keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009

Hurmos

Mitäpä sitä kiertelemään, ollaan jokseenkin lääpälläme toisiimme Fantasian kanssa. Liekkö sitten vain ilmassa olevaa kevättä vai mitä, mutta kyllä nuo tekstiviestit nostattavat pienen kihelmöinnin sormenpäihin ja lämpimän tunteen rintalastan alle herättäen kaipuun pitää hänestä kiinni kunnes nukahtaisimme.

Sillä ihan liikaa ajatuksia hän minuun tuhraa jos siinä ei mitään sen syvempää takana olisi. Tekee asiasta tällä hetkellä miellyttävämpää mutta siinä vaiheessa kun pitää luopua niin vahinko otetaan sitten takaisin kaksinkertaisena.

Mutta mielummin elän ja tunnen kuin sulkeudun itseeni ja tukahdutan ainoat asiat, jotka tekevät elämästä jotenkin erityistä.

3 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Meillä on sukupuolierosta huolimatta selvästi sellainen yhdistävä tekijä tässä ihmissuhderintamalla, että tunnut ajavan itseäsi ihan ehdoin tahdoin tilanteisiin, josta on jo etukäteen odotettavissa sydänsurua, ja suhteisiin, joissa ei järjellä ajateltuna ole tulevaisuutta... Mutta ei sille ihastumisen tunteelle voi eikä halua taistella vastaan, enkä mä ainakaan olisi mä, ellen keräilisi itseäni jostain pohjalta säännöllisen epäsäännöllisesti, luvatakseni etten enää tee samoja virheitä, tehdäkseni ne kuitenkin taas uudelleen. Lohduttavaa vertaistukea tämä sun blogisi, olen lukenut tätä kommentoimatta jo pitkään. :)

Takaisin Kallioon kirjoitti...

No, vaikeaa tuota on kiistääkään, mutta se nyt vaan on tunnettu tosiasia että kaikki parhaat naiset on mitä todennäköisimmin jo varattu. Toisinaan ne pitkäaikaiset suhteet sitten kariutuvat jolloin on mahdollista iskeä sopivan sauman tullessa kiinni siihen oikeasti potentiaaliseen ihmissuhteeseen, mutta sitä odotellessa... :D

Ja kiva jos voin olla avuksi. Mukava kun kommentoit, saa tehrä jatkossaki nii! :)

Riikka kirjoitti...

Ai, mä luulin et se on niin päin, että kaikki parhaat miehet on jo varattu. Mut onhan se kiva tietää, et joku muukin kuuluu mun mahdottomien "ihmissuhteiden" kerhoon...