Kahdellakin tapaa ainutkertainen

Eilen jo aamusta alkaen oli kummallisen huono olo. Oksetti ja ruoka ei maistunut, ihan kuin krapulassa olisi ollut vaikka alkoholia en edeltävänä päivänä ollut nauttinut tippaakaan. Eikä kyseessä morkkiskaan ollut, tai ainakaan tietääkseni morkkikseen ei liity selkeästi illan edetessä noussut kehon lämpötila. Mutta kävin kuitenkin urhoollisesti hakemassa Reiniltä lihat aamupäivällä ja sillä reissulla jo vakavasti mietin, että pitäisikö peruuttaa illan treffit, mutta se jääräpäinen mies sisälläni vaan totesi, että kyllähän tämä olo tästä varmaan vielä paranee. Ehdin sentään messengerissä nopeasti varoittamaan, että minulla on ollut hieman heikko olo koko päivän.

Ilta saapui, ruuat olivat valmiina, rosé-kuohari kuulerissa ja olin hävinnyt henkisen taistelun itseäni vastaan ja laittanut himmennetyn valaistuksen lisäksi jopa pari tuikkua palamaan. (Jos nyt ekaa kertaa järjestää ihan oikeasti varsinaiset ensitreffit kämpillään, niin kai sitä nyt saa vetää hiukan överiksi!) Puoliksi huumorilla, mutta näytti toimivan ihan käytännön tasollakin. Olin kuulemma ensimmäinen mies, joka oli laittanut hänelle ruokaa ja jo pelkästään se oli ollut kuulemma vaikuttavaa. Vielä kun ruoka oli mielestään herkullista, niin sitä parempi. Ainutkertaiset treffit jo siis siinä mielessä.

Omalta osaltani ehdin syödä vain muutaman haarukallisen kun olo alkoi olla sanalla sanottuna kauhea. Totesin sitten vaan, että pahoitteluni, mutta minun pitää nyt mennä hetkeksi sängylle makoilemaan. Mittasin siinä samalla kuumeen ja mittari kohosi 37,85 asteeseen. Ilmankos olikin hieman heikko olo. (Yleensä en juuri kuumetta mittaile sillä loppujen lopuksi kuumemittari on hyödyllisyydessään samaa luokkaa vatupassin kanssa: kertoo kyllä jos jotain on vialla, muttei pysty missään olosuhteissa ratkaisemaan ongelmaa). Katselin siinä sitten vierestä kun neito söi ja juttelin mukavia. Puolenyön jälkeen kuitenkin alkoi olla vaikeuksia pysyä hereillä, joten oli pakko lähettää toinen kotiinsa pahoittelujen kera. Olipahan kuitenkin varmasti erilaiset ensitreffit ja differoitumunen on näilläkin markkinoilla avainasemassa menestyksen saavuttamisessa.

Loppujen lopuksi siis ilta ei mikään totaalinen katastrofi ollut, mutta ainakaan tuossa kunnossa ollessani ei suurta kolahdusta tapahtunut. Täytyy kyllä tavata uudestaankin sitten kun on oikeasti täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa ja katsoa että miten kemiat käy yhteen. Ihan sujuvasti juttu ainakin luisti ja mukavalta henkilöltä hän vaikutti. Mutta ainahan sitä tällaisessa yhteydessä etsii jotain muuta kuin pelkästään "mukavaa".

Vi ska se. Ajattelin nyt lähteä käymään Weeruskassa blogipikkujouluissa kun aamulähtö mökkibileisiin jäi sairauden takia välistä. Sen verran on kuitenkin jo kunto kohentunut ja tuo hyödytön mittatikkukin kertoo, että oloni on parempi kuin eilen niin ei kai pieni ulkoilu ja hyvässä seurassa istuminen asiaa pahenna...