Aamutunnelma

Herätys, olo yhtä kaihoisa kuin Eric Claptonilla onnellinen Wonderful Tonightissa.

Hanasta ei tule vettä. Nykyihminen on varsin säälittävä ilmestys kun infrastruktuuri pettää. 'ttu.

Jos asutte kaapelialueella, ettekä omista vielä digiboksia, niin silloin ette katso telkkaria niin paljoa, että teidän aivan välttämättä tarvisi rynniä lähimpään elektroniikkaliikkeeseen aiheuttamaan ylimääräisiä jonoja. Ehtii sen ensi viikollakin ja pari päivää ilman telkkaria ei voi olla kenellekään niin suuri kynnyskysymys, etteikö tuota mahdollisuutta voisi edes harkita. Ja jos ilman telkkaria olo tuntuu kauhealta, sitä suuremmalla syyllä pieni vieroitus tuosta laatikosta tekisi hyvää. Mutta sunnuntaina ei siis kaapeliverkossakaan enää tule kuvaa ilman digiboksia. Jos nyt joku on onnistunut tuon missaamaan. :)

Iltaa ja yötä

Miellyttävä olotila, eilen Puolalainen lähetti viiden maissa tekstiviestin, että on saanut ajatuksensa suht' hyvin reilaan, mutta että tuntee silti tarvitsevan jonkin verran etanolia. Nähtiin sitten töistä päästyäni ja ilta jatkui pitkälle yöhön hyvän punaviinin, ranskalaisten juustojen ja parmankinkun siivittämänä.

Merkattu mies olen myös eilisen jäljiltä. Nimittäin asia, joka jo ensitapaamisellamme meinasi viedä minulta järjen toimii vieläkin. Ja mitä intohimoisemmaksi meno muuttuu, sitä enemmän tahtoo ja saa. Nyt kun voi puhua jo ihan aidosta huunpuremasta, joka varsin käytännöllisesti n. millin erotuksella jää piiloon kauluspaidan kauluksen alle. (Ensimmäinen laatuaan allekirjoittaneen kaulalla, sivumennen sanoen. Omistusmerkkauksena tehdyt jäljet kun mielestäni kuuluvat 15-vuotiaille ja itse olin jo silloinkin skeptinen koko touhun järkevyydestä. Nyt puolivahingossa syntynyt jälki kuitenkin tuntuu miellyttävältä. Kuin vanhemmilta kapinamielessä salaa otettu lävistys paikassa, jonka vain harvat tulevat näkemään).

Tällä hetkellä se sitten makoilee kämpilläni, katselee DVD:itä ja odottelee minun palaavan töistä. Sanomattakin lienee selvää, että minulla ei todellakaan ole mitään tätä tilannetta vastaan. Ihana päästä pian kotiin.

Nukunuku

Olenkohan joskus maininnut siitä, että unirytmini muuttuu hyvinkin yöpainotteiseksi hieman liiankin helposti? Onneksi on duunia vasta yhdeltä niin ehtii nukkua vielä ihan kohtuulliset yöunet. Hyvää yötä, vaikka toiset jo tähän aikaan alkavatkin heräillä töihinsä.

Jos vaan saisin

Eilen illalla, Puolalaista sylissäni pitäen ja hänen hiuksiaan silitellessäni myönsin itsellenikin sen, että varmasti tulen ainakin pari kyyneltä vuodattamaan kun hän takaisin kotimaahansa lähtee. Sellaisena hetkenä, tiedättehän - jonka ei soisi loppuvan koskaan, olisin tahtonut kuiskata hänen korvaansa ne kolme kaikkein kauneinta sanaa.

Liekö vain hetkessä, mutta juuri silloin en kaivannut elämääni mitään muuta. Kunhan olin onnellinen, vaikka tuota onnea kaiversikin rintalastasta ruokalusikalla rustoa kaapiva tunne ja tieto kaiken tämän väliaikaisuudesta.

