Loistavaa

Vierelläni on tällä hetkellä ihanasti naiselta tuoksuva t-paita ja punteista kostuneet farkut. Ymmärtääkseen tilanteen, pitänee kuitenkin tapahtumarikas tarina aloittaa jo torstailta:

Pasilan asema, klo 18:45. Olin jakanut lähes kaikille osallistujille junaliput, kunnes huomasin että kuoressa on yksi ylimääräinen matkalippu. Parin puhelinsoiton ja mielenkiintoisen selvittelyprosesin jälkeen kävi ilmi, että tyttö, joka oli matkan maksanut, ei päässytkään tulemaan ja hän oli sopinut kaverinsa kanssa, että kaveri tulee puolestaan matkalle mukaan. Jonkin epäselvän sattumushyrrän jälkeen kuitenkaan tämä varakaverikaan ei päässyt osallistumaan. Sattumoisin paikalla sattui olemaan myös kämppäkaveriaan matkaan saattamassa ollut Saku. Kun kävi ilmi, että yksi vapaa paikka todellakin on sitten vapaana, maksettuna ja ylimääräisenä niin tietenkin tarjosin lippua hänelle. Myöhemmin esille tulevista syistä johtuen onnekkaasti hän kuitenkin nihkeili vedoten koulutöihin ja muihin kiireisiin. Eihän siinä olisi pakkaamaankaan kerinnyt kuulemma. No onneksi on myös miespuolisia vaihto-opiskelijoita ja siinä 20 minuuttia ennen junan lähtöä yksi koulumme vaihtari oli kävelemässä Pasilan aseman K-Markettiin maitoa hakemaan kun bongasin hänet käytävältä. Totesin vaan tyynesti, että käypä pakkaamassa, sä lähdet nyt Lappiin. Hetken äimisteltyään hän sitten juoksujalkaa kiisi kotiinsa käymään ja seitsemän minuutin kuluttua hän oli rinkka selässä juna-asemalla. Typeräähän se olisi ollut maksettu matka käyttämättä jättää. Sakua kohtaan olin mielestäni aika tympeä (olen yrittänyt kovasti tehdä päässäni periaatepäätöstä, että lopettaisin sen perässä juoksemisen), mutta kun olin lähdössä pois, niin tuntui, ettei se halaava saksalainen lähtisi siitä irti painepesurillakaan. Onkohan siinä sitten perää, että mitä huonommin naista kohtelee, sitä enemmän ne kiinnostuu...

Yöjuna meni melko rauhallisesti, ketään ei meinattu heittää ulos Tampereella ja koko ryhmä oli poikkeuksellisesti nukkumassa jo yhden aikoihin. Aamukahvit Rovaniemellä, josta sitten Alkon kautta napapiirille. Lähetin sitten Nettituttavuudelle ihka oikean postikortin napapiirileimoilla kun olin luonnollisestikin hänen puhelinnumeronsa avulla nimi- ja osoitetiedot väinönnyt Fonecta Finderista. Saa tehdä sitten käsiala-analyysin ja miettiä, että mikä hiton stalkkeri oikeastaan olenkaan. (tuo oli muuten aika pitkälti joulunodotustoivotuksia lukuunottamatta kortin asiasisältö)

Saavuimme sitten yhden kieppeillä majoitusalueellemme, 11 mökkiä ja 50 vuodepaikkaa. Oma mökkini on sarjan pienin, kahdella sängyllä varustettu pieni tupa. Sovittiin sitten tämän vapaamatkustajamme kanssa, että hän nukkuu täällä, mutta nähtyään kopin pienuuden hän nappasi petauspatjan kainaloonsa ja ilmoitti yöpyvänsä jossain toisessa mökissä. Tyylikästä. Loppujen lopuksi meni siis ihan kuin olin suunnitellutkin, eli minulla oli oma mökki käytössäni koko reissun ajan. Erittäin hyödylliseksi tämä majoitusmuoto tuli kun edellämainitun naisentuoksuisen t-paidan tarun ensiriimejä vasta kirjoitettiin.

Oli mielenkiintoista seurata meksikolaista koskettamassa ensi kertaa lunta ja Etelä-Afrikkalaista parikymppistä neitokaista kihertelemässä joulupukin vierellä. Tai Puolalaista jumalaisen nättiä naisihmistä juoksentelemassa hellyyttävän huolestuneen näköisenä kadonneen hattunsa perässä ympäri Santa Claus Villagea täysin epätietoisena siitä, mitä myöhemmin yöllä vielä tapahtuisi. (Pipo löytyi muuten bussista, ettei tarvi kommenttilaatikossa sitten kysellä, että löytyikö.)

Päivän vietimme lunta ihmetellessä, potkukelkalla ja pulkilla leikkiessä sekä ihmisten mökeissä kiertelemällä, josko vaikka tarvitsisivat jotain. Illalla oli sitten ruokailu ja sitä seuraava sauna avantouinteineen. (Pakkaisitko sinä muka uimavarusteet mökkisaunaa ja avantoa varten? No minä en kuitenkaan.) Saunan jälkeen jäimme takkahuoneeseen istumaan iltaa, mutta melko nopeasti takkatulen alkaessa muuttua hiillokseksi väki alkoi vähetä omiin mökkeihinsä pitämään yksityisbileitään ja juomaan tuomisiaan. Lopulta olimme mökissä neljästään jallupullon, minttuviinan ja kaljakeissillisen kanssa, minä ja kolme tyttöä. Hieman ennen yhtä päättivät saksankieliset seuralaisemme mennä nukkumaan, mutta Puolalaisen - jonka polvelle pikkusormeni ja nimettömäni ulkosyrjät olivat jo muutamaan otteeseen "puolivahingossa" illan mittaan asettuneet - olut oli vielä kesken joten jäimme kahdestaan takkatulen ääreen keskustelemaan. Sormien ulkosyrjät muuttuivat pikkuhiljaa sormenpäiksi ja polvet vartaloksi. Viimeistään siinä vaiheessa kun hänen hampaansa näykkivät kaulani ihoa ja käsivarteni vaistomaisesti vetivät häntä puoleeni olin täysin myyty. Suurimman osan ajasta kuitenkin juttelimme ja vaihdoimme ajatuksia ja siinä kolmen-neljän välillä tuli sitten puheeksi sekin, että neidolla on hieman ristiriitainen olo, sillä neljän kuukauden erossa olo poikaystävästä tekee toki halipulaiseksi ja että kuinka toisen kosketus tuntuu hyvältä, mutta järki koittaa väittää ettei se siltä tuntuisi. Pessimistinä ja ihan oikeasti mielummin nukkumis- kuin kopulaatioseuraa etsivänä suhtauduin asiaan kuten tuollaiseen asiaan mielestäni tyylikkäästi suhtaudutaan. Eli ymmärrän ja kunnioitan hänen tilannettaan ja arvostan hänen rehellisyyttään. Kädet pysyivät käsissä koko tuon keskustelun ajan ja lopuksi vaihdetut halaukset ja suudelmat tuntuivat hyviltä. Niitä seuranneet huomaamattoman pienen jäljenkin kaulalleni jättäneet näykkäisyt puolestaan olivat viedä järjen. En ole ikinä reagoinut yhtä vahvasti tuontyyppisiin stimulantteihin ja koko vartalo värisi pehmeiden huulten ja kiilteen kosketuksesta. Aamuviiden aikoihin sitten totesimme, että on ehkäpä aika mennä nukkumaan jos meinaamme aamupalalle yhdeksäksi ehtiä. Hän ei ollut vielä sänkyään pedannut eikä tahtonut kämppiksiään herättää (no niin se sano!), joten kutsuin sitten ei-niin-hienovaraisen johdattelun jälkeen hänet nukkuman luokseni. Kävelimme tähtitaivaan alla yöpakkasessa matkan saunalta mökilleni ja perillä ripustin hänen saunakamppeensa kuivumaan ja annoin hänelle t-paidan yötä varten. Yötä, jonka aikana nukuimme sylikkäin ja tunsimme toistemme hengityksen. Yötä, jota kesti naurettavat kolme tuntia. Aamulla tosin väsymyksestä huolimatta oli onnellisempi olo kuin aikoihin. Naureskeltiin siinä sitten, että onpa hänelläkin kämppiksille selittelemistä, että "mitään ei oikeasti tapahtunut".

Tänään sitten ollaan oltu Huskyajelulla, pororeessä ja viimeisimpänä kolme ja puoli tuntia moottorikelkkailemassa (josta kosteat housunpuntit). Upeaa on ollut, mutta nyt otan pienet nokoset ennen illallista.