...eipä ole naista, joka voisi jättää, niin tuskin tää tästä paskemmaks enää muuttuu.
Päätä särkee, stressaa (äärimmäisen harvinaista minulta), välillä hengittäminenkin tuntuu kivuliaalta ja kaikki tuntuu merkityksettömältä. Ulkona on pimeää, panettaa, mutta ei olisi aikaa panna vaikka olisi mahdollisuus. Pari isoa deadlinea on päällekkäin lapinreissun kanssa, jonka aikana pitäisi varmaankin tutustua tenttikirjallisuuteen, joka on Kauniaisia myöten joka v*tun kirjastosta lainassa ja Akateemisestakin loppu. Sähköpostissa on 170 viestiä viimeisen viikon ajalta (roskapostit ja työpostit on tuosta luvusta poistettuna) ja suuressa osassa on jokin "ihan pieni ja nopee juttu" hoidettavaksi. Mun tuurilla mun iPhone on päivitetty uusimpaan versioon tehtaalla kun se on ostettu päivää uuden erittäin vaikeasti hakkeroitavissa olevan softan julkaisemisen jälkeen. Rakkauselämä etenee yhtä komealla vauhdilla kuin jäisessä ylämäessä starttaava Opel Ascona. Amican kahvi on pahaa. Pulla lihottaa. Koulutehtävät ovat huonosti ohjeistettuja. Kämppä on epäsiisti. Kyynelkanavat huolehtivat liian hanakasti silmieni nestetasapainosta ja ilmeetön, lähes kyynelehtivä mies bussissa kerää katseita, joita en jaksa huomioida.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
*halaus*
Been there. Asioilla kuitenkin on tapana järjestyä ihan oikeasti, vaikka eipä se siinä pahimmassa vaiheessa paljoa lohduta, että ehkä joskus helpottaa.
Stressi+sinkkuus+pimeä talvi ei ole vaan kaikista parhain yhdistelmä. Ainakin joku tuossa kolminaisuudessa on muuttuva tekijä, joten helpotusta on luvassa.
!
Ja ennen tuota ! piti lukea voimia.
:)
Kyllä tää tästä, nyt on jo parempi olo kuin päivällä. Mutta aika hyvin kasautui monta ketutuksen aihetta samaan hetkeen. Vielä kun saisi koulujutut pois alta, niin olisi kiva lähteä torstaina reissuun.
Lähetä kommentti