Hiukan kun vielä vaikeemmaks sais

Mikä hitto siinä on, että naisten pitää toisinaan olla niin kryptisiä oman päänsisäisen maailmansa jakamisessa? Nytkin Puolalaisen kanssa vietettiin mukavat 27 tuntia yhdessä, tosin kävin erään blogitutun kanssa kahvilla tuossa aamupäivästä tämän toisen vielä nukkuessaan kämpillä. En jaksanut hakea kaupasta maitoa aamukahvien tekoon, joten nappasin lähtiessä Latten ja cookien mukaani ja toin tuliaisiksi. Kelpasi hyvin ja suihkussakin oli jo ehtinyt käydä. Alkaa ilmeisesti olla jo kuin kotonaan kuten kutsukin on käynyt. Siitä sitten kävelylle Tokoinrannan kautta Pohjoisrantaan ja Katajanokkakin tuli kierrettyä ennen auringonottoa ja sylikkäin istuskelua Kolera-altaan luona. Siitä sitten Michelleen syömään myöhäistä lounasta.

Nyt on varsin mukava ja hieman väsynyt olo kun saattelin hänet juuri viimeiselle bussille, mutta sitä edeltävä ajatuksenvaihto jäi oikeasti mietityttämään pahemman kerran. Mielessään kun kuulemma on sen verran suuria asioita, jotka koskettavat hänen tulevaisuuttaan ja jo tehtyjä suunnitelmia. Ja ettei oikein tiedä mitä ajattelisi. Että asia ei sinällään ole niin henkilökohtainen, etteikö siitä voisi puhua, mutta ajatukset kun ovat vielä niin sekaisin omassakin päässä, ettei niitä osaa lauseiksi jäsentää.

En nyt suoraan viitsinyt ruveta utelemaan sen enempää, mutta ei sillekään nyt pitäisi tulla yllätyksenä, että tulkitsen tuon aika egosentrisesti ja veikkaan asioiden liittyvän minuun, hänen seurusteluunsa, sen tiimoilta tehtyihin suunnitelmiin ja kun hän illalla vielä totesi, ettei niihin ei "pysty" tekemään noin suuria muutoksia, niin väkisinkin mietin, että olenkohan minä osasyynä tuohon pohdiskeluun ja päänvaivaan.

Ääh, pitänee nukkua yön yli. Ja jutella hänen kanssaan jos vaikka saisi päätänsä selvitettyä.

Borta bra...

...men hemmä bäst!

Matka tarjosi juurikin sitä, mitä reissulta kaipasin (plus ylimääräisenä bonuksena maistiaiset 35-vuotiasta Pétrusta) eli aurinkoa, hyvää ruokaa ja juomaa. Lomaa. Lanzarotessa ei ollut mitään muuta ihmeellistä kuin vulkaaninen maaperä, mutta se oli sitten sitäkin upeampi.

Puerto Del Carmenissa ei olisi selvin päin viikkoa kestänyt, joten suuren osan lomasta käytössä oli varsin hauska avomallinen Tigra 1,8 Sport. Aivan ehdoton jos meinaa järjissään säilyä Kanarialla. Vuokra-auto siis, mielellään pieni, avomallinen, synteettisen ultramariinin värinen ja tehokas. Alla pari kuvaa reissusta. Njuta!

Lomalla

Etelän lämmössä, todennäköisesti ei hirveesti päivity blogi viikkoon. :)

London calling ...not

Joops, ei tule expat-blogia tästä blogista ainakaan tällä erää. Täytyy nyt katsoa, että miten nuo nykyiset duunikuviot järjestyy ja mitä tässä elämällään vielä tekisi. Alkuinnostuksen jälkeen kyllä omaksuin hyvinkin pessimistisen asenteen tuota mahdollisuutta kohtaan, joten eipä tuo nyt niin hirveästi kirpaise. Ainahan sitä voi kuitenkin lähteä, jos siltä tuntuu. Nyt on kuitenkin duunissa taas hieman mukavampaa kun pääsee tekemään ilman valvontaa omaa osaamista vastaavia hommia.

Tai tällä hetkellä mukavinta on tuo jumalaisen herkullinen burgundinpata, jota kovasti yritän säästellä huomiselle kun on vieraita tulossa, sekä eriyisesti sen rinnalle avaamani Chateau Latour-Martillac. Jollain tavalla tämä olotila voisi olla sanakirjamääritelmä minusta itsestäni. Hyvää ruokaa, hyvää viiniä, hiljainen asunto, yksinäisyys, päämäärättömyys, haikeus. Pelottaa vaan, että jos joskus ei enää osaa noista kahdesta edellämainitusta rakentaa itselleen verkkoa, johon voi aina tarpeen tullen hautautua.

Taidan tästä siirtyä sängylle vaaka-asentoon, antaa kylmän ulkoilman virrata hetken ihollani, ehkä kostuttaa tyynyliinani ja käpertyä nukkumaan. Yksin.

(Heh, ei vaan. Vois alkaa elämään täysipainoisesti sitä elämää mikä täällä on. Ylihuomenna lento etelään, ei siis välttämättä kuulu viikkoon mitään ja maaliskuussa toivottavasti lappiin viikoksi. Kyl tää tästä.)

Boeuf Bourguignon

Burgundinpata (reilu satsi, ehkä noin kuudelle)

Rasiallinen pekonikuutioita (140g)
n. kilo-puolitoista häränlihaa
pari porkkanaa
sipuli
jauhoja
pullo täyteläistä (ranskalaista) punaviiniä
lihalientä
pieni purkki tomaattisosetta
pari valkosipulinkynttä
bouquet garni

Homma aloitetaan avaamalla viinipullo ja kaatamalla itselleen pienen lasillisen ruuanlaittoa vauhdittamaan (ja viini saa hengittää hetkisen aikaa). Varsinainen ruuanlaitto aloitetaan ryöppäämällä pekonikuutiot, jotta ylimääräinen savunmaku saadaan pois. Kymmenisen minuuttia hiljaista kiehumista ajaa asian. Tietenkin jos on saatavilla suolaamatonta ja savustamatonta pekonia niin ryöppäystä ei tarvi tehdä. Pääasiallisena työvälineenä käytän Le Creusetin vähän päälle nelilitraista valurautapataa, jossa voi näppärästi ensin ruskistaa pekonin miedolla lämmöllä vähäisessä öljyssä ja sen jälkeen paistaa reiluiksi paloiksi leikatut häränlihat pekonin rasvassa. Pekoni siirretään ennen lihojen paistamista toiseen astiaan odottamaan jatkotoimenpiteitä. Paista härkäkuutiot muutama pala kerrallaan, nopeasti pinnat ruskeiksi ja siirrä sitä mukaa pekonien kanssa samaan astiaan. Lopuksi vielä samoissa rasvoissa ruskistetaan viipaloidut porkkanat ja sipuli. Tämän jälkeen voi ylimääräisen rasvan kaataa pois, jonka jälkeen pekoni ja liha menevät takaisin pataan rehujen päälle. Päälle sirotellaan suolaa ja pippuria sekä pari ruokalusikallista jauhoja. Pataa ravistellaan hieman, jotta jauhot jakautuvat tasaisemmin lihoille. Tämän jälkeen laitetaan pata vajaaksi kymmeneksi minuutiksi 225-asteiseen uuniin, jotta jauhot hieman ruskettuvat ja lihakin saa hieman rapeampaa pintaa. Puolivälissä voi ottaa padan pois ja ravistella hieman lisää, että jauhot eivät tosiaan jää köntiksi pinnalle.

Tämän jälkeen otetaan pata pois uunista ja kaadetaan se puolikasta lasillista vajaa pullollinen punaviiniä lihojen päälle. Sitten lisätään lihalientä sen verran, että lihat peittyvät. Mukaan heitetään tomaattimurska, pari veitsellä murskattua valkosipulin kynttä ja yrttinyytti. Kuumennetaan kiehuvaksi ja laitetaan kolmeksi-neljäksi tunniksi n. 160-asteiseen uuniin. Padan tulisi hiljalleen poreilla uunissa, eli säädetään lämpötila sen mukaan. Tässä vaiheessa voi istahtaa alas ja blogata. Kun yleisöä on viihdytetty, voidaan valmistella pataan tulevat herkkusienet ja haudutetut pikkusipulit.

Paistetut herkkusienet
400g tuoreita herkkusieniä

Puolitetut herkkusienet paistetaan kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa siten, että lopputulos on hieman vaaleanruskehtava. Pannua kannattaa ravistella, ettei lastalla riko sieniä. Sienet imaisevat ensin rasva itseensä, mutta hetken kuluttua se palaa takaisin pintaan jolloin varsinainen ruskistuminen alkaa. Tällöin ne ovat valmiita

Lihaliemessä ruskennetut sipulit
500g pieniä sipuleita
1dl lihalientä

Kuoritut sipulit paistetaan voi-öljyseoksessa, kieritellään keskilämpimällä pannulla kunnes ne saavat kauttaaltaan vähän väriä pintaan. Pane sipulit kattilaan, lisää lihaliemi ja laita miedolle lämmölle kunnes sipulit ovat pehmeitä, mutta ehjiä ja liemi on haihtunut/imeytynyt sipuleihin. (puoli tuntia-tunti?) Mukaan voi laittaa myös ranskalaiseen tyyliin bouquet garnin, ei se ainakaan makua pahenna. :)

Sitten palataan takaisin padan äärelle, muutamassa tunnissa lihan pitäisi olla sen verran kypsää ja mureaa, että sitä voi helposti napata haarukalla. Nesteet siivilöidään toiseen kattilaan ja niitä keitetään kokoon hetken aikaa samalla rasvaa kuorien. Padan voi tällä aikaa puhdistaa ja kun pata on puhdas, voidaan lihat laittaa takaisin sinne. Herkkusienet ja sipulit laitetaan lihojen päälle ja sitten kun kastike on maultaan ja koostumukseltaan sopivaa (siitä jää kerros lusikan pintaan), kaadetaan soossi takaisin pataan. Annetaan poreilla hetki ennen tarjoilua samalla lihoja valellen. Satsin voi tosin antaa jäähtyä ja odottaa jääkaapissa yön yli, jolloin maku vain paranee entisestään. Kylmän padan voi kiehauttaa pariakymmentä minuuttia ennen tarjoamista. Valele lihoja aika ajoin ja anna poreilla hiljaa. Tarjoillaan keitettyjen perunoiden ja hyvän punaviinin kanssa.

Uskokaa huviksenne, lopputulos on kaiken tuon vaivan arvoista. Ja kannattaa tosiaan tehdä isompi erä kerralla kun tuo ei ole mitään nopeaa valmistettavaa. Nauttikaa!

Loman alku

Tiedättekö sen hetken kun aloitatte lauseen ja siinä parin ensimmäisen sanan kohdalla jo tajuatte, että tätä ei ehkä ihan kannattaisi sanoa loppuun asti. Kuten esimerkiksi satunnaiselle säädölle toteaa, että arvostaa paljon enemmän ihmisiä, joiden kanssa rakentaa kestävää ystävyyttä kuin satunnaista säätöä. Jostain kumman syystä se ei kuitenkaan ottanut asiasta itseensä, mutta ei siitä sen enempää. Tai ehkä se otti ja naiselliseen tapaansa pitää sen sisällään ja ei enää ota yhteyttä, odottaa vain anteeksipyyntöä. :)

Judyn poikaystävä jätti hänet, välimatka taisi olla liikaa. Päälimmäisenä fiiliksenä olen ihan oikeasti surullinen puolestaan. Mainitsen, sillä tuolla tapahtumalla saattaa olla jonkinnäköisiä vaikutuksia omiin ihmissuhteisiini, mutta tilanne ei todellakaan ole sellainen, että aktiivisesti pyrkisin mihinkään suuntaan. Mutta kun ensivaikutelma oli mikä oli, niin saapa nähdä.

