perjantaina, maaliskuuta 27, 2009

Mitä on pettäminen?

Pettäminen käsitteenä on kovin subjektiivinen ja jokaisen raja lienee henkilökohtainen. Itselläni tuo raja kulkee yksiselitteisesti siinä että on sukupuoliyhteydessä toisen kanssa. Siinä vaiheessa ei mielestäni tarvitse enää ajatella tai miettiä vaan kyseessä on selkeästi pettäminen.

Toisaalta olen kuullut itselleni varsin etäisiä teorioita joiden mukaan tunteeton seksi ei olisi pettämistä. Tai vaihtoehtoisesti että jos on tunteita jotakuta toista kohtaan niin se on pahimman luokan pettämistä vaikkei mitään tapahtuisikaan. Paljonko voi flirttailla ilman että se on pettämistä? Saako koskettaa toisen olkapäätä tai laskea kätensä hetkeksi kädelle? Saako halata? Saako antaa poskisuudelman? Voiko pettää jos ei ole seurustelusuhteessa? Vaikuttavatko omat motiivit pettämisen määrittelyyn?

Tai jos on jokin yksiselitteinen ja universaali, kaikkien hyväksymä määritelmä pettämiselle niin kertokaa toki sekin. Etenkin nimimerkiltä Lissu haluaisin selonteon siitä, että miten hänen mielestään pettäminen määritellään. Mutta muidenkin mietteet aiheesta ovat kaivattuja.

Mitä on pettäminen?

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pettäminen on kuin rikkoisi paljon lasia. Pettäminen on kuin yhteensopimattomia kappaleita samassa koneessa. Pettäminen on ihmisluonto.

No joo. Mielestäni pettämiselle ei ole selkeää määritelmää. Joissakin tilanteissa jopa seksi 3. hlön kanssa voi olla ok. Sensijaan pettämistä on varmasti se, että tuo unkarilaisen exänsä viikoksi kotiinsa asumaan, tai se, että kirjoittelee vuosien ajan tuntemattoman pojan kanssa samalla kun suunnittelee häitä toisen kanssa. t. Make

capricious kirjoitti...

Tjaah. Millähän mittareilla sitä itse laittais kölvin ulos ovesta määritelmällä "se petti mua".

Seksi nyt olis mulle aika yksiselitteisesti pettämistä, oli se sitten miten tunnepitoista tai -pidotonta tahansa. Suutelukin menee kyllä mun rajan yli, koska itse miellän sen varsin intiimiksi ja henkilökohtaiseksi (en mm. pysty suuteleen ihmistä, jota kohtaan en tunne valtavasti määrätyntyyppistä vetoa, mutta seksi ilman sitä saattaa silti tulla kyseeseen).

Äh, tästä tulee niin pitkä vastaus, että joudun ehkä postaan aiheesta. Kiitos, olikin aiheet tänään vähän vähissä.

Arokettu kirjoitti...

Pettäminen on sopimuksen rikkomista. Riippuu siis paljolti siitä, mitä on yhdessä sovittu. Omassa suhteessani katsoisin, että seksi (oli se sitten yhdyntää, suuseksiä tai käsin toisen sukuelinten hyväilyä) on varmasti pettämistä.

Omatunto on hyvä mittari. Jos asiasta tulee syyllinen olo, mennään kyllä jo sellaisilla rajoilla, joita ei pitäisi ylittää, vaikka kuinka pystyisi itselleen selittämään järkisyin tekonsa.

Pettämisen vakavuuteen vaikuttaa myös teon motiivit ja harkinta. Kännikähmintä on vähemmän pettämistä kuin sama selvin päin ja harkitusti tehtynä.

Mielenkiintoisempaan sitten on, mikä kaikki kannattaa tunnustaa kumppanilleen? Toiset ovat sitä mieltä, että kaikki pitää kertoa. Itse olen sitä mieltä, ettei hairahduksia, satunnaisia kännipusuja ym. saa kaataa toisen päälle. Jos toinen kuitenkin saa niistä tietää, sitten tietysti pitää olla rehellinen. Tuollaisista kertominen on itsekkyyttä -pettäjä haluaa vain vapautua omasta huonosta omatunnosta tunnustamalla asian petetylle. On kuitenkin oikeudenmukaisempaa, että pettäjä kärsii eikä petetty.

Naislukija kirjoitti...

Pettämisen voi teknisesti suorittaa vain omaa seurustelukumppaniaan kohtaan. Jos olet itse sinkku mutta sukupuolikumppanisi ei, niin teistä pettää se joka seurustelee. Et siis sinä. Kyllä aikuinen ihminen vastaa itse omasta käytöksestään. Vastuussasi partnerisi vakikumpania kohtaan voi olla kyse muista yleismoraalisista asioista, mutta pettäjä et ole.

Anonyymi #47 kirjoitti...

Tiukimmassa mielessä kaikki mitä et voi toiselle kertoa.

Tuo rajan vetäminen tuohon seksiin on käytännössä hieman vaikea juttu: itseäni on "oikeassa elämässä" loukannut enemmän se, että toinen on ollut vuosikausia syvästi rakastunut toiseen, vaikka mitään ei teknisesti ole tapahtunutkaan, kuin se että on kännissä sählännyt kerran jotain jonkun täysin merkityksettömän kanssa. Toisaalta voi sitten taas kysyä, että jos se toinen on täysin merkityksetön, niin pitikö sählätä on the first place?

Mutta siis pointtini on, että asia ei ole niin yksinkertainen. Kyllä henkinen pettäminenkin on pettämistä ja voi loukata todella pahasti.

Ehkä ratkaisevaa on teon motiivi. Pettämistä on kaikki minkä tietää loukkaavan toista?

Olen roikkunut vuosikausia toisena naisena mutta en silti suostu allekirjoittamaan täysin tuota "vain varattu on syyllinen" statementtia. Kun kolmio- (tai neliö) draamoja aletaan purkaa tarpeeksi syvältä ei kuviosta löydy muita kuin enemmän tai vähemmän itsekkäistä motiiveista toimivia syyllisiä. Ja lopulta, onko edes mielenkiintoista se, kuka on "syyllinen"? Musta tärkeämpää on miettiä sitä kuka on vastuullinen ja siihen on vastaus se, että ihan kaikki osapuolet.

En minä vapaana naisena ollut ollenkaan syytön tilanteeseen ja sen pitkittymiseen. Olisin ihan hyvin voinut potkaista äijän pellolle (etenkin siinä vaiheessa, kun tajusin, että ko. henkilöllä ei ole mitään aikomusta jättää vaki-naistaan). Omalla käyttäytymiselläni siis mahdollistin/ylläpidin suhteen jatkumisen, vaikka tiesin koko ajan, että se ei ole moraalisesti oikein ketään meitä kohtaan. En siis näe, että voisin sanoa olleeni täysin syytön tilanteeseen.

Mutta jokainen siis tavallaan!

nappi kirjoitti...

Sellainen toiminta, jonka tietää tai voi olettaa loukkaavan toista. Jos on epävarma, niin toisen kanssa kannattaa keskustella aiheesta - kuten Arokettu sanoi: riippuu pitkälti siitä, mitä on yhdessä sovittu.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Make: Mielestäni ulkomaalaisen exän tuominen asumaan luoksensa ei vielä ole pettämistä. :) Tosin jos on seurustelusuhteessa niin voi olettaa, että toinen siitä loukkaantuisi - vaikka mitään syytä tähän ei olisi ja nukkumiset tapahtuisivat eri huoneissa jne. - niin silti napin teorian mukaan tämä olisi pettämistä. Tosin tällöin suhteen toisella osapuolella olisi aika rajaton valta syyttää toista milloin mistäkin asiasta pettämisenä. "Avasit oven tuolle ja katsoit sen takamusta ja se loukkasi minua, senkin PETTÄJÄ!"

Mutta osanottoni katkerista kokemuksistasi (ex?)tyttöystäväsi ja tämän exän yhteisestä viikosta ja muusta suhteessa kokemastasi vääryydestä. Noin spesifi pettämisen määritelmä muodostuu vain omakohtaisesta kokemuksesta.

Arokettu: Omatunto on varsin hyvä mittari mutta sen suurimpana ongelmana lienee se, että yleensä se huono omatunto kolahtaa vasta jälkikäteen. Mutta tuossa kärsimysasiassa olen varsin samoilla linjoilla. Jos itse tuntee itsensä surkeaksi olennoksi tehtyään jotain typerää, niin jos on oletettavissa että toinen ei siitä saa tietää niin on kyllä jokaisen perskohtainen vastuu lusia se paha olo ihan itsessään siellä oman sielunsa pienessä vankikopissa.

