Jotenkin huvitti miten Kallioelämä kulminoituikaan siihen hetkeen kun saavun puoli kahden maissa kotiovelle ja naapuri makaa rappukäytävässä ovensa edessä sammuneena avaimet kädessään. Avasin oven, herättelin kaverin ja kysyin nopeasti että missä ollaan ja että onko vedetty muuta kuin viinaa. Kun vastaukset ovat selviä siinä määrin missä umpihumalainen pystyy kommunikoimaan ja mies pystyy tuettuna raahautumaan kotiinsa, niin uskon että kaverilla on mukavampi herätä edes siitä nojatuolistaan mihin hän rojahti kuin rappukäytävän kiviseltä lattialta. Olisi ehkä pitänyt antaa jääkaapista krapulakalja siihen viereen pöydälle jos niitä vaikka harrastaisi. Mahtaa nimittäin olla ikävä olo huomenaamulla.
Mutta Kalliossa sattuu ja tapahtuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti