Isäni kanssa käydyt puhelinkeskustelut ovat yleensä erittäin lyhyitä, asiapitoisia ja ytimekkäitä. Kuten nyt kun hänen syntymäpäivänsä ja isänpäivä sattui samalle päivälle, niin tunnollisena poikana sitten soitan tietenkin onnitellakseni. Alle kolmessa minuutissa sitten hoidimme kuulumisten vaihdon "mitäs täsä mittään", onnittelut "no kiitos kiitos" ja käytännön asiat "oletkos tulossa hautajaisiin".
Ei välejämme mikään hierrä, mutta melko tarvelähtöistä kommunikaatiomme keskimäärin on. Äijämäistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti