Ilta meni loistavasti, ruoka oli hyvää ja kaikki mukavaa. Itse raahauduin töihin yhdeksäksi ja toinen jäi vielä sänkyyni nukkumaan. Aamulla sitten vielä sängylle hänen yllensä nojautuen totesin niiden lukuisten suudelmien välissä, että tähänhän voisi vaikka tottua. Jätin vara-avaimet pöydälle ja totesin, että tulen takaisin hieman ennen kuutta.
Jäi siinä sitten nukkumaan ja pari minuuttia sitten soitti ja kysyi, että saako nykäistä nettipiuhan wlan-tukiasemastani. Eli ensimmäistä kertaa luoja ties kuinka pitkään aikaan kotona on joku ihana ihminen odottamassa minua. :)
Ja hän on kuulemma vakuuttunut siitä, että olen "perfect husband" mikäli pystyn vielä toisenakin iltana laittamaan yhtä hyvän aterian kuin eilen. Helppopa on pitää tyttö tyytyväisenä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti