Kotirotta

En tosiaan tiedä, millaisen kuvan kirjoitteluistani saa, sillä useimmiten jos jotain mainitsemisen arvoista tapahtuu, se tapahtuu kotini seinien ulkopuolella. Olen kuitenkin kotirotta henkeen ja vereen siinäkin mielessä, että kotona suoritetut etkot ovat poikkeuksetta olleet itselleni mieluisampia kuin sitten varsinaiset juhlat. Tosin nämä saattavat jäädä taka-alalle kun varsinainen tapahtuma ei olekaan se alkuillan "comfortable silence amongst friends" vaan kun mennään ja viipotetaan nakit ja muusit silmillä yössä ja sammutaan Jakomäen ostarin katolle.

Eilinen oli siinä mielessä mukava päivä, että vietin suurimman osan siitä videoyhteydessä Keski-Eurooppaan, jossa pitkäaikainen ystävä asustaa. Joimme viiniä, juttelimme, nauroimme, ihmettelimme, kävimme asioita läpi, päihdyimme, kävimme kaupassa, kävelytimme koiraa... Arkisia asioita, joita kavereiden kanssa tehdään, mutta koska maantieteellistä etäisyyttä on se 1500km, ei ollut minkäänlaista tarvetta tahi edes mahdollisuutta lähteä yhdessä ulos. Joten lopputulemana oli sitten se, että yksi mukavimmista illoista vähään aikaan oli sellainen, jona join yksin kotonani ja juttelin telkkarilleni.

Anonyymi laittoi kommenttia, josko kärsisin paluumuuttajan kulttuurishokista. Joo ja en. Intiasta 2008 lopussa palattuani tunnistin ihan selkeästi sen, kuinka kaikki tuttu tuntuikin vieraalta ja kotiinpaluuseen ei siltä osin ollut osannut varautua. Nyt toisaalta olin viettänyt jo puolisentoista vuotta ilman vakinaista asumusta Suomessa, joten en varsinaisesti edes odottanut paluuta mihinkään "tuttuun ja turvalliseen". Kalenterinikin olen onnistunut täyttämään kohtalaisen väljästi, joten viikko rytmittyy asiallisesti ja päivät eivät sulaudu toisiinsa muuttumattomina. Ja olihan minulla sentään viikon verran aikaa suorittaa pehmeää laskua Riiassa länsimaiseen kulttuuriin ja täällä omassa kodissakin on vierähtänyt jo kolme viikkoa.

Tosin edelleen olen sitä mieltä, että Suomi on hyvin kaukana ideaalimaasta ainakin itselleni. Jos vaikka armeijan asemasta laitettaisiin kaikki puoleksi vuodeksi köyhiin maihin matkustamaan ja sen jälkeen puoleksi vuodeksi asiakaspalvelutehtäviin, olisi tämäkin maa varmasti parempi paikka. :)