Lukaisin ohimennen MG-blogista erilaisista sienirakenteista ja tuo edellämainittu vaikutti sopivan simppeliltä ja nopealta kokeiltavaksi. Improvisoiduilla raaka-aineilla valkuaisvaahtoon sekoitettiin portviiniä ja tuotetta, jota en olisi uskonut käyttäväni: mansikanmakuista tomusokeria. Valmis vaahto mikroon muutamaksi sekunniksi ja portviinimansikkasieni oli valmista.
Ei mikään järisyttävä makuelämys, mutta ihan maistuvaa silti. Ja rakennehan tuossa oli pääosassa. Lopputuotetta pystyi leikkaamaan veitsellä ja koostumus (sekä maku) muistutti hieman vaahtokarkkia. Jatkojalostuksen paikka maun osalta. Rakenne oli varsin mieleinen, joten siltä osin kokeilu oli onnistunut, vaikka ihan täysin sienimäistä se ei ollutkaan. Mutta kosteaa, pehmeää, ilmavaa ja kiinteää silti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Vauquelin vaatii aikaslailla monivivahteiset, mutta silti voimakkaat aromit ollakseen gastronominen orgasmi.
Henk.koht. olen sitä mieltä, että perinteinen Gibbs on parempi, sillä rasvaisempi koostumus sitoo makuja paremmin.
(Mutta ylipäänsä olen aika nihkeä sponge-pelleilyä kohtaan. Se alkaa olla vähän niinq so last season.)
Typo. Vaquelin, ei Vauquelin.
Hmm... eli kyseinen sieneke on siis nimetty Vauquelin mukaan Vaqueliksi. Go figure... Mietinkin hieman, kun tuosta näkyy vähän molempia käytettävän.
Mikäs on sitten kuuminta hottia tuolla saralla? :) Itsellenihän tuo on vain keittiössä leikkimistä ilman sen kummempaa trendihakuisuutta. On vaan mukava kokeilla itselle uusia metodeja, tekniikoita ja koostumuksia.
Lähetä kommentti