(Ja niille anonyymeille, jotka aikoivat taas kommentoida noista vaihtarikuvioista, niin minä en oikeasti voi sille mitään, että omassa kaveripiirissäni tapaan säännöllisesti kymmeniä uusia, mielenkiintoisia naisihmisiä, jotka nyt vaan sattuvat olemaan vaihdossa täällä. Mikäli vastaani tulisi vastaavassa tilanteessa sama määrä suomalaisnaisia, niin varmasti heistäkin kiinnostuisin ihan samalla tavalla. Sosiaalisuus ja avoimuus viehättää ja luonnollisia hetkiä kotimaisten tuotosten tapaamiseen on huomattavasti vähemmän. Tästä johtuu se, että olen ollut jossain määrin enemmänkin ihastunut kahteen ulkomaalaiseen naiseen. Mikä ei ole mielestäni kovinkaan paljoa ja mistä ei mielestäni voi vetää yleispätevää käyttäytymismallia. Nih!)

Mutta lähdenpä tästä kohta kauppahalliin ja kun pata on porisemassa niin voin laittaa sen Jazmanautin kaipaileman reseptinkin tänne. :) Se on ihan hyvä tapa juhlistaa tämän blogin viidennettäsadannetta kirjoitusta.

Ranskaa...

Torstaina on koko päivä vapaata niin ehtii käydä hakemassa Hakaniemen kauppahallista sopivat klöntit lihaa kunnollista burgundinpataa varten. Koko päivä aikaa haudutella ja parhaimmillaanhan se on vasta seuraavana päivänä. Naurattaa vaan nämä suomalaiset "lisää 2dl punaviiniä ja 5dl vettä" -räpellykset. Pullollinen viiniä siihen menee ja toisen voi avata haudutuksen ajaksi, sanokoot täkäläiset reseptit mitä tahansa. Edellisessä postauksessa mainitun jälkiruuan seuraksi voisi ehkäpä väsätä crème brûléet kun kerran aikaa ja vaniljatankoja on.

Ruuanlaitto <3

Lomafiilis

Alkaa olla kohtalaisen lomafiilis pikkuhiljaa. Kaksi päivää töitä, pari päivää vapaata (ja perjantaina korkataan pullo Chateau D'Yquem 1998:a - odottamisen arvoinen tapahtuma jo sinällään) ja lauantaina on lähtö ei-niin-kiinnostavalle, mutta toivottavasti aurinkoiselle Lanzaroten saarelle. Pitää sitä kanariansaarilla joskus käydä että voi sitten rauhassa dissata. Mutta matkan tarkoitus on lähteä loskaa pakoon ja uskon, että tuon tehtävän reissu kykenee täyttämään.

Duunissa olen lähinnä kiroillut VT[5] -päivitystä, Windowsin täydellistä sopimattomuutta ammattimaiseen videotyöskentelyyn ja sitä perhanan myyntimiestä joka on parillakymmenellä tonnilla myynyt ison läjän tarpeetonta, huonosti toimivaa rautaa ja softaa pomolleni, joka nyt vaan halusi päättää hankinnoista itse kun ylpeys ei kestä myöntää, että joku hänen alaisensa, joka on vastaavia laitteistoja myynyt kolmisen vuotta ennen nykyiseen firmaansa tuloa voisi tietää asiasta hieman paremmin kuin hän. Mutta onhan siinä se etunsa, että minulle on nyt varattuna vielä pari päivää tuota videoeditin kuntoon laittamista, vaikka sain sen oikeastaan melko valmiiksi jo tänään. Lisäksi kun toteutan meidän uuden intran yhden hyvän duunikaverin kanssa niin asioista mitään ymmärtämätön pomomme on sitten laittanut viikon siihenkin projektiin. Laitetaan ekana päivänä hommat kuntoon, copypastetetaan vaan sisältö ristiin-rastiin lähetetyistä sähköposteista ja tehdään "etäpäivää" loppuviikko. Intra on siis äärimmäisen yksinkertainen ja tulee oikeastaan koostumaan vain yhdestä wikistä. Helppo on tietämätöntä höynäyttää, heittää vaan pöytään maininnat postgreSQL:stä ja PHP:stä sekä serverin konfiguroinnista niin kyllähän se saattaa vaikealta ja aikaavievältä kuulostaa jos ei asioista mitään tiedä.

Mutta olisihan se kyllä mukavampaa, jos voisin kunnioittaa esimiestäni. Ehkä työmoraalikin olisi parempi silloin.

Ja pahoittelut tästä melko teknillispainoisesta avautumisesta kaikille niille, jotka etsivät täältä vain pettingtarinoita vaihtareista. :)

Toisinaan nautin työstäni

Kuten esimerkiksi eilen kun asiakkaiden kanssa korkkasimme yhden videon tekotilaisuudessa pullon sinällään vielä todella raakileena olevaa ja vasta myyntiin tullutta Dom Pérignon 2000:ta. Ja ennen kuin työpäivä oli lopussa, oli saavutettu mukava nousuhumala Dompasta, Jallusta ja oluesta. Olisipa jokainen duunipäivä tuollainen niin ei olisi mitään kiirettä pois sieltä. :)

Nyt lähden Alepaan saalistamaan ruokaa. Aamiaisaika!

Huomenta, moi

Taas meni "koulutuksessa" aamukuuteen. Tai oikeastaan duunikaverin ja tämän tyttöystävän kanssa pari viimeistä tuntia meni viinikellarilla jatkoilla istuskellessa. Kohta pitäisi taas vääntäytyä töihin vaikka mielummin jäisin sängylle makaamaan. Ei sillä, että olo kovin huono olisi, mutta tällaisena päivänä ei vain pitäisi tehdä töitä. Olla vaan, tuntea ilman virtaus herkistyneellä iholla.

Vapaapäivä

Odottelen täällä kämpillä sitä, että Harjutorin sauna (joka viralliselta nimeltään on Kotiharjun sauna) aukeaisi tunnin ja kahdenkymmenen minuutin päästä. Voi sitten luikkia kylpytakissa tuon parisataa metriä saunalenkkinä kotoa saunalle. Eilen illalla vaan tuli sellainen olo, että nyt kaipaa saunaa ja kun kerran yksi Suomen parhaista sattuu tässä vierellä olemaan niin miksipä ei sitä käyttäisi. Elämän pieniä iloja, joita oppii arvostamaan vasta sitten kun niitä ei olekaan helposti saatavilla.

Illalla pitäisi sitten sompailla pitskuun nauttimaan yksistä työn positiivisista puolista. Mukava päivä tulossa.

Nörtti!

Onpa kerrassaan nörtti olo kahden MacBookin ja iPhonen kanssa täällä kämpillä ollessa. Etenkin kun pöydällä käyttää kahta konetta rinnakkain, toista päivittelee ja toisella blogaa. 10Mbps laajakaista toimii tiedonsiirtokykynsä äärirajoilla ja taustalla vielä televisiokin pauhaa. Vain pizza ja kokis puuttuu. Niitä korvaa pari tyhjää oluttölkkiä ja kolmas vielä kylmänä ja täytenä. Omaa konetta on paljon mukavampi asennella pienessä nousussa kuin asiakkaiden laitteita selvänä duunissa. Huomenna on taas yksi korruptiokoulutus ja luvassa mitä ilmeisimmin ilmaista viinaa, ruokaa ja hauskanpitoa. Ja pari tuntia palkallista koulutusta. :)

Tänään oli muuten harvinaisen mukava päivä duunissakin. Täysikuuhun täysi matka, uuden kuun villitystä. Mitälie, olo on hyvä.

Enää ei harmita.

Onhan tuo matto vähän haulikolla ammutun näköinen, mutta nyt ajatukset kiiltelee uudessa MacBookissa. Olihan tää vanha jo aika kauan mulla ollut ja tästä nyt saa vielä kohtuullisen hinnan kun myykin niin fiksu ratkaisuhan tämä päivittäminen oli... Alan pikkuhiljaa ymmärtää ihmisiä, jotka shoppailevat jos ketuttaa. :) Ja minähän ehdottomasti tarvin 4Gb muistia blogaamiseen ja sähköposteiluun... Mutta nyt on taas tietokonepuoli ajan tasalla. Happyyy...

