Nimittäin hetki edellisen postauksen jälkeen ajattelin taas mennä vaihteeksi käymään henkilöstöpäällikkömme luona. Tulemme keskenämme toimeen erinomaisesti ja olemme useasti istuneet toimistossaan juttelemassa enemmän tai vähemmän syvällisiä asioita sekä työstä että siviilielämästä. Meitä yhdistää muun muassa se seikka, että olemme molemmat lähtökuopissa nykyisistä duuneistamme, joten hänelle voin mennä oikeasti juttelemaan asioista niiden oikeilla nimillä ja tälläkin kertaa kun oli taas puitu kaikki polttavat asiat ja keskusteltu tiimihengestämme ja muista työasioista (mm. siitä, että työmotivaationi on täysi nolla), niin keskustelu päätettiin lopulta hyvässä yhteisymmärryksessä sanoin "kyllä me täältä vielä jonain päivänä pois päästään".
Piti oikein lähettää vielä perään "kiitos ja anteeksi"-maili, jossa muun muassa totesin, että ilman häntä olisin irtisanoutunut jo pitkän aikaa sitten. Vaikka nyt jälkikäteen ajateltuna tuo olisikin toiminut paremmin kukkapuskan ja kortin muodossa. Ehkäpä jossain vaiheessa.
Mutta siinä mielessä kivaa, että vaikka kuinka ketuttaisi, niin hetki toimistossa auttaa taas jaksamaan ja palauttaa osittain uskon työpaikkaan. Ja kuitenkin molemmat purnaamme toisillemme kaikki asiat niin homma tuntuu vielä ihan tasapuoliseltakin. Voi olla taas hyvillä mielin jonkin aikaa ja skumppapulloakaan ei tarvitse tänä iltana korkata. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti