita en jaksa huomioida.
Aamu
Mielenkiintoista, sillä yleensä huono olo ja ahdistus katoavat yön yli nukkuessa. Nyt olo on edelleen ikävä ja ahdistus alkoi heti kun silmät sai auki. Tyhjä tila vierelläni. Antaisin pyyteettömän rakkauteni ja uskollisuuteni jos siihen jonkun sopivan ihmisen saisin. Kaipaan kosketusta. Sitä, kuinka voi herättää toisen hymyyn hellin ja pienin suudelmin.
Ei sinkkuelämässä sinällään mitään vikaa ole, mutta tiedän, että olisin onnellisimmillani jos saisin elämässäni toteuttaa minulle tärkeimpiä asioita.
Ei sinkkuelämässä sinällään mitään vikaa ole, mutta tiedän, että olisin onnellisimmillani jos saisin elämässäni toteuttaa minulle tärkeimpiä asioita.
sunnuntai, marraskuuta 18, 2007
Takaisin kotona
Jotenkin huvitti miten Kallioelämä kulminoituikaan siihen hetkeen kun saavun puoli kahden maissa kotiovelle ja naapuri makaa rappukäytävässä ovensa edessä sammuneena avaimet kädessään. Avasin oven, herättelin kaverin ja kysyin nopeasti että missä ollaan ja että onko vedetty muuta kuin viinaa. Kun vastaukset ovat selviä siinä määrin missä umpihumalainen pystyy kommunikoimaan ja mies pystyy tuettuna raahautumaan kotiinsa, niin uskon että kaverilla on mukavampi herätä edes siitä nojatuolistaan mihin hän rojahti kuin rappukäytävän kiviseltä lattialta. Olisi ehkä pitänyt antaa jääkaapista krapulakalja siihen viereen pöydälle jos niitä vaikka harrastaisi. Mahtaa nimittäin olla ikävä olo huomenaamulla.
Mutta Kalliossa sattuu ja tapahtuu.
Mutta Kalliossa sattuu ja tapahtuu.
lauantaina, marraskuuta 17, 2007
Paluumatka
Taivas oli tänään pilvinen niin en nähnyt enää syytä jäädä notkumaan vanhempieni nurkkiin. Suurimmat sielunhoidolliset ponnisteet kuitenkin tuli suoritettua jo viimeyönä äidin kanssa keittiössä makeaa valkoviiniä maistellessa ja tänään sitten siunaus- sekä muistotilaisuudessa.
Sinänsä siunauskappelissa oli hieman koomista istua, koska isoäidin lapset eivät kumpikaan kuulu kirkkoon ja lastenlapsista kolme neljästä ovat myös takuuvarmasti pakanoita. Yhdestä en ole aivan varma, mutta kuitenkin kirkossa kun oli ensin pari kertaa ponkaistu pystyyn ja luvan saatua taas istuuduttu ja pappi lausui, että "rukoilkaamme" niin oli huvittava sivusilmällä huomata kuinka liki koko suku istui vaan penkillään käsiään riskimättä.
Toisaalta, mitä sitä voi odottaakaan kun sukunimi on muinaissuomalainen nimitys paholaiselle.
Yksi parhaista Simpsont-läpistä oli muuten se kun Bart oli vaihtanut kirkon virsinuotit In A Gadda Da Vidan nuotteihin ja nimennyt biisn In The Garden Of Edeniksi. Etenkin "17 minutes later" -kohdan uupunut urkuri kutitteli allekirjoittaneen nauruhermoja. Luonnollisesti piti isälle täsä kuittailla, vaikka Bachin Air nyt hyvältä kuulostikin.
Kotona oli aina kaksi asiaa, joista ei puhuttu. Toinen oli politiikka ja toinen oli uskonto. Näiltä osin vapaan kasvatuksen tuloksena ainakin omassa perheessä toinen lapsista ajatui poliittisesti vasemmalle ja toinen enemmän oikealle, mutta yhteisenä tekijänä oli se, että kun uskontoa ei tyrkytetty, vaan lapset saivat tehdä omat päätöksensä siitä että uskooko vaiko ei niin molemmat olemme kirkosta eronneet. Kyllähän meidät oli kastettu ja rippikoulunkin olen käynyt, mutta ehkä enemmänkin sen takia, että kaikki muutkin niin tekivät. Ja nyt tosiaan olen joidenkin lähteiden mukaan pahan oma vihan lapsi (oi kuinka rakastankaan tuota luonnehdintaa ei-omaan-lahkoon kuuluvista).
Pahoittelut vielä ajatuksenvirtamaisesta kirjoituksesta, mutta vielä olisi vajaat kaksi tuntia ennen Kampin kaukoliikenteen bussiterminaalia.
Äiti kysäisi sitten jo automatkalla bussiasemalta, että mites tyttöystävätilanne on. No, äideille se sallittakoon, joten totesin, että eipä tässä mitään raportoimisen arvoista ole tapahtunut, mutta että saatan tuoda yhden saksalaisen joulupöytään. Ja tietenkin disclaimerit siitä, että se on varattu ja että ei nyt kannata odottaa mitään. Siihen sitten äitikin vaan totesi, että niinhän siskonikin ja nykyinen miehensäkin olivat aikanaan varattuja kun toisensa löysivät. Että kiitti vaan korkeista moraaliarvoista ja järkevistä mielipiteistä, äiti.
Juhlista tuli mieleen häät ja se, mitä olen omia häitäni varten suunnitellut. Ensimmäinen asia on se, että niissä juhlissa tullaan kaikille tarjoamaan samppanjaa yhdestä ja samasta pullosta. Vieraitten määrä sitten vaan määrää sen, että hankitaanko pöytäkoristeeksi Rehoboam, Balthazar vai Nebuchadnezzar. Haave olisi se, että juhlat järjestettäisiin keskellä pimeintä talvea, hieman syrjäisessä paikassa kauniissa tilassa, joka olisi valaistu pelkästään kynttilöin. Tuosta ensimmäisestä ei varmaan tarvi juuri neuvotella, todeta vaan että minä hankin. Jälkimmäisessä pitänee kuunnella morsiamenkin mielipidettä. Kesähäät ovat yliarvostettuja. Yksi asia oli myös hääyönä nautittu Domppa, mutta pitänee nostaa tasoa siinäkin kun jollain tasolla huippusamppanjatkin ovat hieman tulleet osaksi "juhla-arkea". Hmm... Cristal Rosé:ta olisi kai tulossa laatikollinen alkoon jos sitä ei jo loppuun varattu... Paitsi jos se oli vuodelta 2001, niin sitten ehkä kannattaa jättää väliin, vaikka veronpalautukset kuinka kolisisivat tilille sopivasti. Samppanjavuosikerrat -96 ja -90 voisivat olla realistisesti saavutettavissa ja parhaimmillaan sitten kun häitä suunnitellaan... :) (joku voisi muuten kutsua tätä hieman asioiden edelle hyppimiseksi.)
Pitäisi varmaan laittaa deitti-ilmoitus tyyliin "Häiden kulku ja ensimmäisen tyttären nimi on jo mietitty valmiiksi, morsian/lapsen äiti puuttuu".
Sakun toinen nimi on muuten sellainen, jota olen mahdollisesti suunnitellut potentiaalisen toisen tyttären toiseksi nimeksi. Ehkä hieman turhan kaukaa haettua, jotta tuota vielä voisi pitää merkkinä tai enteenä. :)
(Kuka hitto muuten nimeää tienvarsikahvilan Ykköspesäksi?)
Onkohan tästä tulossa blogailuhistoriani pitkin postaus? Mahdollisesti. Neljänsadan blogaisun raja muuten meni rikki pari merkintää sitten. Ihan vaan jos tarvisi jonkin tekosyyn juhlia.
Montako imperatiivissa olevaa paikannimeä Suomessa olikaan? Kisko ja Sauvo nyt ainakin.
Hauska maantieteellinen kompa on myös maailman pääkaupunkien nimet, jotka ovat suomalaisia adjektiiveja. Ankara on aika helppo miettiäkin, mutta Varsova ei kyllä heti pomppaa silmiin vaikka sitä oikein kartalta ihmettelisi.
Illalla olisi sitten mahdollista joko mennä entisen duunikaverin luokse laulamaan SingStaria tai sitten vastata toisen kaverin "viinaa?" tekstiviestiin myöntävästi. Voisi ehkä mennä sinne lauluiltaan ja feidata kotiin siinä vaiheessa kun ihmiset ovat baariin lähdössä. Saapa nähdä. Mutta Hiidenvesi kuittaa tässä vaiheessa ja laittaa läppärin takaisin laukkuunsa. Johan tässä sai aikaa kohtalaisesti kulutettuakin.
Sinänsä siunauskappelissa oli hieman koomista istua, koska isoäidin lapset eivät kumpikaan kuulu kirkkoon ja lastenlapsista kolme neljästä ovat myös takuuvarmasti pakanoita. Yhdestä en ole aivan varma, mutta kuitenkin kirkossa kun oli ensin pari kertaa ponkaistu pystyyn ja luvan saatua taas istuuduttu ja pappi lausui, että "rukoilkaamme" niin oli huvittava sivusilmällä huomata kuinka liki koko suku istui vaan penkillään käsiään riskimättä.
Toisaalta, mitä sitä voi odottaakaan kun sukunimi on muinaissuomalainen nimitys paholaiselle.
Yksi parhaista Simpsont-läpistä oli muuten se kun Bart oli vaihtanut kirkon virsinuotit In A Gadda Da Vidan nuotteihin ja nimennyt biisn In The Garden Of Edeniksi. Etenkin "17 minutes later" -kohdan uupunut urkuri kutitteli allekirjoittaneen nauruhermoja. Luonnollisesti piti isälle täsä kuittailla, vaikka Bachin Air nyt hyvältä kuulostikin.
Kotona oli aina kaksi asiaa, joista ei puhuttu. Toinen oli politiikka ja toinen oli uskonto. Näiltä osin vapaan kasvatuksen tuloksena ainakin omassa perheessä toinen lapsista ajatui poliittisesti vasemmalle ja toinen enemmän oikealle, mutta yhteisenä tekijänä oli se, että kun uskontoa ei tyrkytetty, vaan lapset saivat tehdä omat päätöksensä siitä että uskooko vaiko ei niin molemmat olemme kirkosta eronneet. Kyllähän meidät oli kastettu ja rippikoulunkin olen käynyt, mutta ehkä enemmänkin sen takia, että kaikki muutkin niin tekivät. Ja nyt tosiaan olen joidenkin lähteiden mukaan pahan oma vihan lapsi (oi kuinka rakastankaan tuota luonnehdintaa ei-omaan-lahkoon kuuluvista).
Pahoittelut vielä ajatuksenvirtamaisesta kirjoituksesta, mutta vielä olisi vajaat kaksi tuntia ennen Kampin kaukoliikenteen bussiterminaalia.
Äiti kysäisi sitten jo automatkalla bussiasemalta, että mites tyttöystävätilanne on. No, äideille se sallittakoon, joten totesin, että eipä tässä mitään raportoimisen arvoista ole tapahtunut, mutta että saatan tuoda yhden saksalaisen joulupöytään. Ja tietenkin disclaimerit siitä, että se on varattu ja että ei nyt kannata odottaa mitään. Siihen sitten äitikin vaan totesi, että niinhän siskonikin ja nykyinen miehensäkin olivat aikanaan varattuja kun toisensa löysivät. Että kiitti vaan korkeista moraaliarvoista ja järkevistä mielipiteistä, äiti.
Juhlista tuli mieleen häät ja se, mitä olen omia häitäni varten suunnitellut. Ensimmäinen asia on se, että niissä juhlissa tullaan kaikille tarjoamaan samppanjaa yhdestä ja samasta pullosta. Vieraitten määrä sitten vaan määrää sen, että hankitaanko pöytäkoristeeksi Rehoboam, Balthazar vai Nebuchadnezzar. Haave olisi se, että juhlat järjestettäisiin keskellä pimeintä talvea, hieman syrjäisessä paikassa kauniissa tilassa, joka olisi valaistu pelkästään kynttilöin. Tuosta ensimmäisestä ei varmaan tarvi juuri neuvotella, todeta vaan että minä hankin. Jälkimmäisessä pitänee kuunnella morsiamenkin mielipidettä. Kesähäät ovat yliarvostettuja. Yksi asia oli myös hääyönä nautittu Domppa, mutta pitänee nostaa tasoa siinäkin kun jollain tasolla huippusamppanjatkin ovat hieman tulleet osaksi "juhla-arkea". Hmm... Cristal Rosé:ta olisi kai tulossa laatikollinen alkoon jos sitä ei jo loppuun varattu... Paitsi jos se oli vuodelta 2001, niin sitten ehkä kannattaa jättää väliin, vaikka veronpalautukset kuinka kolisisivat tilille sopivasti. Samppanjavuosikerrat -96 ja -90 voisivat olla realistisesti saavutettavissa ja parhaimmillaan sitten kun häitä suunnitellaan... :) (joku voisi muuten kutsua tätä hieman asioiden edelle hyppimiseksi.)
Pitäisi varmaan laittaa deitti-ilmoitus tyyliin "Häiden kulku ja ensimmäisen tyttären nimi on jo mietitty valmiiksi, morsian/lapsen äiti puuttuu".
Sakun toinen nimi on muuten sellainen, jota olen mahdollisesti suunnitellut potentiaalisen toisen tyttären toiseksi nimeksi. Ehkä hieman turhan kaukaa haettua, jotta tuota vielä voisi pitää merkkinä tai enteenä. :)
(Kuka hitto muuten nimeää tienvarsikahvilan Ykköspesäksi?)
Onkohan tästä tulossa blogailuhistoriani pitkin postaus? Mahdollisesti. Neljänsadan blogaisun raja muuten meni rikki pari merkintää sitten. Ihan vaan jos tarvisi jonkin tekosyyn juhlia.
Montako imperatiivissa olevaa paikannimeä Suomessa olikaan? Kisko ja Sauvo nyt ainakin.
Hauska maantieteellinen kompa on myös maailman pääkaupunkien nimet, jotka ovat suomalaisia adjektiiveja. Ankara on aika helppo miettiäkin, mutta Varsova ei kyllä heti pomppaa silmiin vaikka sitä oikein kartalta ihmettelisi.
Illalla olisi sitten mahdollista joko mennä entisen duunikaverin luokse laulamaan SingStaria tai sitten vastata toisen kaverin "viinaa?" tekstiviestiin myöntävästi. Voisi ehkä mennä sinne lauluiltaan ja feidata kotiin siinä vaiheessa kun ihmiset ovat baariin lähdössä. Saapa nähdä. Mutta Hiidenvesi kuittaa tässä vaiheessa ja laittaa läppärin takaisin laukkuunsa. Johan tässä sai aikaa kohtalaisesti kulutettuakin.
perjantaina, marraskuuta 16, 2007
Tähdet
Kaupungissa asuessa sitä unohtaa kuinka paljon tähtiä taivaalla onkaan. Unohtaa, miltä linnunrata näyttää pakkasyönä ja että Orionin tähtisumun voi nähdä paljaalla silmällä. (Tänään pääsin myös toivomaan tähdenlennon alla).
Tähtitaivas on ollut minulle aina tärkeä ja etenkin nuoruusvuosina tuli useammin kuin kerran puettua kunnolla päälle, hypättyä fillarin selkään ja ajettua yötä vasten muutama kilometri pois katuvalojen ja kaupungin loisteen vaikutuspiiristä. Asetuttua selälleen pakkaslumeen ja tuijoteltua tähtiin, yksin ajatustensa ja yksinäisyytensä kanssa. Nyt kun on auto käytettävissä, niin voi hyvin mennä kymmenisen kilometriä kohti korpea, jolloin taivas avautuu ylle upeimmillaan ja puolen tunnin pimeässäolon jälkeen himmeimmätkin yksityiskohdat ovat havaittavissa.
Hiiteen mitkään leffakäynnit, tänne minä tyttöni treffeille veisin. Kaksi ihmistä, lämpimät makuupussit, termarissa kuumaa juotavaa ja yläpuolella tuhannet tähdet.
Tähtitaivas on ollut minulle aina tärkeä ja etenkin nuoruusvuosina tuli useammin kuin kerran puettua kunnolla päälle, hypättyä fillarin selkään ja ajettua yötä vasten muutama kilometri pois katuvalojen ja kaupungin loisteen vaikutuspiiristä. Asetuttua selälleen pakkaslumeen ja tuijoteltua tähtiin, yksin ajatustensa ja yksinäisyytensä kanssa. Nyt kun on auto käytettävissä, niin voi hyvin mennä kymmenisen kilometriä kohti korpea, jolloin taivas avautuu ylle upeimmillaan ja puolen tunnin pimeässäolon jälkeen himmeimmätkin yksityiskohdat ovat havaittavissa.
Hiiteen mitkään leffakäynnit, tänne minä tyttöni treffeille veisin. Kaksi ihmistä, lämpimät makuupussit, termarissa kuumaa juotavaa ja yläpuolella tuhannet tähdet.
Matkan varrelta
Pitäisikö matka hautajaisiin olla synkkä ja surullinen itsetutkiskelun hetki? Itse en ainakaan osaa asennoitua kolmen ja puolen tunnin bussimatkaan kuin hyvänä taukona ilman nettiä, jolloin ehkä mahdollisesti saan jopa jotain koulujuttuja tehtyä.
Mielessä pyörii kaikkia muita asioita elämästä, ei niinkään kuolemasta. Jotenkin suhtaudun kuolemaan, etenkin vanhan ihmisen poistumiseen, ihan yleisellä tasollakin vain biologisena prosessina. Tässä tapauksessa en osaa myöskään olla surullinen oikeastaan kenenkään puolesta, sillä isoäitini pääsi tuskistaan, vanhempani monta vuotta jatkuneesta hoivaamisesta, matkustelusta ja huolenpidosta (hoitokodissahan hän asui, mutta ei häntä yksin jätetty) ja muutenkaan en oikein keksi, että mitä tässä nyt olisi menetetty. Parhain päin asiat mielestäni kääntyivät.
Silloin kun ei tunne surua kuolemasta, on aikaa tuntea iloa elämästä.
--
Eilinen meni siis juhlimisen merkeissä. Etelä-Saksalaista ruokaa, musiikkia, youtube-naureskelua (Achmed the dead terrorist vs. Aziz The Combat fighter) ja minulle täysin uusi, ihmisystävällinen ja oikeasti herkullinen tapa nauttia tequilaa. Normaalistihan täällä päin ollaan totuttu jostain idioottimaisesta syystä vetämään hirveä kasa suolaa suuhun, sitten tequilaa ja kaikkein eniten hakoteillä olevat ihmiset tässä vaiheessa nielaisevat suola-tequilaliuoksen (hyi) ja jälkeenpäin vielä imailevat sitruunabiitin nassuunsa siitäkään erityisesti nauttimatta. Ja sitten ovat kovia tyyppejä kun vetävät tequilaa. Tarkoitushan on sekoittaa kaikki ainekset keskenään suussa, jolloin maut tasapainottavat toisiaan ja hyvän tequilan kanssa juoma jopa maistuu hyvälle. Mutta koska en ole kovinkaan suuri suolan ja sitruunan ystävä, niin tämä minulle uusi tapa puhutteli illan aikana minua useampaan otteeseen. Eli suola korvataan kanelilla, juomana käytetään ruskeaa/keltaista/kultaista/ikäännytettyä tequilaa ja hedelmäksi vaihdetaan appelsiini. Eli nuolaistaan kanelit kämmensyrjältä, otetaan suuhun se 2cl juomaa ja isketään hampaat kiinni sitrushedelmäsiivuun. Tämä makuyhdistelmä on oikeastikin hyvä ja nautintakelpoinen.
Mutta niin, viiniä, tequilaa ja kirsikkamehuvotkaa nauttineena lähdimme sitten vielä käymään Onnelassa (hassua miten kukaan ei erityisemmin pidä ko. paikasta, mutta silti kaikki ovat siellä. ESN nightit toimivat näemmä) tanssahtelemassa viimeisen junan lähtöön asti. Kävelin siinä sitten kotiin korvissani ranteetaukimusiikkia iPodin syövereistä ja kotiin palatessa fiilikset olivat sitä, mitä allaolevasta postauksesta voi päätellä.
Loppuun voisi vielä laittaa yhden rullaportaissa käydyn keskustelupätkän:
"Hey, I think I found a barber for myself"
"Oh really? Just don't cut your hair too short"
"Why not?"
"Because as you know, I have a thing for a brown-eyed girls and I also have a thing for short haired gils. So if you do that I don't know if I will be able to control myself any longer"
"Hah, don't worry, I'll control you if that's the case"
Mielessä pyörii kaikkia muita asioita elämästä, ei niinkään kuolemasta. Jotenkin suhtaudun kuolemaan, etenkin vanhan ihmisen poistumiseen, ihan yleisellä tasollakin vain biologisena prosessina. Tässä tapauksessa en osaa myöskään olla surullinen oikeastaan kenenkään puolesta, sillä isoäitini pääsi tuskistaan, vanhempani monta vuotta jatkuneesta hoivaamisesta, matkustelusta ja huolenpidosta (hoitokodissahan hän asui, mutta ei häntä yksin jätetty) ja muutenkaan en oikein keksi, että mitä tässä nyt olisi menetetty. Parhain päin asiat mielestäni kääntyivät.
Silloin kun ei tunne surua kuolemasta, on aikaa tuntea iloa elämästä.
--
Eilinen meni siis juhlimisen merkeissä. Etelä-Saksalaista ruokaa, musiikkia, youtube-naureskelua (Achmed the dead terrorist vs. Aziz The Combat fighter) ja minulle täysin uusi, ihmisystävällinen ja oikeasti herkullinen tapa nauttia tequilaa. Normaalistihan täällä päin ollaan totuttu jostain idioottimaisesta syystä vetämään hirveä kasa suolaa suuhun, sitten tequilaa ja kaikkein eniten hakoteillä olevat ihmiset tässä vaiheessa nielaisevat suola-tequilaliuoksen (hyi) ja jälkeenpäin vielä imailevat sitruunabiitin nassuunsa siitäkään erityisesti nauttimatta. Ja sitten ovat kovia tyyppejä kun vetävät tequilaa. Tarkoitushan on sekoittaa kaikki ainekset keskenään suussa, jolloin maut tasapainottavat toisiaan ja hyvän tequilan kanssa juoma jopa maistuu hyvälle. Mutta koska en ole kovinkaan suuri suolan ja sitruunan ystävä, niin tämä minulle uusi tapa puhutteli illan aikana minua useampaan otteeseen. Eli suola korvataan kanelilla, juomana käytetään ruskeaa/keltaista/kultaista/ikäännytettyä tequilaa ja hedelmäksi vaihdetaan appelsiini. Eli nuolaistaan kanelit kämmensyrjältä, otetaan suuhun se 2cl juomaa ja isketään hampaat kiinni sitrushedelmäsiivuun. Tämä makuyhdistelmä on oikeastikin hyvä ja nautintakelpoinen.
Mutta niin, viiniä, tequilaa ja kirsikkamehuvotkaa nauttineena lähdimme sitten vielä käymään Onnelassa (hassua miten kukaan ei erityisemmin pidä ko. paikasta, mutta silti kaikki ovat siellä. ESN nightit toimivat näemmä) tanssahtelemassa viimeisen junan lähtöön asti. Kävelin siinä sitten kotiin korvissani ranteetaukimusiikkia iPodin syövereistä ja kotiin palatessa fiilikset olivat sitä, mitä allaolevasta postauksesta voi päätellä.
Loppuun voisi vielä laittaa yhden rullaportaissa käydyn keskustelupätkän:
"Hey, I think I found a barber for myself"
"Oh really? Just don't cut your hair too short"
"Why not?"
"Because as you know, I have a thing for a brown-eyed girls and I also have a thing for short haired gils. So if you do that I don't know if I will be able to control myself any longer"
"Hah, don't worry, I'll control you if that's the case"
Järjen ääni
En ole monenkaan naisen takia elämässäni itkenyt, mutta jotenkin tuntuu, että Sakusta tulee vielä yksi niistä. Jos olisin järkevä ja rationaalinen niin oikeasti edes koittaisin asennoitua siihen, että emme koskaan ole tule olemaan mitään muuta kuin pelkkiä kavereita. Mutta näyttäkää minulle rationaalisesti ajatteleva rakast ihastunut ihminen niin minä näytän teille fiksun ja keskustelutaitoisen helluntailaisen.
Vaikka ilta mukava olikin, niin se paljon puhuttu fiilis vaan kapinoi kaikkea sitä hyvää vastaan, mitä hänestä saan. Näpeille tässä varmasti vielä tulee, itsestä on vain kiinni että koska ja kuinka kovaa.
Vaikka ilta mukava olikin, niin se paljon puhuttu fiilis vaan kapinoi kaikkea sitä hyvää vastaan, mitä hänestä saan. Näpeille tässä varmasti vielä tulee, itsestä on vain kiinni että koska ja kuinka kovaa.
torstaina, marraskuuta 15, 2007
Hyvä olo
Aamulla kadulle astuessani haistoin ensimmäistä kertaa pakkasilman tutun tuoksun nenässäni. Kävelin metroasemalle hymyssä suin ja muutenkin olo oli keveä ja onnellinen. Alkon lippulaivamyymälä oli auki ja nyt on sitten pari pulloa Beaujolais Nouveauta kun menen illalla Sakun luokse syömään. Että mikäpä tässä on ollessa.
Maailmaa syleilevä olo. On niin paljon voimaa ja energiaa, että tahtoisi vain kanavoida sitä muihin ihmisiin halaamalla. Pitäisi varmaan mennä heilumaan kadunkulmaan "Ilmaisia halauksia" -kyltin kanssa. :)
Maailmaa syleilevä olo. On niin paljon voimaa ja energiaa, että tahtoisi vain kanavoida sitä muihin ihmisiin halaamalla. Pitäisi varmaan mennä heilumaan kadunkulmaan "Ilmaisia halauksia" -kyltin kanssa. :)
keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007
Kiireellistä
Aamusta koulua, tuntien jälkeen yhdeksi Sörnäisiin viinitastingiin, takaisin koululle hieman rennompana, opponointiraportin valmistelua ja varsinainen opponointi neljältä, sieltä sitten suoraan töihin. Illaksi olisi vielä kutsu yksiin bileisiinkin, mutta tuntuu, että 13h buukattua kalenteriaikaa riittää yhdelle päivälle vajaaksi jääneiden yöunien jälkeen.
Ehti sentään blogaamaan kun jäi hieman ylimääräistä aikaa. :)
Ehti sentään blogaamaan kun jäi hieman ylimääräistä aikaa. :)
tiistaina, marraskuuta 13, 2007
Lappiin!
Lapinreissu alkaa olla aika hyvällä mallilla. Junaliput ja bussikyydit on varattu, majoitus kunnossa, ruokailut reilassa ja ohjelmaa riittää huskyajelusta joulupukkivierailuun ja laskettelusta avantouintiin. (Pitänee vetää pokkana vaan suoraan avantoon ja olla kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä. Sitten vaan katsoo kun espanjalaiset hytisee ja pitää hulluna, hih.) Moottorikelkkasafari ehkä onnistuu myös jos on tarpeeksi lunta. Todella innolla odotan. Hieman ehkä kauhunsekaisin tunteinkin kun pitäisi kuitenkin yrittää pitää reilut neljäkymmentä ulkomaalaista kurissa niin ettei niitä heitetä menomatkalla Toijalassa ulos junasta...
Lunta on tällä hetkellä ja pakkasiakin siellä riittää. Eiköhän siellä ihan talvi ole puolentoista viikon päästä. Toivottavasti. :)
Lunta on tällä hetkellä ja pakkasiakin siellä riittää. Eiköhän siellä ihan talvi ole puolentoista viikon päästä. Toivottavasti. :)
Sakusta vielä
...ja mitenköhän se pitäisi miehen tulkita jos nainen sanoo, että "You can do anything to me. I know my limits and I'll let you know if you go past those".
Eli vastauksena edellisen postauksen kysymykseen, en tietenkään saanut unta, vaikka pitäisi jo 6h päästä heräillä.
(edit: tuli sitten taas tunti jutusteltua Sakun kanssa yöllisistä piknikeistä pakkasilmassa tähtiä tiiraillen ja muuta yltiöromanttista pupusösstystä. Eli make that 5h of sleeping time.)
Eli vastauksena edellisen postauksen kysymykseen, en tietenkään saanut unta, vaikka pitäisi jo 6h päästä heräillä.
(edit: tuli sitten taas tunti jutusteltua Sakun kanssa yöllisistä piknikeistä pakkasilmassa tähtiä tiiraillen ja muuta yltiöromanttista pupusösstystä. Eli make that 5h of sleeping time.)
maanantaina, marraskuuta 12, 2007
Uusi päivä
iPhone-projekti etenee näillä näkymin 28.11. Aikaa kuluu paljon enemmän ja rahaa on tällä hetkellä sitoutunut projektiin kaksinkertainen määrä, josta onneksi puolet on kuitenkin saatavia. Mutta päätös pitää.
Olo on ollut aika alamaissa tässä illan tunteina. Pitäisi varmaan vaan pilata koko homma juottamalla se känniin ja pelehtimällä yksi ilta niin olisi ainakin yksi ja tietty syy olla vihainen itselleen ja voisi kuitata koko jutun menneeksi ja suunnata intressinsä jonnekin muualle. Ärsyttävintähän tässä tilanteessa tosiaan on se, että loppujen lopuksi en itse pysty kontrolloimaan juurikaan mitään aspektia tässä Saku-asiassa. Jokainen sekunti minkä vietämme sylikkäin ja jokainen hetki, jolloin katson häntä suoraan silmiin täyttävät koko elimistön riemulla ja euforialla, mutta rationaaliset ajatukset repivät nuo tunteet rinnasta jättäen jälkeensä vain tunteen ahdistuneisuudesta ja voimattomuudesta.
Ja vielä kun tosiaan mukaan kuvioihin tullut tuo kaikin puolin potentiaalisen oloinen Nettituttavuus, ovat fiilikset väkisinkin hieman sekalaiset. Tahtois, mut haluis, mutku ei toivois, vaiks kuitenki kaipais, ja vaikkei sais, ni silti hinkuu.
Äh, josko vaikka menisi peiton alle katsomaan, että saanko nukuttua vai pyörinkö taas monta tuntia sängyssä haaveillen.
Olo on ollut aika alamaissa tässä illan tunteina. Pitäisi varmaan vaan pilata koko homma juottamalla se känniin ja pelehtimällä yksi ilta niin olisi ainakin yksi ja tietty syy olla vihainen itselleen ja voisi kuitata koko jutun menneeksi ja suunnata intressinsä jonnekin muualle. Ärsyttävintähän tässä tilanteessa tosiaan on se, että loppujen lopuksi en itse pysty kontrolloimaan juurikaan mitään aspektia tässä Saku-asiassa. Jokainen sekunti minkä vietämme sylikkäin ja jokainen hetki, jolloin katson häntä suoraan silmiin täyttävät koko elimistön riemulla ja euforialla, mutta rationaaliset ajatukset repivät nuo tunteet rinnasta jättäen jälkeensä vain tunteen ahdistuneisuudesta ja voimattomuudesta.
Ja vielä kun tosiaan mukaan kuvioihin tullut tuo kaikin puolin potentiaalisen oloinen Nettituttavuus, ovat fiilikset väkisinkin hieman sekalaiset. Tahtois, mut haluis, mutku ei toivois, vaiks kuitenki kaipais, ja vaikkei sais, ni silti hinkuu.
Äh, josko vaikka menisi peiton alle katsomaan, että saanko nukuttua vai pyörinkö taas monta tuntia sängyssä haaveillen.
*sadattelua*
(Hu)vituttaa.
Kaverin matkalaukkuun oli murtauduttu jossain vaiheessa lentokenttäkuljetuksia ja vorot sitten veivät iPhoneni. :) Sen verran absurdi tilanne, että eipä tässä oikein muuta osaa kuin hymyillä vastoinkäymisille. Rahaahan se vain on ja seuraava kaveri lähtee jenkkeihin käymään perjantaina. Pitänee pyytää palvelusta häneltäkin ja ohjeistaa kuljettamaan neljänsadan dollarin kännykkä käsimatkatavaroissa. :)
Mukavaa sinänsä että puhelimesta joutui "luopumaan" tässä vaiheessa, sillä jos sitä olisi pitänyt itsellään vaikka päivän ja sitten se olisi pöllitty, niin ketutus olisi varmasti ollut suunnaton. Nyt vaan naurattaa koko kuvio. Kaveri kyllä lupasi maksaa rahat takaisin jahka saa vakuutusyhtiöltä korvaukset.
Tällä menolla varmaan Alko on lakossa torstaina (Beaujolais Nouveau!) ja missaan jotenkin isoäidin hautajaiset. Mutta varmasti uuden ftalaattiläjän omistaminen on tuplasti tyydyttävämpää kun sen eteen on joutunut kärsimään ja odottamaan... Ja onpahan sitten tarina kerrottavana kun joku kysyy, että mistä tuon olen saanut. :)
Kaverin matkalaukkuun oli murtauduttu jossain vaiheessa lentokenttäkuljetuksia ja vorot sitten veivät iPhoneni. :) Sen verran absurdi tilanne, että eipä tässä oikein muuta osaa kuin hymyillä vastoinkäymisille. Rahaahan se vain on ja seuraava kaveri lähtee jenkkeihin käymään perjantaina. Pitänee pyytää palvelusta häneltäkin ja ohjeistaa kuljettamaan neljänsadan dollarin kännykkä käsimatkatavaroissa. :)
Mukavaa sinänsä että puhelimesta joutui "luopumaan" tässä vaiheessa, sillä jos sitä olisi pitänyt itsellään vaikka päivän ja sitten se olisi pöllitty, niin ketutus olisi varmasti ollut suunnaton. Nyt vaan naurattaa koko kuvio. Kaveri kyllä lupasi maksaa rahat takaisin jahka saa vakuutusyhtiöltä korvaukset.
Tällä menolla varmaan Alko on lakossa torstaina (Beaujolais Nouveau!) ja missaan jotenkin isoäidin hautajaiset. Mutta varmasti uuden ftalaattiläjän omistaminen on tuplasti tyydyttävämpää kun sen eteen on joutunut kärsimään ja odottamaan... Ja onpahan sitten tarina kerrottavana kun joku kysyy, että mistä tuon olen saanut. :)
Rappiollista elämää
Olen selkeästi alkanut olemaan huono naapuri, sillä yleensä olen kiltisti sammuttanut subbarin viimeistään tasan klo 22.00 ja hiljentänyt äänenvoimakkuutta sellaiselle tasolle, että sen ei varmasti pitäisi ketään häiritä. Nyt parina viimeyönä täällä on katsottu leffoja lauantaina kahteen ja eilen aamuneljään asti. Toisaalta toinen seinänaapurini on espanjalainen, rento ja mukava n. kolmikymppinen mieshenkilö, toisella puolella taasen on joku epämääräinen työsuhdeasunto, jossa käy nukkumassa joku yhden yön ehkä kaksi kertaa vuodessa. Kerroksen kaksi muuta asuntoa kuuluvat taas opiskelijanaiselle ja about ikäiselleni kundille, johon törmään yleensä ainoastaan baareissa ja jonka kämpillä aina silloin tällöin soi hevi siten että rappukäytäväkin raikaa.
Joten ehkäpä minulle sallitaan tällainen pieni lipsuminen hyvä naapuri -illuusiosta.
Viime yö oli aika hauska kyllä. Illalla näin yhtä kaveria ja päätimme käydä yksillä. Ja ihan oikeasti kävimme vain yksillä kun kaverin tyttöystäväprospektisäätövaihtari tuli mukaan kuvioihin ja päätimme sitten lähteä kämpilleni istumaan iltaa. Paremmat juomat, parempi ohjelma ja parempi ruoka yhdistettynä mukavaan sohvaan on aika toimiva yhdistelmä. Puoli kahden maissa totesimme, että viimeinen bussi oli kavereilla mennyt, joten saman tien sitä sitten valvoo vähän pidempäänkin. Uutta leffaa vaan pyörimään ja joskus vähän vaille viisi nukkumaan. Kieltäytyivät yösijasta, ilmeisesti oli jotain muuta mielessä kuin pelkkä nukkuminen. :)
Illalla Sakun kanssa maistelemaan viinejä. Luoja kuinka minä olenkaan siihen tyttöön ihastunut.
Joten ehkäpä minulle sallitaan tällainen pieni lipsuminen hyvä naapuri -illuusiosta.
Viime yö oli aika hauska kyllä. Illalla näin yhtä kaveria ja päätimme käydä yksillä. Ja ihan oikeasti kävimme vain yksillä kun kaverin tyttöystäväprospektisäätövaihtari tuli mukaan kuvioihin ja päätimme sitten lähteä kämpilleni istumaan iltaa. Paremmat juomat, parempi ohjelma ja parempi ruoka yhdistettynä mukavaan sohvaan on aika toimiva yhdistelmä. Puoli kahden maissa totesimme, että viimeinen bussi oli kavereilla mennyt, joten saman tien sitä sitten valvoo vähän pidempäänkin. Uutta leffaa vaan pyörimään ja joskus vähän vaille viisi nukkumaan. Kieltäytyivät yösijasta, ilmeisesti oli jotain muuta mielessä kuin pelkkä nukkuminen. :)
Illalla Sakun kanssa maistelemaan viinejä. Luoja kuinka minä olenkaan siihen tyttöön ihastunut.
sunnuntai, marraskuuta 11, 2007
Vähäpuheinen mies
Isäni kanssa käydyt puhelinkeskustelut ovat yleensä erittäin lyhyitä, asiapitoisia ja ytimekkäitä. Kuten nyt kun hänen syntymäpäivänsä ja isänpäivä sattui samalle päivälle, niin tunnollisena poikana sitten soitan tietenkin onnitellakseni. Alle kolmessa minuutissa sitten hoidimme kuulumisten vaihdon "mitäs täsä mittään", onnittelut "no kiitos kiitos" ja käytännön asiat "oletkos tulossa hautajaisiin".
Ei välejämme mikään hierrä, mutta melko tarvelähtöistä kommunikaatiomme keskimäärin on. Äijämäistä.
Ei välejämme mikään hierrä, mutta melko tarvelähtöistä kommunikaatiomme keskimäärin on. Äijämäistä.
Ärsyttää
On inhottavaa, kun jostain pompahtaa mukaan kuvioihin täysin pyytämättä ja yllätyksenä todella kiinnostava henkilö jos omat tunteet ovat selkeästi jo kanavoitu toisaalle. Mutta kävin Sakun ja hänen yhden kaverinsa kanssa tänään sotamuseossa (ne valitsi!) ja myöhemmin illalla kutsuin heidät vielä katselemaan leffaa luokseni kun ei heillä muutakaan iltasuunnitelmaa ollut. Siinä välissä tulin taas kiittäneeksi omaa "kämppä-edustuskuntoon-20-minuutissa" siisteystasoani ja puolentoista tunnin aikana ehdin siis sekä siivota että käydä pelaamassa yhden futsal-matsin Hakaniemessä. Tuli hieman kiireinen olo kun varttia ennen vieraiden tuloa saavun hikisenä kämpille ja painelin suihkuun...
Pari leffaa tuli sitten loppujen lopuksi katsottua, sohvalla ihan kiltisti vieri vieren istuimme esiliinan läsnäollessa, mutta jotenkin jo pelkkä staattinen kosketus käsivarsien välillä tuntui kihelmöivän hyvältä ja äärettömän rauhoittavalta. Something's definetly in the air (or in my head).
Tämä Nettituttavuus on kyllä aika jännä tuttavuus. Todella samanoloinen itseni kanssa, jopa olohuoneen värisävyjä myöten. Ihan oikeasti pelottavan yhteen käy kaikki mieltymykset ja arvot. Varmaan sekin blogaa ja on lukenut blogiani jo ties kuinka pitkään ja pääsee näin kivasti jyvälle sielunelämä(ttömyyde)stäni. Ehdottomasti kiinnostaa tutustua häneen paremmin.
Mutta huokaus. Olisihan se tavallaan kivaa pystyä tunteitaan hallitsemaan, mutta silloin niistä kaikkoaisi kaikki se lumo.
Pari leffaa tuli sitten loppujen lopuksi katsottua, sohvalla ihan kiltisti vieri vieren istuimme esiliinan läsnäollessa, mutta jotenkin jo pelkkä staattinen kosketus käsivarsien välillä tuntui kihelmöivän hyvältä ja äärettömän rauhoittavalta. Something's definetly in the air (or in my head).
Tämä Nettituttavuus on kyllä aika jännä tuttavuus. Todella samanoloinen itseni kanssa, jopa olohuoneen värisävyjä myöten. Ihan oikeasti pelottavan yhteen käy kaikki mieltymykset ja arvot. Varmaan sekin blogaa ja on lukenut blogiani jo ties kuinka pitkään ja pääsee näin kivasti jyvälle sielunelämä(ttömyyde)stäni. Ehdottomasti kiinnostaa tutustua häneen paremmin.
Mutta huokaus. Olisihan se tavallaan kivaa pystyä tunteitaan hallitsemaan, mutta silloin niistä kaikkoaisi kaikki se lumo.
lauantaina, marraskuuta 10, 2007
Sivuhuomautus
Hih, olen näköjään "pahan oma vihan lapsi". ( via )
Mielenkiintoista on myös tuohon kirjoitukseen jätetty kommentti jossa todetaan, että "Miettikää miten hienoo kuitenkin loppujen lopuks on jos tällasten tapahtumien kautta edes yks saa pelastua Jeesuksessa. Se on Taivaan Isälle niin suuri ilo, että toi tapahtuma saa väistyä sen ilon keskellä, mikä taivaassa on."
Eli teknisesti ottaen tuon kommentin kirjoittajan mukaan olisi OK tappaa yhtä käännytettyä kohden kahdeksan ihmistä. Eli jos vaikka tapettais 3,5mrd ihmistä sillä seurauksella, että henkiin jääneet 440 miljoonaa tuottaisivat kääntyessään "Taivaan Isälle niin suurta iloa, että toi tapahtuma saa väistyä sen ilon keskellä, mikä taivaassa on."
Mun mielestä tuollainen on paljon pelottavampi ajatus kuin vaikka top-40 lista eniten kuolonuhreja vaatineesta verilöyöystä. Tuon listan nimittäin osaan ottaa mustana huumorina ja osoituksena nasevasta nimeämisestä, mutta tuollainen asenne ei naurata.
Ymmärrän hyvin sitä marginaalista ihmisryhmää, joka ihannoi Jokelan ampujaa. Tilastollisestihan hän murhasi huomattavasti vähemmällä tulivoimalla liki yhtä monta henkeä kuin Columbinen ampujat, joita oli sentään kaksi ja joilla oli haulikot, suurempikaliiberisemmat käsiaseet, kranaatteja, pari kotitekoista pommia ja vieläpä koulussa, jossa opiskelee liki pari tuhatta opiskelijaa. Jos asiaa tarkastelee ilman eettistä aspektia, niin teknisessä mielessä kyseessä oli erittäin tehokas ja toimiva suoritus. Ihan samalla tavalla kuin vaikka natsi-saksan sotavoimien tehokkuus.
Ja painotan vielä tässä, että ymmärtäminen ei todellakaan ole sama asia kuin hyväksyminen tai sympatiseeraaminen. Ei kenelläkään ole oikeutta tehdä tuollaista ja omaisten surua en varmasti kykene käsittämään. Osanottoni ei varmastikaan tällä sivulla paljoa paina, mutta kyllähän tuollainen hiljaiseksi vetää. Mutta asioista täytyy silti voida puhua.
Mielenkiintoista on myös tuohon kirjoitukseen jätetty kommentti jossa todetaan, että "Miettikää miten hienoo kuitenkin loppujen lopuks on jos tällasten tapahtumien kautta edes yks saa pelastua Jeesuksessa. Se on Taivaan Isälle niin suuri ilo, että toi tapahtuma saa väistyä sen ilon keskellä, mikä taivaassa on."
Eli teknisesti ottaen tuon kommentin kirjoittajan mukaan olisi OK tappaa yhtä käännytettyä kohden kahdeksan ihmistä. Eli jos vaikka tapettais 3,5mrd ihmistä sillä seurauksella, että henkiin jääneet 440 miljoonaa tuottaisivat kääntyessään "Taivaan Isälle niin suurta iloa, että toi tapahtuma saa väistyä sen ilon keskellä, mikä taivaassa on."
Mun mielestä tuollainen on paljon pelottavampi ajatus kuin vaikka top-40 lista eniten kuolonuhreja vaatineesta verilöyöystä. Tuon listan nimittäin osaan ottaa mustana huumorina ja osoituksena nasevasta nimeämisestä, mutta tuollainen asenne ei naurata.
Ymmärrän hyvin sitä marginaalista ihmisryhmää, joka ihannoi Jokelan ampujaa. Tilastollisestihan hän murhasi huomattavasti vähemmällä tulivoimalla liki yhtä monta henkeä kuin Columbinen ampujat, joita oli sentään kaksi ja joilla oli haulikot, suurempikaliiberisemmat käsiaseet, kranaatteja, pari kotitekoista pommia ja vieläpä koulussa, jossa opiskelee liki pari tuhatta opiskelijaa. Jos asiaa tarkastelee ilman eettistä aspektia, niin teknisessä mielessä kyseessä oli erittäin tehokas ja toimiva suoritus. Ihan samalla tavalla kuin vaikka natsi-saksan sotavoimien tehokkuus.
Ja painotan vielä tässä, että ymmärtäminen ei todellakaan ole sama asia kuin hyväksyminen tai sympatiseeraaminen. Ei kenelläkään ole oikeutta tehdä tuollaista ja omaisten surua en varmasti kykene käsittämään. Osanottoni ei varmastikaan tällä sivulla paljoa paina, mutta kyllähän tuollainen hiljaiseksi vetää. Mutta asioista täytyy silti voida puhua.
perjantaina, marraskuuta 09, 2007
Yläpilveä
Jännä ajoitus. Kävin nimittäin vilkaisemassa ensimmäisen kerran muutamaan viikkoon erästä nettideittipalvelua, jossa en kuitenkaan kovin aktiivisesti lusmuile. Juuri tänä aamuna oli minulle jättänyt viestin ulkonäöllisesti varsin pätevä, omanikäinen ja hyvin itseni oloinen (eli mahtava, heh) tyyppi. Muutaman viestin jälkeen siirryimme sitten mesekeskusteluihin ja miltei jo kosin häntä tuon keskustelun päätyttyä. Hienoa. Olen ollut hyvin skeptinen netin deittipalveluita kohtaan, mutta usko on palautumassa kovaa vauhtia. Yksi jännä asia kyllä oli se, että vastaanottaja oli yllättynyt siitä, että kirjoitin enemmänkin kuin kolme riviä vastaukseksi hänelle... siis hetkinen... muutaman rivin vastaus?
Saatanan epäkelvot nutipäämiehet, miten hitossa te kuvittelette olevanne kiinnostavia ja vetoavanne naisiin jollain säälittävällä valmiiksi toimimattomaksilla todetulla latteudella, jonka mukamas pystytte hyvänä juttuna pariin riviin mahduttamaan? Hävettää oman sukupuolen takia, ettei edes tuollaisessa asiassa voi osoittaa sen vertaa kiinnostusta ja kunnioitusta, että vastaisi henkilökohtaisesti ja huomioonottavasti naisen lähettämään viestiin. Olkoon vastauksen sisältö vaikka rivien välistä tulkittuna "en ole kiinnostunut sinusta millään tasolla", niin ei asiaa silti hoideta parilla sanalla.
Tekstin määrän lisääminen vastauksessa ei tarkoita automaattisesti laadusta tinkimistä. Mutta luulevatkohan ne miehet oikeasti tekevänsä vaikutuksen tuollaisella kirjoittelulla? Ihan samalla tavalla ihmistenkin pitää olla riikinkukkoina itseään esittelemässä ja ainakaan ne itseäni kiinnostavat tapaukset eivät varmastikaan ole niinkään kiinnostuneita siitä kynitystä ja vähän saamattoman oloisesta pakastebroilerista jos vierellä on tarjolla itseään avoimesti esittelevä riikinkukko.
Mut mitäs mä tässä valittelemaan, helpottaa vaan naisensaantia kun kilpailu on noin säälittävää. Koittaisitte edes, sillä tuollainen vastaus kertoo lähinnä siitä, että olette jo luovuttaneet ja menettäneet mielenkiintonne asiaa kohtaan (mikä tässä tapauksessa tulkitaan naisen toimesta automaattisesti siten, että te ette ole kiinnostuneita hänestä).
Mutta eipä tässä muuta, kiva ajatella välillä jotain muutakin kuin sellaista, johon oma päätäntävalta ei ylety.
Saatanan epäkelvot nutipäämiehet, miten hitossa te kuvittelette olevanne kiinnostavia ja vetoavanne naisiin jollain säälittävällä valmiiksi toimimattomaksilla todetulla latteudella, jonka mukamas pystytte hyvänä juttuna pariin riviin mahduttamaan? Hävettää oman sukupuolen takia, ettei edes tuollaisessa asiassa voi osoittaa sen vertaa kiinnostusta ja kunnioitusta, että vastaisi henkilökohtaisesti ja huomioonottavasti naisen lähettämään viestiin. Olkoon vastauksen sisältö vaikka rivien välistä tulkittuna "en ole kiinnostunut sinusta millään tasolla", niin ei asiaa silti hoideta parilla sanalla.
Tekstin määrän lisääminen vastauksessa ei tarkoita automaattisesti laadusta tinkimistä. Mutta luulevatkohan ne miehet oikeasti tekevänsä vaikutuksen tuollaisella kirjoittelulla? Ihan samalla tavalla ihmistenkin pitää olla riikinkukkoina itseään esittelemässä ja ainakaan ne itseäni kiinnostavat tapaukset eivät varmastikaan ole niinkään kiinnostuneita siitä kynitystä ja vähän saamattoman oloisesta pakastebroilerista jos vierellä on tarjolla itseään avoimesti esittelevä riikinkukko.
Mut mitäs mä tässä valittelemaan, helpottaa vaan naisensaantia kun kilpailu on noin säälittävää. Koittaisitte edes, sillä tuollainen vastaus kertoo lähinnä siitä, että olette jo luovuttaneet ja menettäneet mielenkiintonne asiaa kohtaan (mikä tässä tapauksessa tulkitaan naisen toimesta automaattisesti siten, että te ette ole kiinnostuneita hänestä).
Mutta eipä tässä muuta, kiva ajatella välillä jotain muutakin kuin sellaista, johon oma päätäntävalta ei ylety.
Olotila
Tänään heräsin rationaalisena, sillä ajatus hänestä jäytää ja raastaa kuin jokin riipisi taltalla lihaa luitteni ympäriltä. Unissa puolituttuja kuoli. Ulkona sataa ja peiton alle kuulee tuulenpuuskien ulinan ja ikkunalasia vasten hakkaavat pisarat. Kyynelkanavat tuntuvat täysiltä ja sisällä vaikuttaisi olevan jotain, joka pyrkii ulos.
En ole pitkään aikaan tuntenut oloani näin yksinäiseksi.
En ole pitkään aikaan tuntenut oloani näin yksinäiseksi.
torstaina, marraskuuta 08, 2007
On siellä jotain hyvääkin
Nimittäin hetki edellisen postauksen jälkeen ajattelin taas mennä vaihteeksi käymään henkilöstöpäällikkömme luona. Tulemme keskenämme toimeen erinomaisesti ja olemme useasti istuneet toimistossaan juttelemassa enemmän tai vähemmän syvällisiä asioita sekä työstä että siviilielämästä. Meitä yhdistää muun muassa se seikka, että olemme molemmat lähtökuopissa nykyisistä duuneistamme, joten hänelle voin mennä oikeasti juttelemaan asioista niiden oikeilla nimillä ja tälläkin kertaa kun oli taas puitu kaikki polttavat asiat ja keskusteltu tiimihengestämme ja muista työasioista (mm. siitä, että työmotivaationi on täysi nolla), niin keskustelu päätettiin lopulta hyvässä yhteisymmärryksessä sanoin "kyllä me täältä vielä jonain päivänä pois päästään".
Piti oikein lähettää vielä perään "kiitos ja anteeksi"-maili, jossa muun muassa totesin, että ilman häntä olisin irtisanoutunut jo pitkän aikaa sitten. Vaikka nyt jälkikäteen ajateltuna tuo olisikin toiminut paremmin kukkapuskan ja kortin muodossa. Ehkäpä jossain vaiheessa.
Mutta siinä mielessä kivaa, että vaikka kuinka ketuttaisi, niin hetki toimistossa auttaa taas jaksamaan ja palauttaa osittain uskon työpaikkaan. Ja kuitenkin molemmat purnaamme toisillemme kaikki asiat niin homma tuntuu vielä ihan tasapuoliseltakin. Voi olla taas hyvillä mielin jonkin aikaa ja skumppapulloakaan ei tarvitse tänä iltana korkata. :)
Piti oikein lähettää vielä perään "kiitos ja anteeksi"-maili, jossa muun muassa totesin, että ilman häntä olisin irtisanoutunut jo pitkän aikaa sitten. Vaikka nyt jälkikäteen ajateltuna tuo olisikin toiminut paremmin kukkapuskan ja kortin muodossa. Ehkäpä jossain vaiheessa.
Mutta siinä mielessä kivaa, että vaikka kuinka ketuttaisi, niin hetki toimistossa auttaa taas jaksamaan ja palauttaa osittain uskon työpaikkaan. Ja kuitenkin molemmat purnaamme toisillemme kaikki asiat niin homma tuntuu vielä ihan tasapuoliseltakin. Voi olla taas hyvillä mielin jonkin aikaa ja skumppapulloakaan ei tarvitse tänä iltana korkata. :)
Nyt. Oikeesti.
Työkaveri tulee takahuoneeseen: "Onko toi se kone, joka sun piti laittaa kuntoon?" ja viittaa sylissäni olevaan läppäriin.
"Öö... Ei."
"No mikä kone toi sitten on?"
"Mun oma kone, mulla on hitto soikoon tärkeämpääkin tekemistä kuin tämä työ."
"No mitä sä teet?"
"Luen sähköpostejani."
--
Taas niitä työpäiviä kun en vain ymmärrä sitä, miksi olen vielä täällä. Työmotivaatio aivan nollassa.
--
Mutta jos vaikka puhuisi jostain kivasta asiasta välillä: Eilen pääsi tosiaan saunomaan ja syömään hyvää lihaa kaverin luokse Vantaalle. Hyvä liha on terminä enemmän kuin kohdallaan, sillä kaveri ei ollut koskaan Kobea maistanut ja sitä nyt vaan sattui olemaan Arabian K-marketissa. Entrecotea tosin, mutta "melko herkullista" sekin oli. Pienet viipaleet siis Kobea alkupalaksi ja 300g sisäfilepihvit pääruuaksi. Lisäksi pekoniin käärittyjä aurajuustotäytteisiä herkkusieniä. Ja viiniä. Ja jälkiruuaksi 16-v double matured distillers edition Lagavulinia.
--
Haluaisikohan joku tulla tuhoamaan pullollisen samppanjaa kanssani tänään illalla kymmenen maissa? Vähän sellainen olo, että vain äärimmäisen laadukas kuplajuoma auttaisi tähän olotilaan.
ja laitetaan vielä pari viivaa tänne kun ne tuntuvat niin mukavilta tänään:
--
"Öö... Ei."
"No mikä kone toi sitten on?"
"Mun oma kone, mulla on hitto soikoon tärkeämpääkin tekemistä kuin tämä työ."
"No mitä sä teet?"
"Luen sähköpostejani."
--
Taas niitä työpäiviä kun en vain ymmärrä sitä, miksi olen vielä täällä. Työmotivaatio aivan nollassa.
--
Mutta jos vaikka puhuisi jostain kivasta asiasta välillä: Eilen pääsi tosiaan saunomaan ja syömään hyvää lihaa kaverin luokse Vantaalle. Hyvä liha on terminä enemmän kuin kohdallaan, sillä kaveri ei ollut koskaan Kobea maistanut ja sitä nyt vaan sattui olemaan Arabian K-marketissa. Entrecotea tosin, mutta "melko herkullista" sekin oli. Pienet viipaleet siis Kobea alkupalaksi ja 300g sisäfilepihvit pääruuaksi. Lisäksi pekoniin käärittyjä aurajuustotäytteisiä herkkusieniä. Ja viiniä. Ja jälkiruuaksi 16-v double matured distillers edition Lagavulinia.
--
Haluaisikohan joku tulla tuhoamaan pullollisen samppanjaa kanssani tänään illalla kymmenen maissa? Vähän sellainen olo, että vain äärimmäisen laadukas kuplajuoma auttaisi tähän olotilaan.
ja laitetaan vielä pari viivaa tänne kun ne tuntuvat niin mukavilta tänään:
--
keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007
Pelimies
Minusta on epämiellyttävää löytää itsestäni sellaisia pleijerimaisia piirteitä, kuten nyt vaikka tässä eilisiltana huomasin. Oltiin nimittäin taas vaihtareiden kanssa ulkona, Saku ei ollut paikalla, mutta yksi kämppiksistään kylläkin. Hänen kanssaan tuli sitten istuttua iltaa, aivan 100% rehellisesti ihan vain kaverimielessä. Pidin seuraa, hauskuutin, tarjosin pari kierrosta... Oli äärimmäisen mukavaa ja lähdin sitten "hyvissä ajoin" yksin kotiin koska aamulla piti olla taas virkeänä keskustelemassa HR-asioista.
Käytöksessäni ei varmastikaan ollut sinällään mitään poikkeuksellista, tarjoan kyllä muutenkin baarissa toisinaan miellyttäville ihmisille juomia ilman taka-ajatuksia ja muutenkin olin ihan oma itseni. Tietyllä tavalla vain toimintani oli selkeästi tarkoitushakuista, sillä fakta on, että naiset puhuvat keskenään ja jos saat naisen lähipiirin pitämään itsestäsi, nousevat omat mahdollisuutesi todella paljon.
Tänään illalla saunomaan ja syömään hyvin kaverin luokse. Mennee yön yli kun ei Vantaalta jaksa enää saunan ja muutaman oluen jälkeen takaisin sompailla. Plussana pääsee harrastamaan amichien bondingia varsin mukavan staffinuorukaisen kanssa. On muuten jotain sellaista, jota en varmasti olisi muutama vuosi sitten uskaltanut tehdä, joten exälle vielä kerran kiitos siitä, että onnistui taltuttamaan lapsuuden ikävistä kokemuksista kummunneen koirafobian. :)
Käytöksessäni ei varmastikaan ollut sinällään mitään poikkeuksellista, tarjoan kyllä muutenkin baarissa toisinaan miellyttäville ihmisille juomia ilman taka-ajatuksia ja muutenkin olin ihan oma itseni. Tietyllä tavalla vain toimintani oli selkeästi tarkoitushakuista, sillä fakta on, että naiset puhuvat keskenään ja jos saat naisen lähipiirin pitämään itsestäsi, nousevat omat mahdollisuutesi todella paljon.
Tänään illalla saunomaan ja syömään hyvin kaverin luokse. Mennee yön yli kun ei Vantaalta jaksa enää saunan ja muutaman oluen jälkeen takaisin sompailla. Plussana pääsee harrastamaan amichien bondingia varsin mukavan staffinuorukaisen kanssa. On muuten jotain sellaista, jota en varmasti olisi muutama vuosi sitten uskaltanut tehdä, joten exälle vielä kerran kiitos siitä, että onnistui taltuttamaan lapsuuden ikävistä kokemuksista kummunneen koirafobian. :)
maanantaina, marraskuuta 05, 2007
Aika hyvä elämä
Ihastuminen on melko kokonaisvaltainen olotila. Se on läsnä kun kävelee kadulla, tervehtii kassaneitiä, pakertaa duunissa ja se saa hymyilemään kun metalli kirskuu vasten metallia ratikan kääntyessä. Se keventää olotilaa ja nostaa mielialaa. Auttaa jaksamaan. Auttaa uppoutumaan unelmiinsa. Tunne on äärimmäisen miellyttävä, mutta täydelliseksi tämän tekisi se, ettei tarvitsisi edes mielensä syvimmissä sopukoissa koettaa jarrutella.
Mutta tarvitaanhan vuoristoradallakin jarrumiehiä.
Mutta tarvitaanhan vuoristoradallakin jarrumiehiä.
sunnuntai, marraskuuta 04, 2007
Eat your worries away
Aamulla heräsin vieraasta kämpästä Leppävaarassa, mutta ei siitä sen enempää. Hidas krapulapäivä vaatii oikeanlaista etenemistä, joten saavuin kotiin, pistin perjantaina hankkimani Death Proofin pyörimään dvd-soittimeen ja hengitin heikon olon ulos ruumiistani. Lounastreffit oli sovittu jo eilen, mutta Michelle avasi tänään vasta viideltä, joten lounas muuttui kolmen ruokalajin illalliseksi viineineen ja päivän krapularuokiin meni yhteensä hieman yli 70e. Mutta tulipahan syötyä hyvin ja myös seura oli ensiluokkaista.
Kolmituntisen ruokailusession päätteeksi kävimme vielä tyhjentämässä pullollisen Premier Cru-Chablista viinikellarilla. Eipä siinä enää maalliset murheet osanneet painaa kun olo oli kertakaikkisen mahtava. Erosin kuitenkin viiniherkuttelun jälkeen kulinaristiporukasta lähteäkseni käymään vaihtareiden asuntolalla järjestetyissä bileissä. Ja kuinka ollakaan, miltei heti juhliin saavuttuani törmäsin tähän ihastukseni kohteeseen meluisassa ja täyteen ahdetussa kämpässä. Päätimme melko nopeasti pienemmällä porukalla siirtyä hänen kämpilleen istumaan ja rupattelemaan kun ahdas, savuinen ja meluisa ympäristö ei ketään hirveästi miellyttänyt. Ruokapöydän äärellä ruskeat silmät vastasivat hymyyni ja sanat soljuivat leikkisästi välillämme. Taleaa maistellessa olisin kyllä mielummin maistellut hänen huuliaan, joilta kermaisen liköörin olisi varmasti voinut aistia. Nojautua puoleensa, viedä käsi poskea pitkin korvalehteä viistäen niskan taakse ja painaa huulet vasten toisia ja tuntea lämpimän hengityksen kosteus iholla.
Ääh, taidan mennä silittelemään peittoa ja halailemaan tyynyjä. Ajatukseni kuitenkin kiidättävät minut aivan muihin tilanteisiin ennen kuin astun unien valtakuntaan.
Elämä on ihanaa.
Kolmituntisen ruokailusession päätteeksi kävimme vielä tyhjentämässä pullollisen Premier Cru-Chablista viinikellarilla. Eipä siinä enää maalliset murheet osanneet painaa kun olo oli kertakaikkisen mahtava. Erosin kuitenkin viiniherkuttelun jälkeen kulinaristiporukasta lähteäkseni käymään vaihtareiden asuntolalla järjestetyissä bileissä. Ja kuinka ollakaan, miltei heti juhliin saavuttuani törmäsin tähän ihastukseni kohteeseen meluisassa ja täyteen ahdetussa kämpässä. Päätimme melko nopeasti pienemmällä porukalla siirtyä hänen kämpilleen istumaan ja rupattelemaan kun ahdas, savuinen ja meluisa ympäristö ei ketään hirveästi miellyttänyt. Ruokapöydän äärellä ruskeat silmät vastasivat hymyyni ja sanat soljuivat leikkisästi välillämme. Taleaa maistellessa olisin kyllä mielummin maistellut hänen huuliaan, joilta kermaisen liköörin olisi varmasti voinut aistia. Nojautua puoleensa, viedä käsi poskea pitkin korvalehteä viistäen niskan taakse ja painaa huulet vasten toisia ja tuntea lämpimän hengityksen kosteus iholla.
Ääh, taidan mennä silittelemään peittoa ja halailemaan tyynyjä. Ajatukseni kuitenkin kiidättävät minut aivan muihin tilanteisiin ennen kuin astun unien valtakuntaan.
Elämä on ihanaa.
perjantaina, marraskuuta 02, 2007
Isoäidille
Pari minuuttia sitten sain puhelun ja jo äitini äänensävystä arvasin heti, että mitä on tapahtunut. Isoäitini on poistunut keskuudestamme. Kolmen viikon päästä hän olisi täyttänyt 95v.
Tavallaan tieto tuli helpotuksena, sillä ehkäpä hän saa dementian viemät muistonsa, näkönsä ja liikuntakykynsä takaisin tuonpuoleisessa. Eikä syöpäkään enää häntä vaivaa. Ikäväähän kuoleminen aina on, mutta kun henkilö ei tunnista omia lapsiaan (lastenlapsista puhumattakaan), kärsii kovista kivuista ja on kituutellut jo monta vuotta sellaisessa kunnossa, että hänestä joutuu ympärivuorokautisesti pitämään huolta, niin kyllä helpotus on suuri koko lähipiirille. Eikä voi ainakaan sanoa, että kuolema olisi tullut kenellekään yllätyksenä.
Muistoissani olet kuitenkin kotisi pihalla pelaamassa sulkapalloa ja leipomassa meille pannukakkua. Hyvät asiat jäävät elämään vaikka fyysinen taivallus loppuu. Lepää rauhassa, mummi.
Tavallaan tieto tuli helpotuksena, sillä ehkäpä hän saa dementian viemät muistonsa, näkönsä ja liikuntakykynsä takaisin tuonpuoleisessa. Eikä syöpäkään enää häntä vaivaa. Ikäväähän kuoleminen aina on, mutta kun henkilö ei tunnista omia lapsiaan (lastenlapsista puhumattakaan), kärsii kovista kivuista ja on kituutellut jo monta vuotta sellaisessa kunnossa, että hänestä joutuu ympärivuorokautisesti pitämään huolta, niin kyllä helpotus on suuri koko lähipiirille. Eikä voi ainakaan sanoa, että kuolema olisi tullut kenellekään yllätyksenä.
Muistoissani olet kuitenkin kotisi pihalla pelaamassa sulkapalloa ja leipomassa meille pannukakkua. Hyvät asiat jäävät elämään vaikka fyysinen taivallus loppuu. Lepää rauhassa, mummi.
Olla ihastunut
Sitä ehtii muuten yllättävän nopeasti unohtaa, että miltäs se oikeastaan tuntuikaan kun on ihastunut. Kun voi aamulla jäädä meditoimaan sängylle puoleksi tunniksi vain ajatellen sitä toista ja samalla rintakehässä velloo pakahduttava tunne ja aivojen mielihyväkeskuksessa pauhaa biokemiallinen myrsky.
Ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin onhan hän mielessä viimeisenä asiana nukkumaan mennessä ja ensimmäisenä aamulla herätessä. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan - kukaan ei tiedä - joten lasken itseni kuin kaarnalaivan tunteiden virtaan ja katson minne päädyn. Ja vaikka määränpäänä olisi suuri putous, niin hitto soikoon silti minä nautin tästä matkasta.
Ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin onhan hän mielessä viimeisenä asiana nukkumaan mennessä ja ensimmäisenä aamulla herätessä. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan - kukaan ei tiedä - joten lasken itseni kuin kaarnalaivan tunteiden virtaan ja katson minne päädyn. Ja vaikka määränpäänä olisi suuri putous, niin hitto soikoon silti minä nautin tästä matkasta.
torstaina, marraskuuta 01, 2007
Kellariterveisiä
Viime kuun varattavat sitten saapuivat ja kun ei tänään yhtä turhaakin turhempaa tiimipalaveria lukuun ottamatta ollut muuta tekemista niin kävin sitten heittämässä hieman viinejä tuolta kaapista kellarille (jos kaappi on katsos täynnä, niin silloin ei voi ostella uusia pulloja!). Kamerakin sattui olemaan mukana, joten blogini saa taas yhden alivaloittuneen, huonosti sommitellun ja rajatun mukatunnelmallisen kuvan sisältöönsä. Pitää nyt koittaa nauttia pelkistä etiketeistä ja kuvista kun suurin osa noista on kuitenkin parhaimmillaan vasta vuoden 2015 jälkeen. :)
La Landonne, La Turque, Lalande... Lalaa... :)
Ihana ilta
Ääh, mä en kestä. Ei kenenkään kanssa voi olla näin helppoa, luontevaa ja mukavaa olla. Ensimmäinen halauksen ajan sain toimia lämpöpatterina ja miellyttävän pitkään siinä seisoimme vastakkain sanomatta sanaakaan. Tuoksu, kosketus, läheisyys. Lasit täyteen kuohuvaa ja lähes taukoamaton keskustelu läpi eri ruokalajien, samppanjan sekä jälkkärin. (Tehkää itsellenne palvelus ja tilatkaa tuota yksi pullo lähialkoonne. Aivan taivaallista ja parhaimmillaan jo nyt).
Hymyjen ja katseiden palloteltua samppanjapullon loppuun asti siirryimme jälleen kerran hieman mukavemmalle paikalle ja kuin huomaamatta olimme taas kiinni toisissamme ja sormeni sukivat hänen käsivartensa hentoa karvaa hitain ja hellin liikkein. Saatoinpa siinä yhden suudelmankin antaa kämmenselälle kun pelkkä puhaltaminen ei kuivuvia käsiään muuttuvan sään jäljiltä kosteuttanut. Keskustelua parisuhteista, olemisesta ja koskettamisesta. Sanoja, sormenpäitä iholla ja lämmin hengitys poskella. Oikeastaan koko ilta sellainen "jos kuolisin nyt, niin kuolisin onnellisena" -olo. Ja ensi viikolla hän sitten lupasi kokata vuorostaan. Elimistö täynnä endorfiineja vielä kolmen aikaan aamuyöstä kun vihdoin palaan saatilta.
Ja alustavasti kutsuin hänet myös joulua viettämään vanhempieni luokse, josta innostui kovasti. Perinteinen suomalainen elämys siis luvassa hänelle, pitänee varmaan ilmoittaa kotiin asiasta. :D
Ulkona vihmoo tuuli, joka vikisee ikkunanraoissa, mutta minua kutsuvat puhtaat lakanat.
Hymyjen ja katseiden palloteltua samppanjapullon loppuun asti siirryimme jälleen kerran hieman mukavemmalle paikalle ja kuin huomaamatta olimme taas kiinni toisissamme ja sormeni sukivat hänen käsivartensa hentoa karvaa hitain ja hellin liikkein. Saatoinpa siinä yhden suudelmankin antaa kämmenselälle kun pelkkä puhaltaminen ei kuivuvia käsiään muuttuvan sään jäljiltä kosteuttanut. Keskustelua parisuhteista, olemisesta ja koskettamisesta. Sanoja, sormenpäitä iholla ja lämmin hengitys poskella. Oikeastaan koko ilta sellainen "jos kuolisin nyt, niin kuolisin onnellisena" -olo. Ja ensi viikolla hän sitten lupasi kokata vuorostaan. Elimistö täynnä endorfiineja vielä kolmen aikaan aamuyöstä kun vihdoin palaan saatilta.
Ja alustavasti kutsuin hänet myös joulua viettämään vanhempieni luokse, josta innostui kovasti. Perinteinen suomalainen elämys siis luvassa hänelle, pitänee varmaan ilmoittaa kotiin asiasta. :D
Ulkona vihmoo tuuli, joka vikisee ikkunanraoissa, mutta minua kutsuvat puhtaat lakanat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