Naislukija: Näin itsekin olen asian "ymmärtänyt". Aikanaan Puolalaisen suhteenhan minulla oli varsin kovaakin henkistä karhunpainia asian suhteen mutta lopulta vallitsevat käyttäytymismallit (Annareetan mukaan 2/3 ihmisistä pettää ja tuossa luvussa siis käsitellään vain seurustelevia) onnistuivat taivuttamaan minut ikeeseensä. Ja vaikka koinkin huonoa omaatuntoa nykyistä expoikaystäväänsä kohtaan niin universaali miestenvälinen sopimus ei kuitenkaan ulotu täysin tuntemattomiin ja tuhannen kilometrin päässä oleviin yksilöihin. Kaverin naiseenhan ei tietenkään kajota.

#47: Vastuullisuuskysymys on myös hyvä pointti, mutta siihen voisi sitten lisätä pohdinnan siitä, että kenelle kukin on vastuussa. Ja miten tämä taasen vaikuttaa koko kuvioon. Ja ylipäätänsä että miksi kukaan olisi syyllinen mihinkään... kulttuurin muovaamia käytöstapoja muun muassa tuo länsimaissa vallitseva monogamiakin.

Anonyymi kirjoitti...

Pettämisen voi teknisesti suorittaa vain omaa seurustelukumppaniaan kohtaan. Jos olet itse sinkku mutta sukupuolikumppanisi ei, niin teistä pettää se joka seurustelee. Et siis sinä. Kyllä aikuinen ihminen vastaa itse omasta käytöksestään.

Olen eri mieltä. Pettämistähän tehdään jonkun kanssa ja juuri tämä sana kertoo aktiivisesta osallisuudesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta tässä petetään kolmannen osapuolen luottamusta toiseen, koska ollaan tietoisia tästä kolmannesta osapuolesta. Kyse on avunannosta.

Se, kuinka oikealta tai väärältä se itse kustakin tuntuu, on eri asia.

anonyymi #47 kirjoitti...

Ok, jatketaan...

Kenelle kukakin on vastuussa riippuu varmastikin hyvin pitkälti kunkin ihmisen omasta maailmankuvasta. Joku on mielestään vastuussa teoistaan jumalalle, joku jollekin muulle. Itse henkilökohtaisesti koen olevani vastuussa omista teoistani ensisijaisesti itselleni, toissijaisesti koko maailmalle. TK:lla oli kai mielessään tähän toisenlainen vastaus, kun kerran kysymyksen ilmaan heitit?

Oleellisempi kysymys on mielestäni se, kenestä olen vastuussa. Itse olen mielestäni vastuussa omista teoistani ja siitä, miten omat tekemiseni muita loukkaavat tai auttavat. Omasta itsekkyyden määrästäni sitten riippuu, miten pitkälle pystyn tätä näkökulmaani ulottamaan. Viime kädessähän oma vaikutusketjuni on huomattavan pitkä, laaja ja monimutkainen ja minun pitäisi pyrkiä minimoimaan sen haittavaikutukset niin hyvin kuin kykenen tällä vajaalla ymmärryksellä ja taidolla.

Tätä filosofiaa vasten en siis oikein kykene ymmärtämään tuon esittämäsi "kenelle kukakin on vastuussa" kysymyksen mielekkyyttä. Itse koen olevani vastuussa kaikille ihmisille, joille tuotan a) tuskaa ja/tai b) iloa.

Ja tämän sanoen tietän olevani äärimmäisen helppo kohde paskan heitolle. Olenhan jo paljastanut olleeni toinen nainen (eli siis epäonnistuneeni pahoin edellisen noudattamisessa) ja tietäen varsin hyvin, että kukaan ei voi olla täydellinen pyhimys ja noudattaa täysin em. periaatteita. Silti kuitenkin mielestäni elämässä pitää olla kirkas valo, jota kohti pyrkiä. Siitäkin huolimatta, että tietää ettei sinne koskaan tule pääsemään.

Näihin tunnelmiin siis...

Lissu kirjoitti...

Kaveri varastaa kakun konditoriasta, sinä tiedät sen olevan varastettu, mutta osallistut kakun syömiseen. Eikä kaduta.

On yhtä kuin osallisuus varkauteen. Mun mielestä.

Tuossa sinun stoorissasi sun rooli on osallisuus petturuuteen. Mun mielestä.

Ehkä sä oot vaan luonnostasi epäempaattinen ja itsekäs? (Et ilmiselvästi ajattele lainkaan tämän naisen poikaystävää.) Siinä tapauksessa tuon kaltaista toimintaa ei varmaan voi estää nyt eikä jatkossa, joten on oikeus ja kohtuus, että kailotat seikkailuistasi innokkaasti (kuten teetkin), jotta mahdolliset tyttöystäväkandidaatitkin tietävät, millainen ihminen olet.

Ihmettelen vaan, mihin sä mun näkemystäni tarviit. Toihan on niin jees jees supermahti & rehti meininki.

