Kunniamaininta

Toisinaan sitä on itsestään salaa hieman ylpeä. Kiitos tunnustuksesta, PA.

Palaan nyt kuitenkin tähän elämäni ihmissuhdesaippuaan blogaisun muodossa, jonka tuoksinnassa sanon kynttilänvalossa kanssani istuvalle ihanalle naiselle rakastavani häntä ilman että minulle naurettiin päin naamaa.

Aamu meni yleisen närkästyneisyyden vanavedessä ja kustannuspaikalle saavuttuani minulle selvisi, etten jaksaisi tätä päivää työpäivänä ilman sairaslomaa. Käynti tt-asemalla (eikös kuulostakin sotilaalliselta?) ja hymyileväisenä poistuminen varttia myöhemmin työstä vapauttavan lipareen kanssa. Motivaatiosaikkua, pehmeä lasku tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. Leimattu ja allekirjoitettu kuitenkin niin ei pitäisi olla kenelläkään mitään sanomista.

Haahuilin takaisin kotiin ja hypittyäni hetken aikaa blogista toiseen pistin dvd-soittimeen pyörimään Kuninkaan Paluun special extended dvd versionin ja nukahdin ennen kuin ensimmäinen levy piti vaihtaa toiseen. Päikkärit sohvalla keskeytyivät saapuvan tekstiviestin ääneen ja huomasin pöpperöisenä herättyäni nukkuneeni pari tuntia niitä "pikaisia torkkuja". Soitin takaisin kun en jaksanut tekstailla ja sovimme tämän Bestiksen nimellä blogissani kulkevan henkilön kanssa puolen tunnin päähän treffit kahvilaan, jossa olimme jo lukioaikojen jälkimainingeissakin istuskelleet. Kahvit ehdimme siellä nauttia, mutta kun kerran perjantai-iltaa vietimme, esitin kutsun viinikellarin suuntaan siirtymisestä. Nelisen tuntia sitten istuimme ja juttelimme syvällisiä tunnelmallisessa viinikellarissa kynttilänvalossa. Siinä sitten sivutessamme ystävyyttä ja välittämistä totesin hänelle sen, mitä ystävämielessä häntä kohtaan tunnen, sillä liian harvoin ihmiset tuollaisia asioita toisilleen sanovat, vaikka ehkä aihettakin olisi.

Puoli kahden maissa olimme jo bussissa matkalla takaisin koteihimme. Ihanaa, että on hänenlaisensa ystävä. Ja ennen kaikkea oli mahtavaa nähdä häntä taas liian pitkän ajan jälkeen ja todeta, että mikään välillämme ei ole muuttunut vaikka kuukaudet ovatkin vierähtäneet ilman kasvokkain näkemistä. Lisäksi vielä iloa tuottaa nähdä se onnellisuus toisen silmissä, mikä varmasti juontaa juurensa uuteen ihmissuhteeseen, jonka suvaitsisin jatkuvan. Sillä hän jos kuka sellaisen onnen ansaitsee.