Miellyttävä olotila, eilen Puolalainen lähetti viiden maissa tekstiviestin, että on saanut ajatuksensa suht' hyvin reilaan, mutta että tuntee silti tarvitsevan jonkin verran etanolia. Nähtiin sitten töistä päästyäni ja ilta jatkui pitkälle yöhön hyvän punaviinin, ranskalaisten juustojen ja parmankinkun siivittämänä.
Merkattu mies olen myös eilisen jäljiltä. Nimittäin asia, joka jo ensitapaamisellamme meinasi viedä minulta järjen toimii vieläkin. Ja mitä intohimoisemmaksi meno muuttuu, sitä enemmän tahtoo ja saa. Nyt kun voi puhua jo ihan aidosta huunpuremasta, joka varsin käytännöllisesti n. millin erotuksella jää piiloon kauluspaidan kauluksen alle. (Ensimmäinen laatuaan allekirjoittaneen kaulalla, sivumennen sanoen. Omistusmerkkauksena tehdyt jäljet kun mielestäni kuuluvat 15-vuotiaille ja itse olin jo silloinkin skeptinen koko touhun järkevyydestä. Nyt puolivahingossa syntynyt jälki kuitenkin tuntuu miellyttävältä. Kuin vanhemmilta kapinamielessä salaa otettu lävistys paikassa, jonka vain harvat tulevat näkemään).
Tällä hetkellä se sitten makoilee kämpilläni, katselee DVD:itä ja odottelee minun palaavan töistä. Sanomattakin lienee selvää, että minulla ei todellakaan ole mitään tätä tilannetta vastaan. Ihana päästä pian kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Sano minun sanoneen...
Hienoa, että olet myöntänyt itsellesi ihastuksesi. Kaikki lukijasi sen varmaan ovatkin jo tienneet hetken aikaa..
happy 4 U
;)
Lähetä kommentti