Jatka samaa rataa! Ennen kaikkea muista raportointi. Voisit myös kantaa rintamerkkiä joka kertoo asiasta. Sit voisit löytää samanhenkistä seuraa helposti. :)

sivukuja kirjoitti...

Aroketun kanssa samoilla täysin samoilla linjoilla. Kunkin suhteen sopimukset määrittävät, missä mennään pettämisen rajan yli. Toisaalta, kuinka paljon on suhteita, jonka osapuolilla on täysi yhteisymmärrys näiden sopimusten sisällöstä - liian harvoin asiat nostetaan pöydälle ja sopimukset sanotaan ääneen. Ja vaikka kuinka rationaalisesti asioista sovittaisiin, mustasukkainen ihminen voi silti loukkaantua ja satuttaa itsensä hyvin pienistä teoista, vaikka niitä ei pettämiseksi tavallisesti tulkitakaan.

Kommetti vielä omatuntoasiaan: Et voi TK olla tosissasi, että kumoat huono omatunto -argumentin sillä, että huono omatunto tulee yleensä jälkikäteen! Kyllä (tunne-elämältään 'tavallisen' kirjoissa oleva) ihminen normaalisti tietää tekevänsä väärin jo tekoa tehdessään, sitä kai fraasilla "tunsi piston sydämessään" tarkoitetaan. Ehkä mittavampi katumus tulee jälkikäteen, mutta en halua ajatella, että ihmissuhdeasioissa ihminen on niin viettiensä vietävänä, että toimii ensin ja katuu vasta sitten - ja että se ei olisi pettämistä.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

#47: Asian ydinhän on juuri tuossa, että kuinka monen askeleen päähän omia kulutusratkaisujaan, sanomisia taikka tekemisiä ajattelee. Täysin puhtaalla omallatunnollahan ei pysty kukaan tässä maailmassa toimimaan jos tuota loputtomiin seuraa. Ihmissuhteissa olen mielestäni pääasiassa vastuussa ihmissuhteen toiselle osapuolelle sekä kuviossa mukana oleviin muihin tuntemiini ihmisiin.

Ja oman teoriasi mukaan en tuota tuskaa tälle kolmannelle osapuolelle jos hän ei asiasta saa tietää. Tällöinhän en edes välillisesti vaikuta hänen elämäänsä muuten kuin siten että tyttöystävänsä on tyytyväinen ja onnellinen. Joten vastuuni tuossa esimerkissä rajoittuisi vain siihen että tuotan F:lle iloa.

Lissu: vaikutat kommenttiesi perusteella jokseenkin tekopyhältä. Sellaiselta jonka mielestä lapsiporno-ongelma poistuu kun laitetaan nettiin suodattimet. Olisinhan mielestäsi paljon parempi ihminen jos en asioista rehellisesti täällä kertoisi. Poissa silmistä, poissa mielestä...

Mutta jos nyt kuitenkin jätettäisiin tuo henkilökohtaisuuksiin puuttumisen ja ihan vaan keskusteltaisiin asiasta. Joten olisiko mahdollista että vain vastaisit esitettyyn kysymykseen: mitä mielestäsi on pettäminen? Kakkuesimerkki on aika huonosti sovellettavissa yleismaailmallisesti.

Sivukuja: en todellakaan ole kumoamassa argumenttia! Tarkoitan vaan, että jos pettää niin veikkaan että suurimmalla osalla ihmisistä se huono omatunto tulee vasta aktin jälkeen kun tajuaa mitä on tullutkaan tehtyä. Ideaalimaailmassahan omatunto kolkuttaisi jo ennen tapahtumaa ja pettämistä ei tapahtuisi sen johdosta. Reaalimaailmassa vaan asioilla on tapana johtaa toisiin ja se suurin huono olo tulee vasta jälkikäteen kuten mainitsitkin.

Vai voiko joku sanoa, että pettämisen tuska oli suurimmillaan ennen aktia ja sen aikana eikä vasta seuraavana päivänä?

Anonyymi #47 kirjoitti...

Oih, ehkä pitäisi antaa jo olla, mutta en pysty...

Asian voi tietty ajatella noin "tyttöystävänsä on vain onnellinen ja teen itseasiassa kundille palveluksen jne", mutta ihan oikeasti kuvio taitaa olla hieman monimutkaisempi.

