tiistaina, helmikuuta 26, 2008

Jos vaan saisin

Eilen illalla, Puolalaista sylissäni pitäen ja hänen hiuksiaan silitellessäni myönsin itsellenikin sen, että varmasti tulen ainakin pari kyyneltä vuodattamaan kun hän takaisin kotimaahansa lähtee. Sellaisena hetkenä, tiedättehän - jonka ei soisi loppuvan koskaan, olisin tahtonut kuiskata hänen korvaansa ne kolme kaikkein kauneinta sanaa.

Liekö vain hetkessä, mutta juuri silloin en kaivannut elämääni mitään muuta. Kunhan olin onnellinen, vaikka tuota onnea kaiversikin rintalastasta ruokalusikalla rustoa kaapiva tunne ja tieto kaiken tämän väliaikaisuudesta.

2 kommenttia:

Anonyymi #47 kirjoitti...

Voih...

Mun neuvo: Jätä se puolalainen ja tule tänne silittelemään mun hiuksia :-)

Terv. nimim. "Lupaan olla lähtemättä mihinkään. Ikinä"



Aikuisten oikeesti: jos tolta tuntuu, kannattasko sanoa sille naiselle miltä tuntuu? Se ehkä laittaa pelin sekaisin, mutta muuten voi jäädä harmittamaan, jos ei uskaltanut katsoa kortteja loppuun asti. Ja voi jäädä harmittamaan pitkäksi aikaa...

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Mailiosoite on tuolla profiilissa. ;)

Aikuisten oikeesti: katsotaan nyt millaiset fiilikset on tässä jatkossa ja miten tuon toisen ajatukset nyt oikein kehittyvätkään. Siis jos olen oletukseni suhteen oikeassa eikä kyse ole siitä, että pitäisikö hänen syödä aamulla Weetabixiä vai Fitness-muroja. Jos kyse on taas jostain muusta kuin keskinäisestä suhteestamme, niin voihan sitä aina tokaista ohimennen kuinka ikävää on, ettei voi valita ihmisiä keihin rakastuu. Mutta jos pokerivertauksissa pysytään, niin Texas Hold'emissä nyt ollaan ehkä siellä turnin kohdalla. Kädessä 7-2 off suit, mutta riverillä sitten panostetaan kunnolla jos kortit on sopivat... :)