maanantaina, marraskuuta 12, 2007

Uusi päivä

iPhone-projekti etenee näillä näkymin 28.11. Aikaa kuluu paljon enemmän ja rahaa on tällä hetkellä sitoutunut projektiin kaksinkertainen määrä, josta onneksi puolet on kuitenkin saatavia. Mutta päätös pitää.

Olo on ollut aika alamaissa tässä illan tunteina. Pitäisi varmaan vaan pilata koko homma juottamalla se känniin ja pelehtimällä yksi ilta niin olisi ainakin yksi ja tietty syy olla vihainen itselleen ja voisi kuitata koko jutun menneeksi ja suunnata intressinsä jonnekin muualle. Ärsyttävintähän tässä tilanteessa tosiaan on se, että loppujen lopuksi en itse pysty kontrolloimaan juurikaan mitään aspektia tässä Saku-asiassa. Jokainen sekunti minkä vietämme sylikkäin ja jokainen hetki, jolloin katson häntä suoraan silmiin täyttävät koko elimistön riemulla ja euforialla, mutta rationaaliset ajatukset repivät nuo tunteet rinnasta jättäen jälkeensä vain tunteen ahdistuneisuudesta ja voimattomuudesta.

Ja vielä kun tosiaan mukaan kuvioihin tullut tuo kaikin puolin potentiaalisen oloinen Nettituttavuus, ovat fiilikset väkisinkin hieman sekalaiset. Tahtois, mut haluis, mutku ei toivois, vaiks kuitenki kaipais, ja vaikkei sais, ni silti hinkuu.

Äh, josko vaikka menisi peiton alle katsomaan, että saanko nukuttua vai pyörinkö taas monta tuntia sängyssä haaveillen.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miksi ihmeessä haluaisit "juottaa känniin, pelehtiä yhden illan ja kuitata menneeksi"? Olen seurannut blogiasi ja pitänyt sua aika fiksuna tyyppinä mutta nyt tuli sellasta tekstiä joka ei sitä todista. En edes ymmärrä tuota pointtiasi. Miksi ei voisi kännissäkin pelehtiä ja silti jatkaa suhdetta? Näinkö miehet ajattelevat? Nyt tuli lähes oksettava olo. Silmäni todellakin aukesivat ja näky ei ole kaunis.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Ajatus tuossa taustalla on se, että miten tämän jutun pystyisi pilaamaan kaikkein parhaiten? Siten, että tekisi jotain, jota ei yleensä tekisi, jota katuisi, joka aiheuttaisi turhia komplikaatioita suhteeseen ja joka ei millään tasolla olisi hyvä idea ja jolla mahdollisesti olisi tuhoisia seurauksia ihmissuhteen kannalta.

Sit kun ei tarvisi enää miettiä jos kaikki olis mennyt ns. ketuiksi.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

...jotenkin tuntuu etten nyt saa ihan ilmaistua sitä pointtia kuitenkaan kovin selkeästi.

Tahtoisin, että tilanne joko menisi pois tai edistyisi johonkin suuntaan. Itse en omista ärsyttävän tiukoista moraalisista periaatteista johtuen voi asiaa oikein eteenpäin viedä mitenkään aktiivisesti, joten vaikuttamisen keinoksi jää homman totaalinen munaaminen, joka varmasti tuossa esitetyssä skenaariossa toteutuisi.

Voihan sitä pelehtiä ja jatkaa suhdetta, mutta olosuhteet huomioonottaen veikkaan että tuollaisella olisi vain tuhoisa vaikutus. Ja jos kaikki olisi pilalla, niin voisi keskittyä käsittelemään vain sitä tunnetta ilman että tarvisi koko ajan hillitä, puntaroida, pohtia ja analysoida.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Rakastamista helpompaa on vain vihaaminen ja jos voisin vihata itseäni siitä, että tyrin tämän, voisi se syrjäyttää vallalla olevan tunteen.

(jos sen koittaa siis runollisesti yhteen virkkeeseen tiivistää.)

Anonyymi kirjoitti...

Höpö höpö. Vihaaminen on ehkä lyhyellä tähtäimellä rakastamista helpompaa, mutta pitkällä tähtäimellä rakastaminen on hedelmällisempää. Miksi et osoita tytöllesi tunteitasi täydellä voimalla ja ota ne kaikki riskit, mitä siitä voi seurata? Mitä hittoa niitä miettimään, koska siinä voi käydä hyvinkin. Sitä kadut kuitenkin enemmän, jollet pistä kaikkea peliin, jos olet todella ihastunut.

Yleensä rakastaminen on hyvä asia. Jos siinä pettyy, se on kehityshaaste, joka tulisi joka tapauksessa kohdata. Tätä haastetta kuitenkin elämältä haluat, muodossa tai toisessa. Rakastaminen ei ole ollenkaan huono tapa oppia asioita. Ja aina on se mahdollisuus, että tekemällä, uskomalla ja hoitamalla muutakin elämää hyvin, rakkaus onnistuu ja sinusta tulee onnellinen mies. Ei kannata valita pelkäämistä, vaan eläminen.

Minä voin sanoa, koska rakastin todella syvästi kuusi vuotta elämästäni, erosin enkä kadu päivääkään suhteesta. Olisin vain puoliksi minä, ellen olisi suhteessa kasvanut. Onnea toivotan.

Anonyymi kirjoitti...

Siis se iPhone'han on lukittu. Sisässä AT&T:n SIM-kortti, jota ei saa ulos puhelinta rikkomatta.

Siis SIINÄ EI OLE VAIHDETTAVAA SIM-KORTTIA.

Kunhan muistutin.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Hah! Amatööri! iPhonessa on LENNOSSA VAIHDETTAVA SIM-KORTTI, toisin kuin vaikka Nokialaisissa. :)

Ja iPhonen saa aktivoitua 1.1.1 -softalla ilman liittymää helposti käyttämällä hyväksi Safarin TIFF-haavoittuvuutta, eli hätäpuhelutilassa näppäilemällä *#307#, jolloin pääsee käsiksi puheluhistoriaan. Täältä sitten vaan tehdään luodulle yhteystiedolle kuvitteelinen kotisivulinkki, joka ohjaa osoitteeseen prefs://1F, josta pääsee säätämään wlania jne.

Sitten vaan ensin jailbreakataan puhelin, jonka jälkeen vaan SSH:lla siirtää wlanin yli puhelimeen softan, joka poistaa sim-lukituksen ja ajaa sen niin se on siinä.

Mutta luonnollisestikin tosin pitää tietää mitä tekee. :)

Anonyymi kirjoitti...

Okei, olen tuon ensimmäisen kauhistuneen kommentin kirjoittaja ja täytyy sanoa että kiitän sinua selvennyksestäsi sillä ajattelen jo muutenkin että kaikki miehet ovat kammottavia hyväksikäyttäviä itsekkäitä eläimiä ja fiksun miehen suusta tuollainen ajatus vain todisti epäilykseni oikeiksi. Mutta ehkä te kaikki ette niin kamalia olekaan. Tosin aion vastaisuudessa olla todella varovainen, mitä en aiemmin valitettavasti ole ollut. Olisihan se hienoa jos pystyisi olemaan ilman miestä ja tyytyväinen. Sen tilan saavuttaminen vain näyttää olevan mahdotonta vaikka neljä vuotta olen aktiivisesti yrittänyt. ;)

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Kyllä mä olen ihan valmis allekirjoittamaan sen, että miehet ovat yleensä aika sikoja ja että kannattaa olla varuillaan. Hävettää toisinaan oman sukupuolen puolesta, mutta on niitä hyviäkin miehiä oikeasti olemassa. Mutta harvassa ne ovat, sen olen minäkin huomannut.

Mutta ei kai pitäisi valittaa, onpahan vaan vähemmän kilpailua sitten kun pelataan oikeasti isoilla panoksilla. :)