Kotona taas

Pitänee varmaan aloittaa perjantaista, tarkemmin sanottuna kyseisestä aamupäivästä. En nimittäin mitenkään tietoisesti ole hakeutunut viimeaikoina Sakun seuraan, mutta hän sitten bongasi minut koneeni ääreltä, hiipi huomaamatta luokseni ja havahduin siihen kun hän otti helläsi käsivarrestani kiinni. Vilkaisin häneen ja muistin taas vaihteeksi, että miksi häntä olenkaan iltaisin ja aamuisin ajatuksissani vierelleni sijoittanut. Ilahduin tietenkin, mutta vaikka näimme vain parin minuutin ajan niin puolet Tallinnassaoloajasta meni sitten kuitenkin sellaiseen typerään ihastuneeseen haikailuun. Kyllähän te tiedätte.

Mutta illalla piti tosiaan teeskennellä viiniasiantuntijaa hieman vajaalle kolmellekymmenelle henkilölle, luennoida hieman viinimaistelun psykologiasta ja käydä läpi muutaman punaviinin kanssa oikeaa maistelutekniikkaa. Hyvin meni, pientä häslinkiä tietenkin oli kun Viking Line ei ollut varannut riittävästi laseja ja myös viinien konferenssitiloihin saamisessa oli hieman ongelmia, mutta kaikki ratkesi erittäin joustavasti ja nopeasti. Viking Linelle erinomaiset pisteet palvelusta, vaikka puitteet eivät parhaat mahdolliset ehkä olleetkaan. Mutta itse olin tyytyväinen illan ohjelmaan ja kuulijatkin vaikuttivat olevan innoissaan mukana ja jopa hyvää keskustelua ja kysymyksiä syntyi illan mittaan. Ja yllätin itsenikin osaamalla vastata kaikkiin esitettyihin kysymyksiin.



Lauantaina sitten oli vuorossa pari tastingia eri vinoteekeissa (Negossiant ja Gloria) ja yö vanhan kaupungin ytimessä sijaitsevassa Barons-hotellissa. Varsin mukavaa kaikin puolin, joskin siinä parisängyssä olisi ollut hyvin tilaa vielä jollekulle toiselle. En kuitenkaan edes yrittänyt virolaista naiskauneutta mukaani houkutella, vaikka oivassa Depeche Mode -teemabaarissa tulikin käytyä silkasta käymisen ilosta ja aikani kuluksi tuli jonkin verran sanojakin vaihdettua muutaman paikallisen neitokaisen kanssa.



Tuntuu muuten siltä, että missä tahansa käynkin - olkoon se sitten Tallinna tai Tampere - niin siellä on paremmannäköisiä naisia kuin Helsingissä. Ehkäpä sitä vaan kulkee silmät enemmän auki kun on turistina liikkeellä. Arkikaihi iskee myös siihen silmään.

Tänään ehdittiin käydä vielä yhdessa tastingissa jokseenkin mielikuvituksettomasti nimetyssä, mutta äärimmäisen tunnelmallisessa ja viihtyisässä In Vino Veritas -vinoteekissä. Viikonlopun saldona 18 maisteltua viiniä ja ei voi kuin hattua nostaa ammattilaisille, jotka ammattinsa puolesta maistelevat pahimmillaan jopa satoja viinejä päivässä-parissa.

Mahtava reissu. Vanhan kaupungin kadut ja pienet kahvilat ovat tosin haikailevalle ihmiselle jokseenkin ikäviä paikkoja, mutta kaunis auringonpaiste yhdistettynä kirpeään ilmaan viihdyttivät yksinäistäkin kulkijaa. Vaikka olisinkin mielummin kietaissut kylmässä väristelevÄH