Jos teillä on liikaa itsepintaisia ja sinnikkäitä anonyymejä kommentoijia, joille olette itse kyllästyneet vittuilemaan, niin ohjatkaa ne tänne. Ei niitä tsemppaavia kommentteja aina jaksa, vaikka niistäkin äärimmäisen kiitollinen olen. Mutta välillä tekee mieli vaan haastaa vähän verbaalista riitaa.
Ja mielellään sellaisia, jotka eivät menisi yhdestä perustellusta vastineesta hiljaiseksi. Typerille ja itsepintaisille on vaan niin paljon makeampi nauraa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Sun "vittuilusi" on niin säälittävää ettei se innosta jatkokommentteihin. Sorry!
Never argue with idiots, they'll drag you down to their level and beat you with experience.
Vai miten tuon koet?
Tsemiä, ei ole kiva tilanne koskaan tuo. Angstailin vähän vastaavia alkuvuodesta, jolloin sanoin mm.
Pyydän paljon, tietenkin,
ja ilmeisesti liikaa.
Niin helppoa, jos etsisi
vain huoraa taikka piikaa.
[––]
Jos hieman muka aloittaa,
ja päättää, ettei jatka.
Jos määränpään saa unohtaa,
niin oli sentään matka.
Mutta rehellisesti ottaen huomauttaisin myös, että sen verran latenttia vittuilua on jäänyt toteutumatta tähän asti, että oli vain ajan kysymys, milloin se aktualisoituu. Ikävä tietenkin, että se sattuu silloin, kun sattuu jo valmiiksi.
Lähinnä tuo vittuilun laatu aiheutti pettymyksen kun odotusarvo alkoi olla jo aika korkealla. Olisi nimittäin luullut, että heilläkin on jotain laatukriteerejä ja että kynnys vittuilun aloittamiselle olisi ollut niin korkea, että sieltä hyppäisi esiin joku kettuuntunut harmaahattu 2.0 -hyperdroid, joka viiltävän verbaliikkansa lisäksi myös veisi loppuun aloittamansa virkkeet.
Ja siihen on tosiaan vielä pitkä matka, että jonkun anonyymin purkaukset kommenttilaatikossani satuttaisivat. Hieman suhteellisuudentajua kuitenkin.
Siis profiilissa mies, mutta kirjoitukset akkojen jorinaa, siis kumpaa sukupuolta oikeasti edustat, vai etkö ole vielä päättänyt?
Se, että osaan ajatella muullakin kuin kullillani ei suinkaan vähennä arvoani miehenä. Itseasiassa se on osoittautunut jopa loistavaksi ominaisuudeksi.
Isäs oli ja äitis on vieläkin!
Että revi siitä!
Tuo olisi ollut aika osuva napautus jos toinen vanhemmistani olisi kuollut, mutta molempien vielä eläessä tuo ei kovin paljoa satuttanut. :D
Ja jos anonyymi on tozimiestä vailla, niin tuossahan on testosteronia hyökyvä blogi, jossa voi seurata oikean miehen elämää. :)
Mikäköhän ihme sai sinut asettamaan säälittävää blogiasi (ja elämääsi) satunnaisesti lievän vittuilevaan sävyyn kommentoiville anonyymeille postauksille niin korkean odotusarvon? Mikä sai sinut luulemaan, että anonyymilla kommentoijalla olisi _mitään_ tarvetta minkäänlaiseen laatutasoon? Mikä sai sinut ajattelemaan, että kynnys vittuilun aloittamiselle olisi korkea?
Mutta - aiemminhan olet blogissasi kirjoittanut, että et välitä varattuun ihastumisesta seuraavasta tuskasta, kun ihastumisen tunne on vaan NIIN ihana. Kun sinua ikään kuin yritettiin auttaa pakittamaan ajoissa. Niin että älä nyt sitten välitä siitä tuskasta, kait se on sen arvoista, ainakin aiemmin olit sitä mieltä, aika vahvastikin...
Aah, suloinen sääli - mitä rakkauselämäni olisikaan ilman sitä?
Olen edelleen sitä mieltä, että minun kannattaa elää elämääni ja olla siinä mukana tunteella. Parin päivän takainen muutaman tunnin mittainen pätkä hieman matalampaa mielialaa mahtuu hyvin vielä normaaliin tunneskaalaan, jota kävisin todennäköisesti läpi muutenkin. Väsyneenä kun tuppaa ajattelemaan pessimistisemmin ja pienetkin asiat tuntuvat raskaammilta.
Ja kokonaisuutta ajatellen ollaan kyllä paljon plussan puolella. Jokaisesta onnenmurusesta ei vaan tule kirjoitettua. Eihän sitä kaupassa asioidessakaan yleensä positiivisista kokemuksista palautetta anneta.
Ja mitä anonyymeihin kommentoijiin tulee: elättelen toivoa, että sieltä sinunkin kommenttisi perusteella oletettavan kyvyttömästä ja laatutiedottomasta massasta löytyisi joku hyvin asiansa perusteleva ja lahjakas yksilö, joka ansaitsisi kunnioitukseni.
Mutta kaipa te olette tunnistaneet kyvyttömyytenne fiksuun ja asialliseen kanssakäymiseen jo siinä vaiheessa kun olette ruvenneet verhon takaa solvauksianne huutelemaan.
Ja mitä anonyymeihin kommentoijiin tulee: elättelen toivoa, että sieltä sinunkin kommenttisi perusteella oletettavan kyvyttömästä ja laatutiedottomasta massasta löytyisi joku hyvin asiansa perusteleva ja lahjakas yksilö, joka ansaitsisi kunnioitukseni. '
Minä en täysin ymmärrä, miksi huonoa blogia kirjoittamalla tulisi ansaita laadukasta vittuilua. Mitä sellaista sinä olet sanonut, josta paistaisi hyvä perustelutaito ja lahjakkuus?
En ole mielestäni mitään sellaista väittänytkään, kyse kun on niin subjektiivisesta asiasta, ettei yleispätevää mittaristoa ole. Erilaiset ihmiset kun arvostavat erilaisia asioita. Joillekin henkilökohtaisuuksiin meneminen ja argumentteihin vastaaminen "no miten sä muka..." -kaavalla voi toimia, itse taas arvostan enemmän hienovaraista sarkasmia.
Tai jos mennään tuolle henkilökohtaiselle tasolle, niin oltaisiin edes omaperäisiä.
Lähetä kommentti