Nopean toiminnan ansiosta puoli lasillista punaviiniä beigenvärisellä käsinsolmitulla nepalilaisella villamatolla ei näytä ihan niin pahalta kuin voisi kuvitella. Vittu.

Unirytmi

Juu, ehkäpä tuo unirytmin sekavuus kulminoitui siihen, että tänään heräsi hieman yli kolme iltapäivästä. Pitäisi oikeasti yrittää varmaan säätää tuota johonkin suuntaan.

Eilen oli upea keli ja kävimme Puolalaisen kanssa kävelyllä Rastilan tienoilla ja aikaa saimme kulumaan hieman yli kaksi ja puoli tuntia. Erittäin virkistävää, etenkin kun kyseessä oli tosiaan yhden aikaan suoritettu aamulenkki. Illasta sitten sisko tuli kyläilemään ja ilta vierähti kokkailujen jälkeen huomattavan nopeasti työstä, elämästä ja ihmissuhteista puhuessa. Jäi sitten yöksikin kun se muutaman sadan metrin matka kotiin on kuitenkin suuri haaste jos vaihtoehtona on vain kellahtaa kyljelleen ja jäädä nukkumaan.

Tänään illalla sitten pitäisi nähdä Sakua (jolla on tänään synttärit kuten 2 minuuttia sitten huomasin). Pitänee kehittää jotain pientä, kivaa ja itsetehtyä tästä vielä nopeasti. Tai sitten vaan olla tylsä ja napata jostain mukaan pieni kukkapuska ja pullo viiniä. Taidanpa mennä suihkuun pohtimaan asiaa.

Ei taas

Onko nyt ilta vai aamu? Oikeastihan jotkut ihmiset heräilevät jo näihin aikoihin. Pitäisi varmaan mennä nukkumaan - lause, jota olen toistanut viime aikoina aivan liian usein ja aivan liian myöhään.

Iltaohjelmaa

Eilen oltiin Puolalaisen kanssa teatterissa kun kaupungissa sattui englanniksi esiintyvä ryhmä vierailemaan. Harmillisen vähäistä on muuten kulttuuritarjonta tuossa mielessä Helsingissä. Tai jos teillä on tiedossa jotain englanniksi esitettävää näyttämötaidetta, niin vinkatkaa toki. Kysyntää kun kuitenkin olisi.

Esityksen jälkeen menimme sitten Foxyyn nauttimaan viiniä ja juustoja ja keskiyö saapui yllättävän nopeasti. Hetken arvoimme bilettämisen ja kotiinmenon välillä, mutta päätimme skipata suoraan kämpille jatkoille. Iltapalaksi valmistui näppärästi kaapissa olleista cashew-pähkinöistä herkkunaposteltavaa kun ne vaan nopeasti paahtoi pienessä määrässä öljyä chilihiutaleiden ja pienen maldon-ripauksen kanssa. Öljyssä siksi kun gheetä ei ollut enkä laiskuuksissani viittinyt ruveta sitä voista valmistamaan kun toinen odottaa nälkäisenä vieressä. Transformaatio ruokablogiksi on näemmä selkeästi jo alkanut...

Kello sai ylittää neljän rajapyykin ennen kuin siirryimme olohuoneen matolta makaamasta vihdoin vuoteeseen ja nukahdimme taas sylikkäin. Aamulla hänellä herätyskello viritettynä hyvin varhain, mutta päivän ohjelma sai jäädä kainalossa nukkumisen edeltä. Iltapäivästä sitten vihdoin ylös ja kolmen jälkeen töihin.

Vakavammalla mielellä jos suhdettamme ajattelee, niin se ei ehkä kuitenkaan kestäisi pidemmän päälle (vuosien mittaan saattaisi sellaiset asiat, jotka meitä erottaa nousta melko rasittaviksi) mutta tällä hetkellä fyysisessä ja aika pitkälti myös henkisessä mielessä hänessä on kaikki se, mitä juuri nyt tarvin. Mutta sen todellisen tyttöystäväehdokkaan kanssa pitäisi kyllä voida myös suunnitella tulevaisuutta, joten etsintä jatkuu. Juuri nyt ei kuitenkaan ole kiire mihinkään.