Lappi, osa 2

Niin, edellinen kirjoitus päättyi tosiaan lauantai-iltaan, joten jatketaan siitä mihin jäätiin:

Illallisen jälkeen oli sauna taas lämpimänä, mutta itse jätin sen jostain syystä väliin. Liian väsynyt lienin kun yöunet olivat jääneet siihen kolmeen tuntiin. Ilta meni aika rauhallisissa merkeissä, pelattiin paria korttiavusteista juomapeliä ja juteltiin etupäässä. Mökissä, jossa iltani vietin oli noin kymmenisen henkilöä ja yhden-kahden maissa olin jo nukkumassa heti sen jälkeen kun olin saunarakennuksen käynyt tarkastamassa ja lukitsemassa. Päivän koskettelut rajoittuivat siihen, kun digikameran näytöltä katselimme kuvia, kolme henkeä sohvalla ja minä sohvan takana olan yli kurkkimassa. Siinä sitten muilta salassa sormenpäät silittelivät niskaa, mutta mitään sen kummempaa ei sattunut.

Sunnuntai alkoi aamupalalla ja bussimatkalla Pyhälle. Laskettelupäivä siis omalta osaltani. Miltei kaikki lähtivät rinteeseen, muutamat jäivät hiihtämään ihan perinteistä murtomaahiihtoa siksi aikaa. Oli mukava päästä taas pitkästä aikaa laskettelemaan ja onhan se tosiaan hieman kuin polkupyörällä ajaminen, eli hyvin meni laskut vanhalla rutiinilla vaikka muutama vuosi onkin ehtinyt jo vierähtämään. Viitisen tuntia siellä ja bussilla takaisin mökeille. Illalliseksi poronkäristystä (teen itse parempaa, mutta makuasioista ei voi kuin kiistellä) ja nyt tuli jäätyä sitten viisihenkisellä seurueella istuskelemaan ruuan jälkeen tunnelmalliseen ruokailutilaan. Yllättäen istuskelin puolalaisen vierellä ja muutaman minuutin istuskelun jälkeen hän sitten hieman pöydän alla kosketti reittäni. Ensimmäinen kerta kun olen tuollaista piilokoskettelua harrastanut muiden siitä tietämättä. Itse olin jo valmiiksi toinen käsi pöydän alla ihan luonnostaankin, joten vastasin kosketukseen. Oli hauska huomata, miten polvelta nivusia kohti etenevät sormet vaikuttivat häneen samalla tavalla kuin perjantai-iltanakin: L-äänteet pehmenivät ja hän alkoi puhua käsillään huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Päätin kuitenkin lopettaa vielä siinä vaiheessa, että hänen puheestansa sai vielä tolkkua. Mutta nautin tuollaisista pienistä huomioista. Ja tietenkin siitä, että kykenee tuollaisia asioita toisessa saamaan aikaan pelkillä sormenpäillä.

Illalla taas tutuksi tullut saunarakennuksen takkahuone ja vanhaa kaavaa noudattaen olimme illan viimeiset takkavahdit. Radiossa soi Nova ja huvitin häntä simultaanitulkkaamalla soivia kappaleita. Yllättävän moni niistä kertoi epätoivoisesta rakkaudesta. Halailtiin, kosketeltiin, juteltiin. Menimme neljän tienoilla nukkumaan, omiin mökkeihimme ja kävin vielä kotimatkalla tervehtimässä toisessa mökissä olleita ihmisiä ja tarkastamassa keskustelun tason kun ikkunassa oli valo ja keittiön pöydän äärellä ihmisiä. Nukkumaan olivat hekin kohta menossa, joten lakanoiden kutsu kävi yhä voimakkaampana.

Maanantaiksi olin saanut neuvoteltua tuntia myöhäisemmän aamupalan ja kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä ylimääräiseen nukkumistuntiin. Yhdeltä sitten luovutettiin mökit ja karautettiin Rovaniemelle tutkimaan Lordi-aukiota ja paikallisia joulumarkkinoita. Hieman vaisuhkot olivat, vaikka kivoja käsitöitä olikin esillä. Junahyttejä jakelin bussissa aika pragmaattisesti kolmen henkilön ryhmille heidän bussiin sijoittumisensa perusteella ja siinä samassa kysyin, että haluavatko puolalainen ja vieressään istuva henkilö minut hyttiinsä mukaan. Olin kuulemma erittäin tervetullut. Loppujen lopuksi tämä kolmas henkilö nukkui sitten viereisessä hytissä oman ihastuksensa vierellä. Ellei vuoteita olisi laitettu kerrosrakentelmaan, olisi varmasti lukijoiden kannalta mielenkiintoista todeta, että nukuimme sitten koko yön päällekkäin. Tai siis taas puolet yöstä juteltiin ja lopuksi silittelin hänet vielä uneen sänkynsä vieressä tikkailla seisoessani. Ikäväähän tuollainen siinä mielessä on, että taas muistaa kuinka paljon nauttiikaan tuollaisesta koskettelusta ja siitä, miten toisen suupielet ovat pienessä hymyssä silmien ollessa kiinni ja kuinka hengitys muuttuu raskaammaksi aivojen siirtyessä unitilaan. Mutta silti nukahdin onnellisena ja tyytyväisenä.

Aamusta sitten ennen seitsemää olimme perillä, uniset hyvästit ja ratikka kotiin nukkumaan. Kahdentoista jälkeen sitten varsinaisesti hereillä ja toimintakuntoisena. Exä oli kaupungissa koulutuksessa ja soitteli, että olenko varattu illalla. Enpä ollut, joten käytiin ensin Loftissa juomassa pari viinitilkkaa ja sitten Don Corleonessa syömässä. Seura oli totuttuun tapaan niin ensiluokkaista, että mielellään tarjosi köyhälle talonrakentajalle illan irti sokkeleista ja maa-aineksesta. Hurjia summia kuitenkin tuollaiseen projektiin menee ja kun pienistä vastoinkäymisistä saattaa napsahtaa neljä-viisinumeroinen ylimääräinen lasku maksettavaksi niin siitä on kyllä hymy kaukana. Toivottavasti hommat sujuvat hyvin vastaisuudessa. Tsemppiä!