Matkan varrelta

Pitäisikö matka hautajaisiin olla synkkä ja surullinen itsetutkiskelun hetki? Itse en ainakaan osaa asennoitua kolmen ja puolen tunnin bussimatkaan kuin hyvänä taukona ilman nettiä, jolloin ehkä mahdollisesti saan jopa jotain koulujuttuja tehtyä.

Mielessä pyörii kaikkia muita asioita elämästä, ei niinkään kuolemasta. Jotenkin suhtaudun kuolemaan, etenkin vanhan ihmisen poistumiseen, ihan yleisellä tasollakin vain biologisena prosessina. Tässä tapauksessa en osaa myöskään olla surullinen oikeastaan kenenkään puolesta, sillä isoäitini pääsi tuskistaan, vanhempani monta vuotta jatkuneesta hoivaamisesta, matkustelusta ja huolenpidosta (hoitokodissahan hän asui, mutta ei häntä yksin jätetty) ja muutenkaan en oikein keksi, että mitä tässä nyt olisi menetetty. Parhain päin asiat mielestäni kääntyivät.

Silloin kun ei tunne surua kuolemasta, on aikaa tuntea iloa elämästä.

--

Eilinen meni siis juhlimisen merkeissä. Etelä-Saksalaista ruokaa, musiikkia, youtube-naureskelua (Achmed the dead terrorist vs. Aziz The Combat fighter) ja minulle täysin uusi, ihmisystävällinen ja oikeasti herkullinen tapa nauttia tequilaa. Normaalistihan täällä päin ollaan totuttu jostain idioottimaisesta syystä vetämään hirveä kasa suolaa suuhun, sitten tequilaa ja kaikkein eniten hakoteillä olevat ihmiset tässä vaiheessa nielaisevat suola-tequilaliuoksen (hyi) ja jälkeenpäin vielä imailevat sitruunabiitin nassuunsa siitäkään erityisesti nauttimatta. Ja sitten ovat kovia tyyppejä kun vetävät tequilaa. Tarkoitushan on sekoittaa kaikki ainekset keskenään suussa, jolloin maut tasapainottavat toisiaan ja hyvän tequilan kanssa juoma jopa maistuu hyvälle. Mutta koska en ole kovinkaan suuri suolan ja sitruunan ystävä, niin tämä minulle uusi tapa puhutteli illan aikana minua useampaan otteeseen. Eli suola korvataan kanelilla, juomana käytetään ruskeaa/keltaista/kultaista/ikäännytettyä tequilaa ja hedelmäksi vaihdetaan appelsiini. Eli nuolaistaan kanelit kämmensyrjältä, otetaan suuhun se 2cl juomaa ja isketään hampaat kiinni sitrushedelmäsiivuun. Tämä makuyhdistelmä on oikeastikin hyvä ja nautintakelpoinen.

Mutta niin, viiniä, tequilaa ja kirsikkamehuvotkaa nauttineena lähdimme sitten vielä käymään Onnelassa (hassua miten kukaan ei erityisemmin pidä ko. paikasta, mutta silti kaikki ovat siellä. ESN nightit toimivat näemmä) tanssahtelemassa viimeisen junan lähtöön asti. Kävelin siinä sitten kotiin korvissani ranteetaukimusiikkia iPodin syövereistä ja kotiin palatessa fiilikset olivat sitä, mitä allaolevasta postauksesta voi päätellä.

Loppuun voisi vielä laittaa yhden rullaportaissa käydyn keskustelupätkän:

"Hey, I think I found a barber for myself"
"Oh really? Just don't cut your hair too short"
"Why not?"
"Because as you know, I have a thing for a brown-eyed girls and I also have a thing for short haired gils. So if you do that I don't know if I will be able to control myself any longer"
"Hah, don't worry, I'll control you if that's the case"