Kohti uutta

Uusivuosi mennee sitten samalla kaavalla kuin edellinenkin. Ei sinänsä mitään vikaa, mukavaahan tuo on ja enemmän tosiaan arvostan kotona seurustelua kuin ylipäätänsä mitään muuta sosiaalista aktiviteettia. Ja nyt minulla on sentään uusi sateenvarjo mukanani, joten yksin sateessa seisoskeleminen ei ole enää läheskään yhtä epämiellyttävää. :D

Tulliin se tosiaan veikkausteni mukaan menikin, mutta pienellä tuurilla ja hyvällä peitetarinalla vältyin kokonaan ylimääräisiltä veroseuraamuksilta. Olipa lähettäjä vielä ystävällisesti merkannut lähetyksen lahjaksi ja tullihenkilö tuntui pitävän sepitetystä tarinasta Kaliforniassa asuvasta Shane -nimisestä kaverista (lähettäjän nimi ja kotiosavaltio), jolle olin netissä esitellyt suomalaista joulukeliä parilla valokuvalla. Lähetti sitten vittuillakseen minulle joululahjaksi sateenvarjon sillä hänellä ei juurikaan ole sille käyttöä ja täällä valkeiden hankien ja jääkarhujen keskellä sille saattaa olla enemmän tarvetta. Tullivirkailija siinä sitten vielä kysyi mielipidettäni, että onkohan se yli 45 euron arvoinen. Totesin vaan, että ainakin kaikki aikaisemmat sateenvarjoni ovat olleet n. 5e arvoisia, joten enpä oikein usko. Samaan ajatusmalliin sitten virkailijakin päätyi ja lähetti minut uudenvuoden viettoon. Tuosta olisi siis pitänyt maksaa alvit ja jonkinlainen tullausmaksu päälle (vaatteilla 12%, käsilaukut 3% jne.). Eli sellaisen 20 euroa säästin, joten päätin palkita itseni lounaalla Chicosissa, joka sattui matkan varrelle juuri siinä vaiheessa kun olin kotimatkalla ja muistin, että ihmisten täytyy syödä.

Ja todellakin on äärettömän siisti tuo sateenvarjo. Vois vaikka alkaa sataa pian. :)