Joops, ei tule expat-blogia tästä blogista ainakaan tällä erää. Täytyy nyt katsoa, että miten nuo nykyiset duunikuviot järjestyy ja mitä tässä elämällään vielä tekisi. Alkuinnostuksen jälkeen kyllä omaksuin hyvinkin pessimistisen asenteen tuota mahdollisuutta kohtaan, joten eipä tuo nyt niin hirveästi kirpaise. Ainahan sitä voi kuitenkin lähteä, jos siltä tuntuu. Nyt on kuitenkin duunissa taas hieman mukavampaa kun pääsee tekemään ilman valvontaa omaa osaamista vastaavia hommia.
Tai tällä hetkellä mukavinta on tuo jumalaisen herkullinen burgundinpata, jota kovasti yritän säästellä huomiselle kun on vieraita tulossa, sekä eriyisesti sen rinnalle avaamani Chateau Latour-Martillac. Jollain tavalla tämä olotila voisi olla sanakirjamääritelmä minusta itsestäni. Hyvää ruokaa, hyvää viiniä, hiljainen asunto, yksinäisyys, päämäärättömyys, haikeus. Pelottaa vaan, että jos joskus ei enää osaa noista kahdesta edellämainitusta rakentaa itselleen verkkoa, johon voi aina tarpeen tullen hautautua.
Taidan tästä siirtyä sängylle vaaka-asentoon, antaa kylmän ulkoilman virrata hetken ihollani, ehkä kostuttaa tyynyliinani ja käpertyä nukkumaan. Yksin.
(Heh, ei vaan. Vois alkaa elämään täysipainoisesti sitä elämää mikä täällä on. Ylihuomenna lento etelään, ei siis välttämättä kuulu viikkoon mitään ja maaliskuussa toivottavasti lappiin viikoksi. Kyl tää tästä.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti