Eat your worries away

Aamulla heräsin vieraasta kämpästä Leppävaarassa, mutta ei siitä sen enempää. Hidas krapulapäivä vaatii oikeanlaista etenemistä, joten saavuin kotiin, pistin perjantaina hankkimani Death Proofin pyörimään dvd-soittimeen ja hengitin heikon olon ulos ruumiistani. Lounastreffit oli sovittu jo eilen, mutta Michelle avasi tänään vasta viideltä, joten lounas muuttui kolmen ruokalajin illalliseksi viineineen ja päivän krapularuokiin meni yhteensä hieman yli 70e. Mutta tulipahan syötyä hyvin ja myös seura oli ensiluokkaista.

Kolmituntisen ruokailusession päätteeksi kävimme vielä tyhjentämässä pullollisen Premier Cru-Chablista viinikellarilla. Eipä siinä enää maalliset murheet osanneet painaa kun olo oli kertakaikkisen mahtava. Erosin kuitenkin viiniherkuttelun jälkeen kulinaristiporukasta lähteäkseni käymään vaihtareiden asuntolalla järjestetyissä bileissä. Ja kuinka ollakaan, miltei heti juhliin saavuttuani törmäsin tähän ihastukseni kohteeseen meluisassa ja täyteen ahdetussa kämpässä. Päätimme melko nopeasti pienemmällä porukalla siirtyä hänen kämpilleen istumaan ja rupattelemaan kun ahdas, savuinen ja meluisa ympäristö ei ketään hirveästi miellyttänyt. Ruokapöydän äärellä ruskeat silmät vastasivat hymyyni ja sanat soljuivat leikkisästi välillämme. Taleaa maistellessa olisin kyllä mielummin maistellut hänen huuliaan, joilta kermaisen liköörin olisi varmasti voinut aistia. Nojautua puoleensa, viedä käsi poskea pitkin korvalehteä viistäen niskan taakse ja painaa huulet vasten toisia ja tuntea lämpimän hengityksen kosteus iholla.

Ääh, taidan mennä silittelemään peittoa ja halailemaan tyynyjä. Ajatukseni kuitenkin kiidättävät minut aivan muihin tilanteisiin ennen kuin astun unien valtakuntaan.

Elämä on ihanaa.