maanantaina, joulukuuta 03, 2007

Mink tähre?

Varmasti osa näitä nopeita ihastuksia on tunne siitä, että minulla olisi vaikka kuinka paljon rakkautta ja hellyyttä annettavanani jos vain olisi joku, joka sitä olisi ottamassa vastaan. Sitten kun pääsee toteuttamaan itseään, koskettamaan, hemmottelemaan ja hyväilemään niin jo pelkästään siitä syntyvän endorfiiniryöpyn voimalla väkisinkin pakottaa itsensä pitämään siitä toisesta.

Ei sillä, etteikö ihastuksilla myös vankat perusteet olisi ihan ulkonäöllisellä ja henkiselläkin tasolla, mutta itseni tuntien veikkaan, että ainakin osa niistä tunteista on vain mielihyvää siitä, että on joku, jota pitää lähellä.

Muutenkin tunnistan itseni keskimääräisistä leijonahoroskoopeista. :) Paitsi että kultaiset esineet harvemmin vartaloani koskevat. Hopeaa, valkokultaa tai platinaa sen olla pitää... ;)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa kuulla nuo sanat miehen suusta! Juuri eilen marisin yhdelle tuttavalleni että sinkkuudessa melkein surullisempi asia kuin se että haluaisi olla rakastettu on se että haluaisi rakastaa kun on niin paljon rakkautta annettavana. Ja se menee niin hukkaan kun ei ole kenelle sitä antaa. Viimeisimmästä säädöstänikin viikonloppuna sain suurimmat kicksini kun tiesin tekeväni hänen olonsa hyväksi niin sanoilla kuin teoilla. Se oli todella palkitsevaa pyyteettömästi antaa. Sitä en ole ehkä tähän mennessä yhtä onnistuneesti kyennyt tekemään.

Anonyymi kirjoitti...

Hmm, ei kai kukaan nyt kosketusta kavahda kuitenkaan. Eli eiköhän se ole ihan yleistä, että toisen lähellä pitäminen saa aikaan kiintymyksen ja hyvän olon tunteita.

Ja muistetaan nyt kuitenkin, että jos pitelisit lähelläsi _omasta mielestäsi_ maailman ruminta naista, niin endorfiinit varmasti pysyisivät visusti piilossa, eivätkä poukkoilisi valtoimenaan :P Ihastuminen on kuitenkin monen tekijän summa.

Anonyymi kirjoitti...

Ihastumiset on kyllä niin vaikeita asioita, kuten ihmissuhteet yleensä.

Tunnistan itseni niin hyvin tuosta, että kun on paljon rakkautta annettavana, niin sitä sitten helposti ihastuukin ties vaikka kehen, kunhan nyt jotkut tietyt elementit on kohdillaan, vaikka sitten pitempää suhdetta ajatellen homma vaikuttaisikin tuhoon tuomitulta heti alkuunsa ja sen tiedostaisi.

Pitempään suhteeseen tarvitaankin sitten tämän lisäksi se, että olosuhteet ovat suotuisat ja että tunteet vahvistuvat ja syvenevät puolin ja toisin ajan kanssa.

Mutta teitpä niin tai näin, itsetuntemus on kaiken a ja o pidemmällä tähtäimellä. Tai näin olen sen itse ajatellut. :)