Et varmasti kuvittele, että ajatellessaansa sinua tämä ns Fantasia samanaikaisesti kykenisi osoittamaan syviä ja aitoja tunteita omaan kundiinsa??? Ottamatta nyt yhtään kantaa siihen, että oliko heidän suhteensa kunnossa alunperinkään, niin varmastikin sinun olemassa olosi kuviossa heijastuu myös kyseisen kundin elämään. Eikä siis positiivisessa mielessä.

Omassa kolmiodraamassani välissä ollut mies väänsi pitkän aikaa omaa ratkaisuaan, oli ajaa meidät kaikki kolme hulluuteen ja tilanteeseen jossa vuoronperään lähtöä teki jokainen meistä (vaki-nainen minusta tietämättä). Lopulta minä sain tarpeekseni.

En mitenkään voisi itselleni rehellisesti väittää, että minun läsnäoloni kuviossa olisi parantanut vaki-naisen oloa tai asemaa. Päinvastoin. Kun kundin mielenkiinto ja ajatukset olivat minussa oli se kaikki vaki-naiselta pois ja nakersi pohjaa heidän suhteeltaan. Sitä ei minun mielestäni käy kiistäminen.

Ja minä olen siis syyllinen ihan yhtälailla kun kundikin. Halusin kyseisen miehen ihan hirmuisesti enkä päässyt pakkomielteestäni, mutta en silti voi väittää tehneeni oikein.

Jos oma naisesi pettäisi sinua toisen kanssa, pätisikö silloinkin sama ajatus siitä, että toinen kundi "tekee sinulle vain palveluksen pitämällä naisesi onnellisena" ja on näin ollen täysin syytön koko tilanteeseen?
Niinpä...

Takaisin Kallioon kirjoitti...

No, itse en ainakaan osaisi olla vihainen sille jonka kanssa tyttöystäväni olisi minua pettänyt. Tai ainakaan minulla ei olisi oikeutta olla vihainen (naisillahan on tunnetusti kyky suunnata vihansa pettäjän sijasta tähän kolmanteen pyörään, mutta itse en tuota saa itselleni perusteltua ellei hän sitten olisi tuttuni ja siten vastuussa minulle teoistaan).

Jos tyttöystäväni pettää on syy kyllä ihan itsessäni, tyttöystävässäni tai parisuhteessamme. Ei kenessäkään ulkopuolisessa.

Ja mitä siihen miehen elämään tulee niin kyllä se edelleen saa sinne asuinmaahansa ne kaksi tekstaria päivässä. Tai ehkä viestit ovat muuttuneet niin kalseiksi että mies tälläkin hetkellä tuskissaan märehtii onnetonta kohtaloaan. Mutta eipä näy asialle mitään tekevän.

Lissu kirjoitti...

"
Lissu: vaikutat kommenttiesi perusteella jokseenkin tekopyhältä. Sellaiselta jonka mielestä lapsiporno-ongelma poistuu kun laitetaan nettiin suodattimet. Olisinhan mielestäsi paljon parempi ihminen jos en asioista rehellisesti täällä kertoisi. Poissa silmistä, poissa mielestä..."


Melko naurettava tulkinta! :D

Siis mä nimenomaan toivon, että sun kaltasella moraalittomuudella varustetut heput lesoo suhteillaan joka paikassa ja joka tilanteessa. Sitten mun kaltaset tekopyhät (eli ihmiset, jotka ei varattuihin sekaannu) osaa pysytellä kaukana.

En ihmettele, ettei sun kaaliin uppoa, etteivät kaikki pidä sun toimintaa mitenkään mahtavana. Sullehan on aina ollut tärkeintä pitää itse itseäsi mahtavana. Se on tän blogin läpileikkaava teema. Ollut niin kauan kuin muistan.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Kuinka hiton vaikeaa voikaan olla yhteen yksinkertaiseen kysymykseen vastaaminen? Lissu. Mitä on mielestäsi pettäminen? Ja miten noin suoran pyynnön voikaan jättää tyystin huomioimatta... Ei ymmärrä.

Toimintani mahtavuus on sun pienessä päässäsi ja ainoastaan omaa tulkintaasi. Itse en ole missään vaiheessa väittänyt olevani mahtava, tekemisieni kunniallisia tahi ollut niistä mitenkään ylpeä. Kirjoitan vaan asiasta kuten se on. Ja jos en kirjoittaisi mitään kyseenalaisesta suhteestani niin varmasti välttyisin arvosteluryöpyltä ja jollakulla saattaisi olla hieman ruusuisempi kuva minusta. Jos haluaisin esiintyä täydellisenä ihmisenä niin tuskin täällä esittelisin puolia itsestäni jotka jeesustelijoiden mielestä tekevät minusta täysin epäkelvon.